Karhu-Kissat käyttää Voimavaroja

22.jpg

Karhu-Kissojen C-junioreiden SM joukkue käyttää Voimavarojen mentaalivalmennuspalveluita. Ensimmäinen mentaalivalmennus tapahtuma joukkueen kanssa tehtiin 14.8. Helsingin Myllypurossa.

Maanantain agenda oli tavoitteenasettelu. Pelaajille kerrottiin tavoitteista ja eri tavoitteiden merkityksistä. Tämän jälkeen jokainen mietti omia henkilökohtaisia tavoitteitaan. Tavoitteet ohjaavat aina tekemistä ja eilisen tarkoituksena oli luoda pohjaa alkavalle pelikaudelle sekä konkretisoida muun muassa uuden harjoitusviikon keskittymiskohteet.

11.jpg
Unelmat antavat polttoainetta jokapäiväiseen tekemiseen

Myöhemmin heidän kanssaan syvennytään hieman tarkemmin tavoitteisiin ja mietitään mitkä tekijät vaikuttavat tavoitteisiin sekä mikä erottaa onnistumisen epäonnistumisesta. Joukkue luo myös yhteiset tavoitteet sekä askeleet, jotka vievät kohti suurinta tavoitetta – unelmaa.

download

Stadin vanhimmalla kasvattajalla on voimavarat nousussa!

 

Mentaalivalmennusta junioreille

Karhu-Kissojen ja Voimavarojen yhteinen projekti kestää läpi koko pelikauden. Mentaalivalmennuksen osalta käydään läpi psyykkisiä perusominaisuuksia sekä henkisen valmennuksen perusteita, kuten tavoitteenasettelua, itseluottamusta, motivaatiota, keskittymistä ja ryhmädynamiikkaa. Näihin jokaiseen liittyy myös yksin sekä ryhmässä tehtäviä erilaisia harjoituksia.

55.jpg
Perusteiden opettelua

Tavoitteena on tehdä yksittäisistä pelaajista henkisesti vahvempia, jotta he uskaltavat yrittää oman parhaansa missä tilanteessa tahansa sekä olemaan aina omana itsenään omilla vahvuuksillaan sekä heikkouksillaan. Tarkoituksena on myös antaa työkaluja muun muassa harjoituksiin sekä otteluihin valmistautumiseen.

Junioreille suunnatut mentaalivalmennukset saavat nuoret urheilijat ajattelemaan esimerkiksi omaa itseään ja lajiaan syvemmin sekä ryhmässä tehtävät harjoitteet lisäävät huomattavasti joukkuehenkeä!

44.jpg
Ryhmässä tehtävät harjoitukset yhtenäistävät joukkuetta

Junioriurheilijoille sekä joukkueille on luotu valmiit mentaalivalmennuspaketit, jotka soveltuvat eri lajeihin ja ovat myös kustannustehokkaita. Mikäli esimerkiksi teidän joukkueenne kaipaa lisää tukea henkiseen valmentamiseen, niin ottakaa yhteyttä tästä tai laittakaa tarjouspyyntöä osoitteeseen info@voimavarat.com.

 

Mentaalivalmennusta yrityksille

Myös yrityksille on suunniteltu valmiita mentaalivalmennuspaketteja. Nämä sopivat kaiken kokoisille yrityksille ja valmiiksi tehdyistä aiheista voi valita juuri teille sopivimman ratkaisun. Esimerkiksi ryhmädynamiikan avulla työyhteisöstänne rakentuu yhtenäinen joukkue! Lue lisää yrityspalveluista tästä!

ryhmädynamiikka_selite.jpg
Ryhmädynamiikka

Yrityspalvelut lisäävät tietoisuutta henkilöiden sisäisistä voimavaroista. Opetellaan hyödyntämään ja vahvistamaan niitä sekä nostetaan koko työyhteisösi suorituskyky seuraavalle tasolle.

 

voimavarat_coachingwellness_pieni.jpg

Advertisements

Henkinen valmentaminen

mmeentlaa.jpg

Mitä on henkinen valmentaminen? Sitä meikältä on viime aikoina kysytty useasti. Sitä olen myös aikoinaan miettinyt paljonkin kirjoittaessani opinnäytetyötäni aiheesta psyykkinen valmennus juniorijääkiekossa. Henkinen valmennus ja valmistautuminen on kiinnostanut meikäläistä lähes tulkoon aina. Syventyessäni aiheeseen opiskelin henkisten ominaisuuksien perusteita paljon, keskustelin alan parhaiden kanssa sekä haastattelin lukuisia ihmisiä. Ehkä parhaiten henkisen valmentamisen idean kiteytti jääkiekko valmentaja Karri Kivi, jolle soitin saadakseni kysymykseeni vastauksen.

Alle 20 vuotiaiden maailmanmestari valmentaja Karri Kivi totesi (puhelinhaastattelu 11.2.2014) ettei psyykkinen valmennus ole hienoja sanoja, vaan tekemistä ja itsensä kehittämistä. Hän kertoi esimerkin, että pelaajan nostaessa punttisalilla paljon rautaa, niin silloin pelaaja tuntee itsensä vahvaksi. Kivi ei ole esimerkiksi koskaan testannut pelaajiensa psyykkisiä ominaisuuksia eikä “usko” psyykkisen valmennuksen malleihin, kuten rentoutukseen. Sen sijaan hän antoi ymmärtää, ettei psyykkisellä valmennuksella ja itse valmentamisella ole selkeää rajaa tai merkittävää eroa. Kiven mukaan valmentaminen on esiintymistä ja oleellinen kysymys on kuinka inspiroida ympärillä olevia.

Kokonaisuus

Lähtökohtana on kokonaisuuden ymmärtäminen. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että psyykkiset tekijät vaikuttavat fyysisiin ja päinvastoin. Mikäli ihminen on fyysisesti hyvässä kunnossa, niin yleensä hänen pääkoppansa on myös kunnossa. Ihmisen ollessa henkisesti äärimmäisen vahva, niin silloin hän saa itsestään helposti normaalia enemmän irti ja pystyy tätä kautta parempiin suorituksiin.  Kokonaisuus on aina otettava huomioon! Oli kyseessä sitten fyysinen treeni tai mentaali harjoitus.

Kehittyäkseen on ymmärrettävä perusteet. Aivan kuten fyysisessä harjoittelussa on ymmärrettävä fysiologiset faktat, perusteet. Mikäli haluat parantaa kestävyyttäsi, niin on tiedettävä, miten sitä kehitetään. Tai tavoitteen ollessa maksimaalisten rautojen nostelu sekä ennätysten rikkominen, niin on tajuttava mitä näiden eteen on tehtävä.

Sama laulu henkimaailman asioissa. On ymmärrettävä perusteet. Mitä on esimerkiksi itseluottamus ja miten sitä pystyy vahvistamaan? Perusasioiden kautta asiaa voidaan viedä kohti käytäntöä – yksilöä. Kokonaisuuden ja onnistumisen kannalta olennaista on tuntea itsensä tai valmennettava.

Kartoitetaan vahvuuden sekä heikkoudet, josta saadaan kuva kehityskohteista. Esimerkkinä taas itseluottamus. Mikäli olet treeneissä hyvinkin itsevarma ja suoritustaso säilyy korkealla, mutta pelissä tai kisasuorituksessa muutut epävarmaksi, niin mitä silloin voidaan tehdä? On löydettävä klikit siihen, mitkä heikentävät suoritusta kilpailusuorituksessa. Itseluottamuksen voi esimerkiksi romuttaa liian suuri jännittäminen ennen tuota H-hetkeä tai kisapaikka voi erota epäsuotuisasti treeniolosuhteista. Syitä voi olla monia ja mitä erikoisempia!

Epäkohdan löytymiseen voi mennä paljon aikaa ja yritystä. Tässä on äärimmäisen tärkeää oman itsensä perusteellinen tunteminen sekä rehellisyys. Tuon epäkohdan löytämisen jälkeen itse asian korjaaminen voidaan aloittaa.

Kaikki vaikuttavat kaikkeen

Mieltä pystyy harjoittelemaan samalla tavalla kuin lihasta. Asiat vaativat lukuisasti toistoja, jotta niistä tulisi automaatioita. Ihmisen fysiologia toimii ketjuna, eli kaikki vaikuttavat kaikkeen. Toisin sanoen pelkällä pakaratreenillä ei saavuteta pitkässä juoksussa muuta kuin epätasapainoa kroppaan. Fyysisen suorituskyvyn parantamisella on treenattava järkevästi, laadukkaasti ja monipuolisesti! Samalla tavalla toimii myös mieli. Henkiset ominaisuudet kulkevat aina käsi kädessä.

Itseluottamus olkoon vielä kerran esimerkkinämme. Itseluottamus on varmuutta, uskoa omiin kykyihin ja omaan tekemiseen sekä ylpeyttä. Itseluottamus on psyykkinen ominaisuus, jonka avulla urheilija pystyy saavuttamaan tavoitteensa. Mikäli taas tavoitteet ja tavoitteenasettelu ovat pielessä ja yksilö kokee jossain vaiheessa tavoitteensa mahdottomiksi, niin hänen motivaationsa alkaa hajota, joka puolestaan vaikuttaa keskittymiskyvyn heikkenemiseen ja tätä kautta suoritustason laskiessa alkaa itseluottamus pikkuhiljaa hajota atomeiksi.

Kaikki vaikuttavat kaikkeen! Siksi on tärkeää ottaa huomioon mahdollisimman monta seikkaa.

menttaa.jpg
Uskalla unelmoida sekä asettaa tavoitteita

Tavoite ohjaa tekemistä

Psyykkisen valmentamisen yksi tehokkaimmista välineistä on tavoitteenasettelu. Tavoite ohjaa AINA tekemistä ja unelmat antavat päivittäiseen tekemiseen polttoainetta! Tavoiteet ja unelmat voivat olla mitä vain. Se voi olla tarunhohtoiset kolme kirjainta NHL tai se voi olla vaikkapa ylennys duunissa, uusi koti, parempi fyysinen kunto, timanttinen sixpack, etc. Lista on loputon.

Tavoitetta asettaessasi kannattaa kysyä itseltään miksi haluan tuota. Tämän jälkeen kysy itseltäsi vielä miksi haluan juuri tuota. Vasta näiden jälkeen alat laatimaan sotasuunnitelmaa kuinka tavoitteisiin pääset.

Mieti siis tavoitteesi tarkkaan! Tavoitteita on monenlaisia. Ne voivat olla unelmia tai lyhyitä välitavoitteita. Mieti askel askeleelta omat tavoitteesi. Itselläni on aika selvät tavoitteet elämässä ja oon rakentanu selvät välitavoitteet miten tuohon päätavoitteeseen tulen pääsemään. Lisäksi valmistaudun asioihin mahdollisimman hyvin ja esimerkiksi jokaiselle työpäivälleni asetan omat tavoitteet. Suosittelen tekemään asioita tavoitteellisesti eikä vain mennä tekemään asioita. Iso ero!

Huomenna matkaan pääkaupunkiseudulle puhumaan tavoitteista sekä tavoitteenasettelusta paikalliselle juniorijoukkueelle. Odotan suurella mielenkiinnolla tuota tapahtumaa sekä koko projektia ja yhteistyötä kyseisen seuran kanssa. Siitä tulen kertomaan tarkemmin myöhemmin lisää sekä päivittelen jatkossa tuon projektin etenemisestä!

Loppuun vielä vastausta tämän postauksen ensimmäiseen kysymykseen. Psyykkinen valmennus on kokonaisuuksien hahmottamista ja yksilön huomioimista. Yksilöä tuetaan ja rohkaistaan, jotta tämä voisi kehittyä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Aivan kuten Karri Kivi totesi minulle, ettei psyykkinen valmennus ole hienoja sanoja, vaan tekemistä, itsensä kehittämistä.

Mikäli haluat ohjeita henkiseen harjoitteluun tai duunipaikallanne on vielä TYHY-päivä vailla ohjelmaa, niin ottakaa yhteyttä tästä!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikki rakkaat siskot ja veljet! Olkoon voimavarat kanssanne!

Rakkaudella,

Coach T

profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi

Anskun matkassa

DSC_0017.jpg
Rinkka selässäni tuntui painavammalta kuin koskaan. Kotona testaillessa olin tunnustellut kantamuksia ja todennut sen ihan hyvän tuntoiseksi selässä. Kevyt 25 kiloa. Helppoa kuin mikä. Toiselta se tuntui kun olin matkalla bussiasemalle. Puolitoista kilometriä muuttui jalkojeni alla moninkertaisemmaksi ja paino selässäni sietämättömäksi. Edessäni oli onneksi 15 tuntia pelkkää istumista ja olemista ennen määränpäätä, kerkeäsin levätä vielä ennen varsinaista lähtöä erämaahan. Tiesin kuitenkin koko ajan, että rinkka selässäni ei ollut se mikä painoi hartioitani ja sai askeleeni tuntumaan raskaalta, vaan painolasti on korvieni välissä ja sieltä minun täytyisi lähteä taakkaa keventämään.
DSC_0197.jpg

Maanantai aamuna nostin rinkan selkääni Kiilopään juurella ja lähdin määrätietoisen oloisena tarpomaan kohti tunturin huippua. Alkulämpö Kiilopään kautta kohti suomunruoktua, ensimmäistä autiotupaa ja suunniteltua yöpaikkaa.  Näkyvyys oli huono ja maaginen usvavaippa valittisi tunturien sekä vaarojen yllä.  Muita ihmisiä ei näkynyt missään kiilopäältä laskeutumisen jälkeen ja vanha poroaitaus näytti kuin suoraan kauhuelokuvan kuvauspaikalta. Puhelimesta katosi kenttä hieman aikasemmin. Pystyin hengittämään ja rinkka selässäni tuntui kevenevän jokaisella kilometrillä astellessani syvemmälle korpeen.

Matkan varrelle mahtui paljon monimuotoisia maisemia ja luontoa aidoimmillaan. UKK puiston mahtavuus piilee juuri sen monipuolisuudessa. On mahdollisuus kokea soistoja,  karua tunturimaisemaa, louhikkoja, järvimaisemia, tiheää luonnon metsää ja kauniita kurun pohjia tunturipuroineen. Kaikki kokemani nähtävyydet, paikat ja reissun kommellukset ovat oman blogitekstin arvoinen ja päässä palaankin näihin tarkemmin toisen tekstin parissa omassa blogissani vähän myöhemmin. Tässä tekstissä aion puida enemmänkin oivalluksia, ajatuksia ja havahtumisia joita mystisessä erämaan ympäristössä päässäni pyörittelin.

Tuntuu jopa haastavalta lähteä kirjoittamaan ajatuksia selkeään muotoon reissun jäljiltä. Kirjoitin joka ilta päiväkirjaani mietteitä päivän kulusta,  pohdinnoista ja upeista kohtaamisista joita koin matkallani, joten se auttaa nyt kasaamaan ajatuksista edes jotain yhtenäistä. Tällä hetkellä olo on hyvin haikea, koska poistun koko ajan kovaa vauhtia kohti etelää, omaa kämppää ja normaalia arkeani. Kaikki on hyvin kyllä elämässäni, mutta veri vetää sinne minne se kuuluu ja sen vuoksi pohjoisesta poistuminen tuntuu joka kerta vaikeammalta.  Metsässä koen ja tunnen olevani kokonainen. Tunturin kupeessa istuskellessani en kaivannut ketään, mitään tai minnekään muualle. Syvä hiljaisuus ympärillä tuudittaa omaan horrokseensa, josta havahtuessa huomaa vain hymyilevänsä kuin mikäkin idiootti. Tunturipuron solina auttaa nukahtamaan ja hernerokkasumu kosteuttaa kasvoja niin, että tuntee olevansa elossa enemmän kuin koskaan. Kun ympärillä näkee ja kuulee luontoäidin tarjoaman kauneuden,  ei voi pieni ihminen olla kuin onnellinen.

DSC_0268.jpg

Vaeltaminen on sitä mitä elämän pitäisi yksinkertaisuudessaan muutenkin olla. Selässä kulkee mukana kaikki mitä tarvitset elämiseen ja selviytymiseen. Annat keholle ravintoa tasaisin väliajoin, lepoa etappien välillä ja tarpeeksi palautumisaikaa jotta kroppa ei prakaa.  Huomioit matkan varrella ongelmat sekä vahingot heti niiden ilmaannuttua. Pyrit minimoimaan vahingot niin hyvin kuin mahollista, jottei asiasta kehkeydy ylitsepääsemätöntä ongelmaa myöhemmin, jonka vuoksi matkaa ei voisi jatkaa. Joka päivä edetään eteenpäin, haasteellisuus ja reitit suunnitellaan omat voimavarat huomioon ottaen ja vältetään turhia riskejä, mutta täytyy olla myös olla toisinaan rohkea, poistua  omalta mukavuusalueelta, kulkea erittäin raskaitakin taivalia ja ylittää itsensä jotta voi kokea jotain uskomatonta.

Erämaassa elämä on yksinkertaista ja mielestäni siinä se jutun juju onkin mielestäni. Ympärillä ei ole mitään, mutta siinä silti kaikki karussa kauneudessaan. Ympärillä ei ole kaupungin tuomia häiriötekijöitä, normaalia arkea oravanpyörineen, puhelinta, tietoa ulkomaailmasta, eikä ulkomaailmassa kenelläkään tietoa sinusta. Se on lähes mieletön fiilis kun ymmärtää olevansa täysin tavoittamattomissa. Vaikka vaellukselle lähtisi karkuun ihmisiä, niin siellä tapaamat ihmiset eivät lopulta kovinkaan haittaa. Karu ympäristö takaa ihmisten aitouden, sillä ei kukaan lähde viikoksi vetämään roolia vain jonkun shown vuoksi ja erämaan keskellä ihminen on alastomimmillaan. Ei ole väliä mitä olet ulkomaailmassa, siellä sä olet samalla viivalla kaikkien kanssa, täysin omana itsenäsi ja yksin. Jokainen kulkija jakaa sen mielenkierouden, että nauttii päivästä toiseen hiertyvistä jaloista, suossa rämpimisestä ja nokisesta naamasta. Lapin erämaat ovat täynnä tarinoita ja viisauksia, joita kerrotaan vastaantulijalta toiselle tai autiotuvan nurkassa kaminaa vahtiessa. Lapin taikaa kulkee näissä tarinoissa, viisauksissa ja siinä kokonaisvaltaisessa karussa kauneudessa sukupolvelta sekä kulkijalta toiselle. Vähän se ottaa, mutta paljon se antaa, sille kuka vain uskaltaa taivaltaa, nähdä, kokea ja varsinkin kuunnella.

DSC_0271.jpg

Ajattelin ennen reissuun lähtöä, että käyn läpi paljon mieltäni pitkään painaneita asioita. Selvitän päätäni ja sitä rataa. Päässäni oli oikein mielikuva itsestäni istuskelemassa järvenrannalla pohtimassa syntyjä syviä. Lopulta kovin aktiivisesti en edes asioitani pohdiskellut, tai en ainakaan kovin tietoisesti. Keskityin vaelluksella juuri siihen olennaiseen, eli olemiseen ja yksinkertaisuudessaan kaiken kokemiseen ja nauttimiseen. Elämiseen hetkessä ja selviytymiseen aina etapilta toiselle jonne olin suunnitellut kulkevani. Nukuin joka yö pitkiä yöunia ja eksyinkin kun nautin niin paljon Maantiekurun kauniista olemuksesta. Siinä vaiheessa kun lopulta myönsin olevani ihan hukassa itselleni, vedin leirin pystyyn hyvään paikkaan ja rauhassa nukuin seuraavaan päivään. Heräsin hirveän sumun keskeltä, eli näkyvyyttä ei ollut lähes laisinkaan. Iltapäivään mennessä löysin itseni täysin kartalle, mutta koen tämän hukassa olemisen olleen isoin ja jopa hienoimpia asioita reissullani. Monia palasia loksahteli paikoilleen ja ihan hukassa yksin ollessani oivalsin paljon asioita, ihan kuin vastaukset moniin pohdintoihini olisi olleet aivan nenäni edessä koko ajan.

Lapinhöperönä uskon metsässä kaikella olevan tarkoituksensa. Kun kunnioitat tuntureita, vaaroja ja vaalit luontoäidin omaisuutta, se kyllä vastaa takaisin pitäen huolen omistaan, luonnonlapsistaan. Täysin häiriövapaa ja aikatauluton ympäristö saa mielen selvenemään ja ajatukset loksahtelemaan paikoilleen. Sitä tajuaa kuinka omat elämäsi ongelmat ovat niin pieniä, kuinka pieni sinä itse olet kaiken keskellä, unohtamattakaan sitä kuinka paljon kauneutta meillä on edessämme jos vain uskallamme ja osaamme katsoa. Ei pidä jäädä murehtimaan mennyttä tai eilistä, vaan tärkeintä on se mitä teet tässä hetkessä ja tulevaisuudessa. Aivan kuten vaeltaessa, vahingon sattuessa ei jäädä märehtimään vaan mietitään miten tilanne korjataan ja vahinko minimoidaan jotta matkaa voi jatkaa parhaiten. Lapin voimaannuttava voima ei ole pöty puhetta, eikä siis ole ihme että ihmiset halajavat lappiin takaisin. Kun sen kokee ja tuntee, erämaan ja luonnon yksinkertaisen kauneuden, siellä piilevän voimaannuttavan energian ja rauhallisuuden, ei haluaisi sieltä enää palatakaan takaisin.

Reissu antoi paljon ja myönnän olon olleen metsästä paluun jälkeen hieman riepu. Nyt pyyhin vielä tuhkia siivistäni, mutta tunnen koko ajan voimaantuvan tunteen vahvistuvan sisälläni. Lappi, teki taas tehtävänsä ja aika on nousta ylös tuhkasta vahvempana kuin koskaan aiemmin.

Tietoa kirjoittajasta

NANNAINA – ANNIINA – AP

16933509_10208393429898322_938122_n.jpg

Lue lisää hänestä! http://nannainan.blogspot.fi/

 

Posin kautta

1.jpg

Heräsin aamulla tuttuun aikaan 07.30. Nousin ylös, koira näykkäsi paljaasta nilkasta toivottaen hyvää huomenta. Vein koirani, Ráhkiksen ulos. Tultiin sisälle ja syötiin aamupala kilpaa. Pakko syödä ennen häntä, koska pentu on tottunut kusemaan heti ruokailun päätteksi. Voitin. Mentiin takaisin ulos. Ráhkis kusi nurmikolle – tuli voittajafiilis. Takaisin kotiin ja pakkasin tavarani. Lähtö töihin ja otan koirani mukaan. Töissä huomasin valmentavani täysikasvuista ihmistä ja kahdeksan viikkoista villieläintä samaan aikaan. Takaisin kotiin. Syödään lounas kilpaa. Yritän voittaa, mutta puhelin soi. Hävisin ja paskat lattialla. Siivoan paskat. Takaisin töihin, nyt ilman koiraa. Töistä illalla kotiin. Pennulla on mahakipeä, sen näkee lattiasta. Siivoan toiset ulosteet. Koiran kanssa ulos ja nopeasti sisälle leikkimään. Jatkan vielä työpäivääni tietokoneella. Koiralla edelleen vatsa sekaisin. Koira pyörii levottomasti. Mennään ulos ilman tulosta. Tullaan sisälle ja tulos tuli lattialle. Siivoan kolmannen kattauksen. Teen samalla töitä. Työt tehty. Sitten leikitään. Kohta tulee uni ja käydään tyytyväisinä unille. Huomenna uusiksi, rakas!

Siinä ote viime viikon keskiviikosta. Olen siis hommannut koiran itselleni. Paimensukuinen lapinkoira nimeltään Ráhkis. Oma arki pyörii hyvin tiiviisti tuon uuden vaimokkeen kanssa. Hän on juuri ja juuri yhdeksän viikkoa vanha, joten kaikki on vielä todella uutta ja ihmeellistä! Oon saanu siinä samalla hieman uutta näkökulmaa maailman menoon, kun seuraillut hänen valtavaa uteliaisuutta ja innostusta ihan mihin tahansa pienimpäänkin asiaan. Todella fiksu ja vilkas tapaus. Hänestä tulee vielä jotain!

Hänen kanssaan ollaan käyty tutustumassa pikkuhiljaa tähän hulluun maailmaan. Hän kulkee reippaasti mukanani myös työssäni. Ulkotreeneissä hän viihtyy ja yrittää jo ottaa hommaa tosissaan haltuunsa. Käydään usein ”vapaalla” myös paikallisella yleisurheilukentällä, jossa on kiva touhuta ja temmeltää sekä yrittää hieman kouluttaakin.

Kyseisellä kentällä sattui mieleenpainuva episodi. Kerron siitä tapahtumasta tässä kirjoituksessa ja yritän samalla verrata koiranpennun kasvatusta omaan ammattiini, koutsaamiseen.

5.jpg
Coach R tarkkana työssään

Isä ja poika

Puoli tyhjä yleisurheilukenttä ja aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta. Aivan parasta kyseisissä puitteissa touhuta koiran kanssa. Noista nauttii koira sekä isäntä! Kentänlaidalla touhuttiin omia juttujamme ja noin 20 metrin päästä meistä sattui olemaan jonkinlainen kuulantyöntö treeni meneillään. Oman vapaan tulkintani mukaan isä valmensi poikaansa. Tavoite oli selkeästi saada rautapalloa työnnettyä joka työnnöllä pidemmäksi. Meikällä on tapana aina sivusilmällä ja -korvalla seurata toisen valmentajan tai ”valmentajan” otteita ja etenkin palautteenantoa. Mielenkiinnolla jäin seuraamaan.

Työntöjä oli takana ainakin tusinan verran. Yhtään positiivista lausetta tai edes sanaa en vielä ollut kuullut. Jatkuvasti oli vain korjattavaa. Milloin oli käsi liian alhaalla, milloin käden työntö jäi vajaaksi, milloin kroppa ei kiertynyt tarpeeksi, sitä, tätä ja tota. Oon tosi huono arvioimaan pienten lasten ikävuosia, mutta kyseinen poika oli havaintojeni valossa alta kymmenkesäinen. Hän näytti turhautuvan työntö työnnöltä – no helvetti onpa ihme!

Poika kyseli myös työntöjensä mittoja. Heillä ei ollut mittanauhaa tai vastaavaa käytössään, vaan mittaus tapahtui isän kokeneella silmällä. Poika työnsi aika komean kaaren ja omaan silmääni se näytti ihan kelpo työnnöltä. Hän innoissaan kysyi: ”menikö yli kahdeksan metriä?”. Isä katsoi sekunnin kuoppaa ja totesi tylysti: ”eeei, 7,8 metriä. Mietin mielessäni, että ei perkele.

Palautteenantaminen

Palaute ja sen antaminen ovat yksi, ellei tärkein, valmentajan tehokkaimmista työkaluista. Palautteella kerrotaan välittömästi mitä hyvää suorituksessa oli ja mitä korjattavaa. Mielellään korjauskohtia on vain yksi kerrallaan ja viesti siitä tulee olla mahdollisimman selkeä. Parasta on myös aloittaa palautteenantaminen positiivisesta. Eli ensin hyvät uutiset ja sen jälkeen huonot uutiset. Tavoitehan on kuitenkin korjata mahdollinen virhe ja saada pidettyä valmennettavan motivaatio korkealla. Ilman motivaatiota on lähes mahdoton kehittyä. Selkeää, eikö?

dinamo_kuva
Posin kautta ja välitöntä palautetta Pietarin Dinamon naisveskareille. Vaikkakin yhteinen kieli oli kovin puuttelista!

Palautteenantaminen on myös yksi psyykkisen valmennuksen kulmakivistä ja se linkittyy moneen asiaan. Esimerkiksi keskittymiskykyyn. Lainaan suoraan omasta opinnäytetyöstäni, jonka kirjoitin vuonna 2014 psyykkisestä valmentamisesta: ”Yksi tehokas keino kehittää urheilijan keskittymiskykyä on palautteenanto. Selkeä, kannustava ja yhteen pääasiaan keskittyvä palautteenanto ohjaa itsestäänkin urheilijaa kohti taitavaa keskittymistä. Vastaavasti urheilijan oma itsepuhe ja toiminnan ohjaus ovat oleellisia keskittymiseen vaikuttamisen välineitä. Valmentajan tulee jatkuvasti muokata palautteen määrää ja laatua urheilijan kunkin hetkiseen tilanteeseen, taitotasoon ja keskittymisen laatuun sopiviksi. Käytännössä usein sekä urheilija että valmentaja saattavat pyrkiä vaikuttamaan keskittymiseen ohjeistamalla urheilijaa tai itseään “keskittykää paremmin”. Tämä ei käytännössä useinkaan ole tehokas tapa. Keskittymisen jo ollessa herpaantunut, tarvitaan suorittamisen nopeaksi korjaantumiseksi yksinkertaisempaa informaatiota siitä, mihin huomio tulisi uudestaan suunnata.”

4.jpg
Coach R vetää mäkivedot mukana

Ei siis ole ihan se ja sama mitä valmentaja laukoo suustaan suorituksen jälkeen. Haaste on siinä, että palaute pitää antaa välittömästi suorituksen jälkeen. On oltava nopea ja tunnettava hyvin oma valmennettava. Nyrkkisääntönä kuitenkin, että posin kautta!

Nuoret Leijonat maailmanmestaruuteen valmentaneen Jukka Jalosen mukaan voittaminen on asenne- ja valintakysymys. Pikkuleijonien sloganiin Pidetään kivaa ja vedetään täysii! tiivistyy se, mistä koko hommasta on kyse.

Koira ja palaute

Itse olen verrannut tätä pennun kasvatusta ja kouluttamista nuoren jääkiekkoilijan koutsaamiseen. Yhtäläisyyksiä on paljon! Palaute on oltava selkeää, jotta eläin sen tajuaa. Palaute on oltava myös välitöntä. Siten koirakin tajuaa, milloin tuli tehtyä jotain oikein. Kehua pitää aina paljon ja tosi hyvästä suorituksesta annettava palkinnoksi herkkuja.

Säännöt on kuitenkin oltava ja tietyissä kohdissa sanottava jyrkästi ei. Jos koiranpentua puristaa liian kovaa, se kuolee. Jos pennusta ote on liian lepsu, niin se paskoo syliisi ja lähtee pois. Tässäkin asiassa se kuuluisa kultainen keskitie!

2.jpg
Positiivinen ilmapiiri antaa myös rohkeutta

Mikäli koiraa toruu jatkuvasti, kieltoja tulee kieltojen perään tai esiintyy jopa fyysistä kuritusta, niin seurauksena on arkaluonteinen koira. Mitä käy nuorelle urheilijalle, jos koko ajan kaikki on paskaa tai perseestä ja milloinkaan suoritus ei ole riittävä? Tuloksena on arka urheilija, joka ei välttämättä koskaan uskalla kokeilla mitään uutta tai saati ylittää itseään. Tietysti, jos kyseessä on todella motivoitunut ja lujaluonteinen tapaus, niin silloin mikään ei vaikuta negatiivisesti. Nyt kuitenkin kyseessä suuri massa kautta otanta nykyajan nuorista.

Positiivinen ja kannustava ilmapiiri motivoi niin koiravauvaa kuin nuorta urheilijaa. Nykyään ei vaan enää toimi pelolla ja kurituksella valmentaminen tai kouluttaminen. Siksi mua huvittaakin etenkin PT-maailmassa olevat 160 kiloiset streoidimöröt, jotka möykkäävät päivästä toiseen: ”itse tulit, nosta sitä rautaa!”. Joo huutaminen ja riehuminen ovat yksi valmentamisen tehokeinoista, joilla tietyissä tilanteissa on hyötyäkin, mutta kuka sitä jaksaa päivästä toiseen? Oma ääneni ainakin loppuisi kahdessa päivässä…

Positiivisuus on hyve

Maailmaa kannattaa katsoa positiivisin mielin ja pieni pilke silmäkulmassa. Mikäli ajattelee kaikesta vain negatiivisesti, niin alkaa se oma psyykekin romuttua. Niin, mutta pessimisti ei pety. No ei varmasti, eikä koe koskaan mitään onnistumistakaan! Positiivisuus on hyve ja sitä kannattaa vaalia. Jos ei ole luontaisesti kovin positiivinen tai oma elämänkatsomus ei ole järjin valoisa, niin se on myös harjoiteltava ominaisuus.

3.jpg
Positiivinen palaute auttaa keskittymään

Pitää muistaa, että kävi mitä ikinä tahansa, niin asioilla on aina positiivinen puoli. Tätä kirjottaessa Ráhkis väänsi tortut metrin päästä hänelle varatuista sanomalehdistä. Paska! No positiivista tässä on paljonkin. Yritys sanomalehdelle oli ihan kiitettävä, nyt sattui vain pieni tähtäysvirhe. Tärkeintä on kuitenkin, että pennun suoli toimii ja nielty tavara kulkeutuu myös ulos. Ruokinta on myös onnistunutta, koska uloste oli kiinteää. JES! Paljon hyvää paskassakin jutussa.

Positiivista viikkoa kaikki rakkaat siskot ja veljet!

P.S. Keskiviikkona toistaiseksi viimeinen Voimavarojen OFF Season ilmaistreeni! Treeni alkaa 18.30 Lahen Hyppyrimäellä. Ei tarvitse ilmoittautua ennakkoon, eikä ole säävarausta. Osallistumisesi voit merkata Facen tapahtumasivulle. Silloin otetaan tehoja irti kropasta ja vedetään maksimikestävyyttä! Kulutus on äärimmäinen ja hapotus helvetillinen, mutta vedetään silti posin kautta. Be there!

DSC_0004.JPG

Rakkaudella,

Coach T

profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi

Parempi minä

takaa

edestä

Viime kirjoituksesta onkin jo aikaa, joten nyt on korkea aika päivitellä tilannetta. Alku kesästä nostin hieman kytkintä ja pidin taukoa lähinnä kaikesta. Vetäydyin Lappiin laskemaan kierroksiani ja päätin olla siellä niin kauan kuin on tarpeeksi. Kemijärvellä kävin sukuloimassa, Muotkalle menin latautumaan sekä autolla tuli kierreltyä pienempiä kyliä ja taajamia. Pari viikkoa vierähti pohjoisessa ja vajaan viikon olin etelämpänä tekemättä juuri mitään. Kolmisen viikkoa pidin siis kokonaisuudessa breikkiä ja sitten olikin olo, että pakko päästä tekemään töitä. Tavoitteena oli vain ja ainoastaan tulla arkeen takaisin henkisesti ja fyysisesti vahvempana. Siinä onnistuin loistavasti!

 

Luovuuden loppu

Alkoi tuntumaan ettei hommat etene. Kaikki oli hyvin saatu aloitettua, mutta kaikki pyörivät silti lähtöruuduissaan. Ei vaan enää ollut henkistä eikä fyysistä polttonestettä viemään asioita eteenpäin. Siksi päätin ottaa pienen aikalisän.

Pohjoisessa tietysti tuotan myös blogiani Tehtävä Lapissa, mutta työn ohelle se on erittäin tärkeä henkireikä mulle. Siellä oppii aina pysähtymään ja hyväksyy myös sen, ettei aina asiat mene niin kuin on suunnitellut. On sopeuduttava ja elettävä luonnonehdoilla. Niitä oppeja yritän nyt myös soveltaa käytännössä arjessani. Kontrollifriikille on aika haastavaa mikäli hommat ei mene juuri niin kuin pitäisi. Nyt yritän hieman löysätä tuota kontrollin kiristämää silmukkaa ja olla itselleni sallivampi ja armollisempi.

Luovuus alkoi kadota hommasta. Pari viikkoa olin täysin miettimättä työjuttuja ja sen jälkeen alkoikin tuntua siltä, että nyt on polte jo päästä sorvaamaan. Se oli se mitä hain. Kiima tekemiseen, halu kehittää itseään ja viedä asioita isosti eteenpäin.

Tuleva syksy ja talvi ovat muodostumassa todella kiireisiksi. Kiire on mulle jees, koska se tietää töitä ja mitä enemmän teen töitä, niin sitä paremmalta tuntuu. Silloin koen, että asioita tapahtuu. Tuohon kaikkeen on kuitenkin varauduttava henkisesti sekä fyysisesti ja siksi annoin hetken pelkästään itselleni. Nyt tunnen olevani siihen valmis

 

Etenee

Henkisesti ja fyysisesti vahvempi kuin eilen. Tuo lausahdus on kirjoitettuna keittiöni liitutauluun. Kyseiseen tauluun kirjoitan aina ”teemalauseeni”, jota luen sekä ajattelen päivittäin. Sitä pyrin olemaan ja sen eteen täytyy tehdä päivittäin töitä. Nyt tuntuu olevan monta rautaa tulessa ja pakko todeta, että nyt hommat etenevät ja pöhinä ympärillä on hyvä.

Omat PT-valmennukset pyörivät hyvällä mallilla ja aivan upeita ihmisiä on valmennettavani. Kiitos teille! Päivittelin hieman sivuille hinnastoja sekä muita juttuja, niin käy ihmeessä tutustumassa. Lisäksi yritykselläni on nyt oma kehonkoostumusmittari, joka on mainio tuki valmennuspalveluissa. Oon äärimmäisen tyytyväinen tuohon laitteeseen ja sen käytettävyyteen. Infrapunalla toimiva vehje kulkee paikasta toiseen yhdessä kädessä eikä mittarin siirtämiseen tarvita enää rekka-autoa tai vastaavaa. Tämä mahdollistaa sen, että mittauksia voidaan tehdä kätevästi erilaisissa tapahtumissa, yrityksissä tai vaikkapa just sun kotonas! Jos kiinnostaa oman kehon arvot lukuina tai haluatte vaikka koko työporukka tehdä mittaukset samaan aikaan, niin ottakaa yhteyttä. Laitetaan järjestymään!

Räjähtä

Tapahtumista nyt heinäkuussa pyörii Voimavarat OFF Season Workouts ryhmätreeni Lahen Hyppyrimäellä. Kyseessä on ilmaistreeni, joka on avoin aivan kaikille. Sitä on ollut tosi siisti vetää ja oon erittäin yllättynyt kuinka paljon siellä on porukkaa käynyt. Fiilis noissa treeneissä kaikilla ollu tosi huikea, joten tuu säki ihmeessä paikalle! Siellä keskitytään ihmisen perusominaisuuksien treenaamiseen, kuten esimerkiksi kestävyyden, nopeuden tai räjähtävän voiman. Nykyään mennään niin paljon ulkonäkö edellä ja treenataan vain pakaroita ja muita muotoja, mutta perusasiat tuntuvat jäämään unholaan. Ihminen on kuitenkin suuri kokonaisuus, jossa kaikki eri osa-alueet on otettava huomioon. Suorituskyky tässä kuitenkin lopulta ratkaisee eikä pelkästään se ulkonäkö. Sitä viestiä haluan myös noissa ilmaistreeneissä tuoda esille. Treenataan ominaisuutta, ei ulkonäköä! Ulkonäkö on hyvä sivutuote mitä kaikella harjoitellulla saadaan. Perusasiat kuitenkin aina kunniaan! Ei pahalla kaikki fitnesspirkot ja bodaripekat, mutta on olemassa muitakin tapoja kuin loputtomat supersetit ja failureen asti tehtävät jumppailut. Ei niissäkään aina mitään vikaa ole, mutta näkökantaa kannattaa aina laajentaa! Monipuolisuus on hyve.

Jääkiekkokausi 2017-2018 alkaa olemaan myös luukulla ja sen valmistelu ovat aikataulussaan. Odottava fiilis, että pääsee taas jäähalleille notkumaan! Jääkiekon lisäksi oon myös sotkeentunut salibandyyn. Joukkue nimeltä SB Voimavarat on jo perustettuna, mutta siitä kuullaan lisää myöhemmin. Sen voin jo kertoa, että kortteli pukeutuu mustaan ensi kaudella!

Syksylle on myös bookattu ensimmäisiä yritystapahtumia. Paikallisiin yrityksiin käyn muun muassa tekemässä hyvinvointipäiviä ja pitämässä luentoja. Alkaa pian olemaan kesälomakaudet ohi, joten mikäli haluatte edistää työpaikkanne työhyvinvointia, niin ottakaa yhteyttä, niin räätälöidään juuri teille sopiva kokonaisuus!

 

Coach R

Tapahtumaa ja ohjelmaa siis tulevaisuudessa riittää. Lisäksi ensi kesälle on tulossa muutama isompi tapahtuma ja projekti, mutta ne ovat vielä työnalla ja niistä lisää aikanaan. Ettei elämä menisi liian vakavaksi ja aika pelkästään työntekemiseen, niin päätin hieman vahvistaa tiimiämme. Coach R, tuttavallisemmin nimeltään Ráhkis, on Paimensukuinen Lapinkoira ja Voimavarojen uusi pikkuinen apuvalmentaja. Hän ei ole vielä edes kahdeksaa viikkoa, joten maailmassa on paljon uutta ja jännää kokemista. Perehdytysjakso on siis vielä menossa, mutta lähiviikkoina hän tulee olemaan mukanani monissa PT-valmennuksissa sekä muissa valmennushommissani.

söpö.jpeg
Coach R

Uutta ja jännää on myös meikälle, kun jaan asuntoni tämän pikkuisen daamin kanssa! Hienosti on lähtenyt ja ollaan kyllä jo nyt ihan erottamaton duo. Hänestä kirjoitan lisää myöhemmin.

Viikonloppuna ollut monenmoista tapahtumaa ja kinkeriä. Meripäivät kotiseuduillani Kotkassa, täällä Lahessa Summer Uppia ja Lahen yötä, Ilosaari, Suomi Pop festarit, mitä näitä nyt on. Monella saattaa railakas viikonloppu painaa, mutta ei mitään hätää huomenna olet jo fyysisesti ja henkisesti vahvempi kuin eilen!

Hyvää festarien jälkeistä elämää kaikki rakkaat siskot ja veljet! Tästä on hyvä jatkaa.

Rakkaudella,

Coach T

profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.

 

Terapian tarpeessa

Tervehdys jälleen ystävä!

Nykyään mieltäni on askarruttanut armaan kotipohjolamme rintaa puristava ilmapiiri. Etenkin minua on alkanut häiritsemään suurten sodan jälkeisten -ikäpolviemme laajalti viljelemä ”talvisodan henki”. Sitkeydessä, urheudessa, tarmokkuudessa ja yhteisvoimin uuden rakentamisessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Eikä senkään käy kieltäminen, että sota-aikaan ongelmat ja haasteet olivat eri maailmasta kuin nykyään.

Olen kuitenkin tähänastisen elämäni aikana kokenut, että syvimmin omaan ikäluokkaani tästä ”hengestä” on imeytynyt vaikenemisen ja nieleskelyn kulttuuri. Kulttuuri, jossa omia ongelmia ja pahoinvointia täytyy aina verrata talvisodan aikoihin ja täten todeta murehtivansa turhia ja pitää suunsa kiinni. Olen itsekin moisen kulttuurin ja ympäristön kasvatti.

Eksyksissä mustan ja harmaan maailmassa

Kuten monelle muulle, myös minulle oli kova pala nieltäväksi, etten selviä enää omin voimin eteenpäin ilman psyykkiseen hyvinvointiin perehtynyttä ammattilaista. Suuresti arvostamani kyseisen alan pioneeri ja kasvo Maaret Kallio totesi Helsingin sanomien –blogijulkaisussaan: ”Se, mistä ei puhuta ääneen, ei suinkaan katoa, vaan sekoittaa mieltä ja kuorruttuu häpeällä”. Viimein otin tämän askeleen pitkän väsytystaistelun jälkeen ja yritin parhaani mukaan hiljentää ennestään opittujen ajatusmallien luomat äänet pääni sisällä. Nämä äänet kritisoivat päätöstäni ja halveksuivat minua. Viimein oli minun vuoroni ottaa vastuu omasta henkisestä kasvustani.

Mutta miksi koin, että en selviä enää omin nokkineni? Huomasin, että mielenmaisemastani alkoivat hävitä yksitellen kaikki värit ja tilalle oli jäänyt pelkkää harmaata ja mustaa. Ja lopulta se harmaakin hälveni. Jo teini-ikäisestä lähtien olin saanut myös outoja raivokohtauksia kun join itseni tarpeeksi pyörryksiin. Tämän kohteeksi joutuivat valitettavan moni läheiseni. Yleensä en muistanut itse näistä mitään, mutta käytökseni oli ollut hyvin uhkaavaa ja kielenkäyttöni todella rajua ja törkeää. Moiselle kohtaukselle en jälkikäteen kyennyt yleensä antamaan syytä. Se hämmensi minua yhtä paljon kuin niitä raukkoja, jotka joutuivat raivoni kohteeksi. Laitoin asian vuosikausia viinan piikkiin. Ajattelin, että ehkä minulla on joku ”rähinäkännigeeni”, kuten olin jostain tieteislehdestä lukenut. Tällöin en vielä suostunut myöntämään itselleni, että kaikki ulospurkautuva on oman alitajuntani maisemaa.

Toinen merkittävä syy henkilökohtaisten riivauksieni lisäksi oli parisuhde ja sen mahdollinen kehittäminen. Yhteiselomme alkoi melko nuorella iällä. Viimeiset vuodet olivat menneet kuitenkin kehnosti. Aloin huomata itsessäni pelottavia reaktioita. Minua painoi jatkuvasti jokin paha. Olin suurimmaksi osaksi vihamielinen avopuolisoani kohtaan. En kyennyt suhtautumaan esimerkiksi itseäni koskeviin huomioihin pienimmistäkään asioista aikuisen tavoin, vaan hyökkäsin aina vastaan kuin uhmakas ja pelokas teinipoika.

Itsensä kusettaja vai oman elämänsä superstara?

Näihin aikoihin aloin ensimmäisen kerran pohtia, miksi iskeydyn sekunnin sadasosassa paniikin valtaan jos kumppanini korottaa hiemankaan ääntään. Ihan kuin hän olisi uhannut minua aseella, jos meillä oli erimielisyyttä pienestäkin arjen asiasta. Jokaiseen parisuhteeseen kuuluvat pienet ”kränät” herättivät minussa joka kerta suuren tunnemylläkän. On raskasta olla kokoajan vihainen ja turhautunut. Varsinkaan, kun ei ymmärrä itsekkään, että miksi.

Jare Tiihonen räppää ”Alpha Omega” kappaleessaan: ”tsiigaan peiliin, en oo varma kuka edessä seisoo, huoramainen kusettaja vai suomalainen superstara?”. Kyseisen kappaleen ensimmäisen kerran kuullessani pohdin itsekin peiliin katsoessani, tuijottaako sieltä väsyneillä silmillään takaisin huoramainen itsensä kusettaja vai oman elämänsä superstara? Päädyin ensimmäiseksi mainittuun.

raavinta_muokattu

Lähtöruudusta askel eteenpäin?

Itsetutkiskeluun on monia keinoja ja ne ovat aina yksilöllisiä. Omalla kohdallani uskallan väittää, että vaikka olisin vaeltanut vuoden yksin erämaassa tai meditoinut ja tehnyt mindfulness-harjoitteita lootusasennossa päivät pitkät, lopputulos olisi ollut sama. Olisin ollut lähtöruudussa. Haavat ja niiden tuomat haasteet olivat liian syviä.

Syyskuussa 2015 istahdin ensimmäisen kerran psykoterapeutin vastaanotolla mukavan pehmeälle nojatuolille. Tiesin, että monet etsivät itselleen sopivaa terapeuttia kuukausiakin. Itselläni kävi tuuri ja löysin heti minulle sopivan henkilön. Ennakkoluuloni harmaa nuttura päälaellaan sojottavasta kitkerän vanhasta käyrästä, jonka ainoa tehtävä on tuomita ja arvostella minua, huuhtoutui muutamissa minuuteissa viemäriin. Näin alkoi minun pitkä ja pomppuinen vaellukseni eheytymisen tiellä.

”Raskaskin totuus antaa sielulle rauhan.” – Martti Lindqvist

EDIT: Jatkossa löydät postaukseni osoitteesta : www.sielunisilmin.fi

Rakkaudella,

Veli_K

Fysikaalinen Hoitopaikka yhteistyöhön!

Sieppaa.JPG
Fysikaalinen Hoitopaikka

Ilo ja kunnia julkistaa uusi yhteistyökumppani. Voimavarat Coaching & Wellness yhteistyöhön Fysikaalisen Hoitopaikan kanssa! Lahden Paavolassa toimiva yritys on ollut toiminnassa jo yli 30 vuotta, joten on hienoa saada näinkin arvokasta kokemusta sekä osaamista rinnalle.

Fysikaalinen Hoitopaikka on toiminut vuodesta 1987 lähtien. Kuntoutustiimissä toimii 7 fysioterapeuttia, 2 toimintaterapeuttia sekä hieroja-vyöhyketerapeutti. Hoitopaikka tarjoaa korkealuokkaisia ja turvallisia fysio-, lymfa- ja toimintaterapiapalveluita sekä akupunktiota, hierontaa ja vyöhyketerapiaa. He panostavat jatkuvaan koulutukseen kuntoutustiimissään ja heidän tavoitteenaan on yksilöllisen kuntoutuksen kautta hyvinvoiva asiakas. Palveluihin kuuluuvat myös kotikäynnit.

logo

Kaikki Voimavarojen valmennettavat ovat oikeutettuja saamaan alennusta fysioterapiapalveluista! Yhteistyö mahdollistaa entistä paremman palvelukokonaisuuden ja tehostaa entisestään yksilökeskeistä valmentamista.

Lue lisää Fysikaalisesta Hoitopaikasta, TÄSTÄ!

voimavarat_logoiso

 

Muotkan opit

cof

IMG_20170607_163913.jpg

Kehittyäkseen on ensin opittava tuntemaan itsensä. Omat kokemukseni osoittavat, että lähtökohta itsetutkiskeluun vaatii ensinnäkin rauhallisen ympäristön. Häiriötekijät on minimoitava. Näitä ovat muun muassa työasiat, puhelin, tietokone, tabletti, muut ihmiset sekä kovat äänet. Nämä tekijät on karsittava pois, jotta saavuttaa sopivan mielentilan uusien asioiden oivaltamiseen. Teen kotoa käsin paljon töitä, joten parasta on vain lähteä pois kotioloista.

Työssäni tarvitsen todella paljon internetin ihmeellistä maailmaa, joten matkustin minne tahansa missä on jonkinlainen wi-fi yhteys saatavilla, niin siellä alan myös tehdä töitäni. Automaattisesti ensimmäisenä aukeaa sähköposti ja siitä hieman päivittelemään omia sivujani sekä tietysti somea. Eli siellä missä on netti, niin siellä olen myös töissä. Siksi on lähdettävä mahdollisimman kauas ja syvälle. Sinne mihin mikään laajakaista ei ylety.

Ylös tunturiin

Muotkalla parasta antia ovat tunturit. Siellä ne ovat kaikki järjestäen helposti valloitettavissa ja lähes jokaiselta huipulta aukeaa aivan epätodellisen kaunis maisema. Pieni vaiva, suuri palkinto! Erityisesti meikäläiseen teki vaikutuksen Peltoaivi. Se ei kilpaile korkeudellaan Käsivarren suurtuntureiden kanssa eikä omaa samanlaista mystiikkaa mitä esimerkiksi Haltilla tai Saanalla on. Se ei myöskään ole kovinkaan vaikeasti tavoiteltavissa. Majatalo Ruoktulta patikointi kestää 1-2 vuorokautta kyseisen tunturin juurelle päästäkseen. Itse huiputuskaan ei vaadi kovin montaa tuntia.

IMG_20170607_163910.jpg
Näkymää huipulta

Alkuperäinen reittini Muotkalla muuttui runsaan lumitilanteen takia aika lailla. Tästä syystä aikaa jäi paljon enemmän erilaisten huippujen tutkailuun. Peltoaivin huipulla kävin kolmesti viikon aikana ja voin kertoa, ettei siihen näkymään kyllästy koskaan. Huipulta aukeaa täysi 360 asteen näkymä joka suuntaan. Sää oli jokaisella huiputuksella helteinen ja näkyvyys täydellinen. Silmänkantamattomiin asuttamatonta erämaa maisemaa – täydellistä! Kaukana luoteessa näkyi Norjan lumipeitteiset vuoristot, lähimmät tunturien huiput osittain lumen peitossa ja lukuisat järvet ympärillä olivat jäässä. Tuuli sattui olemaan myös epätodellisesti joka huiputus kerralla täysin tyyni, joten ympärilläni oli täysi hiljaisuus.

Hetket huipuilla jäävät mieleen. Samanlaisia näkyi ei täältä etelästä löydä. Kuvia tietysti olen ottanut satoja, mutta niissä maisema ei vain pääse oikeuksiinsa. Onneksi ”aidot” kuvat ovat piirtyneet mieleni muistioon, jonne voin aina mielessäni palata. Ympärillä oleva avaruus ja yksinäisyys eivät myöskään taltioidu valokuvaan. Se tunne, kun tiedät ettei lähistöllä ole ketään muita ja lähimpään asutukseen voi olla päivien kävelymatka, tuo vapautta. Tieto siitä, ettei puhelin voi soida kentän puuttumisen vuoksi tuo helpotusta.

Arki on kivaa, mutta välillä sieltä on hyvä päästä hetkeksi irti!

Multitasking

Arki on usein meillä kaikilla kovin kiireistä. Sitä yrittää tehdä mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa. Ajankäyttö on maksimoitava. Itse syyllistyn tähän myös hyvinkin usein päiväni aikana. Esimerkiksi aina syödessäni luen lehdestä uutisia ja samalla puhelimesta sähköposteja. Puhelin soi myös tiuhaan tahtiin päivän aikana ja moni asia tuleekin tehtyä puhelin korvalla. Näitä riittää meillä kaikilla.

Erämaassa pyrin aina karsimaan nämä monien asioiden saman aikaiset suoritukset nollaan. Miksi? Ensinnäkin koska on aikaa ja toiseksi siitä syystä, koska yhtä asiaa tehdessäsi keskityt vain siihen hetkelliseen tekemiseesi. Kulkiessa ei tarvitse samalla suunnistaa. Voi pysähtyä hetkeksi ja samalla katsoa ympärilleen sekä nauttia siitä hetkestä. Tulilla ollessa ei tarvitse välttämättä kuin tulistella ja katsella tulta. Ruoanlaittokin on mielekkäämpää, kun ei samalla säädä muuta.

Kokeile. Pysäytä hetkeksi kaikki muu ja juo esimerkiksi vain kahvia. Älä tee mitään muuta. Sulje puhelin ja kaikki muut häiriötekijät ympäriltäsi. Keskity kahvin makuun ja hajuun. Tunnustele miltä se maistuu sekä miten sen kofeiini vaikuttaa kehoosi. Rentoudu! Näin jopa hyvin yksinkertaisesta asiasta voi tulla todella suuri nautinto. Samalla saatat jopa päästä irti edes hetkeksi kaikesta muusta ympärillä olevasta hässäkästä.

20170610_185438.jpg
Pysäytä hetkeksi

Hallittu eksyminen

Oli aika hyvästellä Peltoaivi ja suunnattava syvemmälle erämaahan. Päätin lähteä yöllä liikkeelle, koska oli aivan jumalaton helle ollut jo monta päivää. Aurinko paistaa korkealta ja valoisaa on kellon ympäri, joten on aivan sama liikkuuko päivällä vai yöllä. Päivän reitin olin suunnitellut kartalta etukäteen. Reitti lähti Peltoaivilta karkeasti kohti itää suurimpia lumikenttiä kierrellen. Fiilis huippu ja kropassa energiaa parin kevyemmän päivän ollessa alla!

sdr
Tuohon suuntaan!

Polkuja ei ollut missään, joten kartalla ja kompassilla oli mentävä. Itse suunnistus meni kyllä ihmeen kaupalla pelkällä tutkalla lähes koko reissun. Kompassi roikkui tunnollisesti kaulalla joka päivä, mutta suuntaa otin sillä korkeintaan kaksi kertaa koko viikossa. Karttaa vilkuilin ohi mennen, että suunnilleen tiedän missä mennään. Paikkahan tuntui tutulta, melkein kuin kotipoluilta. Oli fiilis, että siellä olisi ollut ennenkin monta kertaa.

Vaellus helteessä sujui vauhdikkaasti ja ympärillä oleva lumi suli jatkuvasti kuin silmissä. Olihan ilman lämpötila plussan puolella komeasti 25 ja aurinko paahtoi korkealta taivaalta 24/7. Pysähdellessä syömään, kahvistelemaan tai päikkäreille katselin kartasta täsmällisen paikan, jossa kulloinkin olin. Strategia toimi ja suunnistamisesta ei tarvinnut liikaa ottaa huolta.

IMG_20170609_105844.jpg
Kuumako?

Kaikki menivät enemmän kuin hyvin alusta asti, joten kai sitä sitten alitajuntaisesti piti saada hieman toimintaa. Pari jokea oli jo tullut ylitettyä ja saavuttuani erään joen varteen hukkasin kyllä totaalisesti olinpaikkani. Olin eksyksissä erämaassa. Ei ketään missään eikä puhelimessa kenttää. Tunne siitä oli mahtava! Syytä ei ollut hätään, koska tiesin kuitenkin mistä suunnasta olin tullut. Päätin etten lähde etsimään sopivaa ylitys paikkaa joesta, vaan otan suunnaksi lännen ja kuljen niin kauan kunnes löydän sopivan leiripaikan.

IMG_20170609_154642.jpg
Näillä seuduilla katosi suunta

Vaellusta oli kulunut noin yhdeksän tuntia tuohon mennessä. Ajattelin, että eiköhän pikkuhiljaa tältä päivältä riitä askeltaminen. No 3-4 tuntia myöhemmin eksymisestä löysinkin aivan täydellisen paikan teltalleni ja ei muu kuin leiri pystyyn. Ruoka maistuu aina hyvin kaksitoistatuntisen urakan jälkeen ja uni tulee myös ilman sen suurempia kyselyitä.

Eksyminen voi olla myös hyväksi! Tajutessasi, että olet hukassa, niin automaattisesti vaistosi parantuvat. Näet, kuulet ja ajattelet paremmin. Tietysti, jos vaivut synkkyyteen ja mielesi valtaa pakokauhu, niin asiat menevät silloin päinvastoin! Pysy siis positiivisena ja ota tila sekä aika haltuun. Itse en ole ennen noin pahasti mennyt harhaan suunnistaessa, mutta syynä oli vain yksinkertaisesti huolimaton kartan lukeminen. Hyvää siinä oli myös se, että leiripaikka todennäköisesti oli huomattavasti parempi kuin mihin meikän oli alun perin tarkoitus päästä.

IMG_20170609_194330.jpg
Kaikella on aina jokin tarkoitus!

Reissun opit

Viikko Muotkalla meni nopeasti ja se antoi lopulta enemmän kuin osasin odottaa. Ymmärsin missä omaitseni menee tällä hetkellä ja mitä se vaatii seuraavaksi. Opin tiedostamaan ympäristön, jossa pääsen irti arjestani sekä missä mun on helpointa opiskella omaa itseäni.

IMG_20170609_194352.jpg

Kaikkeen saa myös varautua kesäisessä Lapissa. Ensi kerralla täytynee ottaa aurinkorasva mukaan kiveliöön… Sen verran paloi naamari, että palatessani ihmisten pariin muistutin hyvin paljon Hymyhuulista tuttuja Nunnukamiehiä.

Muotka opetti pysähtymään hetkeen ja kuuntelemaan ympäristöä. Paikkana Muotka on myös aivan upea. Yksi niistä harvoista Suomen erämaa-alueista, jota matkailu ja turismi ei ole vielä massoittain vallannut. Siellä joutuu kulkemaan omia polkujaan ja hehtaareja riittää, ettei muita kulkijoita tarvitse katsella. Tulen palaamaan sinne pian ja voin myös suositella sitä muillekin.

Ei ne kuljetut kilometrin, vaan ne pitkät tauot!

IMG_20170609_194722.jpg
Hyvät näkymät toimistolta

varusteleka.fi

IMG_20170610_094606.jpg

Kirjoittajasta

allekirjoitus

Muotkalle

1.jpg

2.jpg

3.jpg

Vaativa, mutta lempeä Muotka. Näin totesi myös Raimo Kojo kirjassaan Pohjoiset erämaat. Erittäin hyvin kuvaava lausahdus. Tuon sain kokea hyvässä sekä pahassa reissullani. Tässä blogissa kerron havainnoista, tunteista ja oivalluksista, joita tein tuon matkan aikana. Valitettavasti en tule kertomaan sankaritarinoita vaelletuista kilometreistäni eikä reitistäni ole mitään hienoa GPS kuvaa, joka kuvaisi jokaisen otetun askeleen. Muun muassa niitä ja muita upeita blogeja löytyy osoitteesta retkipaikka.fi.

Odotin reissultani ja Muotkalta todella paljon. Poikkeuksellisen lumitilanteen vuoksi ja monen muun sattuman kautta jouduin kuitenkin tekemään monta kompromissia matkan aikana. Alkuperäinen suunniteltu reittini lyheni lähes puolella. Aluksi tämä tuntui suurelta pettymykseltä, mutta ajan kuluessa tajusin sen olevan juuri sitä mitä tarvitsin.

Odotin todella suuria asioita, mutta sain jotain vielä suurempaa takaisin.

Kohti Muotkaa

Herätyskello soi 03.00. Aina samainen pikkupoikamainen jännitys ja täpinä päällä edellisenä iltana, joten yöunet jäivät reiluun kahteen tuntiin. Vajaat yöunet eivät juuri painaneet, vaan odottaen kohti matkaa. Hätäinen aamupala, viimehetken pakkailut, kahvit termariin ja ei muuta kuin autonrattiin!

Fanipostia oli ilmestynyt Volkkarini tuulilasinpyyhkimen alle. Postit ja tavarat kyytiin ja seuraavaksi hyvä-ja-halpa liikahti noin kilometrin, josta poimin Anskun kyytiin. Hän oli samaisella päivämäärällä menossa Ouluun, joten sain ainakin hetkeksi matkaseuraa reissulleni. Lahti Oulu väli on yleensä perkeleen puuduttava matka, mutta nyt matka tuntui menevän erittäin sujuvasti. Uskollisesta pakettiautostani on turbo kadonnut johonkin, joten matkanteko ei ole aina kovinkaan vauhdikasta. Syvälliset keskustelut ja elämästä filofosointi Anskun seurassa joudattivat matkaan senkin edestä. Hieno persoona ja upea ihminen! Kannattaa muuten lukea hänen omaa blogiaan. Siellä melkoisesti lisää viisauksia! Pääset siihen tästä!

ansku.jpg
Matkaseura sekä hyvä-ja-halpa

Oulusta sitten yksin kohti seuraavaa stoppia. Kemijärvi ja mummola kutsuivat. Siellä viimeiset voitelut kehoon sekä mieleen. Porokeittoa kapeisiin kasvoihin, lyhyet päikkärit, sauna, palauttava lenkki ja unelle. Aamulla kello soi inhimilliseen aikaan 06.00. Siitä sitten kohti mystistä Muotkaa, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus.

Reissuillani menomatka on yleensä yksi siisteimmistä jutuista. Suuret odotukset ja jännitys tulevasta seikkailusta. Nyt fiilis oli kuitenkin jotain ihan muuta. Suuret odotukset olivat vaihtuneet lähinnä peloksi ja jännitys vaihtunut väsymykseen. Saariselällä oli täysi talvi ja siellä availtiin laskettelurinteitä – kesäkuussa?! Lumi on kiva elementti, lähinnä jouluaattona, mutta kesäisellä vaelluksella se tuppaa yleensä olemaan ongelma. Sain matkaani lumikengät, mutta silti hieman arvelutti koko homma.

Sesongin ekaa reissuani olen valmistellut pitkään ja odottanut kuin tuota kuuluisaa kuuta nousevaa. Odotus oli poissa eikä sopivaa jännitystä löytynyt sitten yrittämälläkään. Kyselin itseltäni monta kertaa, että mitä helvettiä!?

Henkinen väsymys

Vasta kohteessa parin päivän vaelluksen jälkeen tajusin mistä kaikki johtui. Olin todella, todella väsynyt. Syitä siihen on monia ja sen pystyi huomaamaan vasta 1200kilometrin päästä kotoa. Tässä kohtaa hyvä korostaa, että kotona kaikki asiat ovat viimeisen päälle kunnossa. Teen asioita joista nautin, saan toteuttaa itseäni ja arki on yhtä juhlaa. Fakta on kuitenkin se, että kaikki tekeminen kuluttaa ja vie energiaa. Joskus jopa teräsmiehenkin on levättävä. Viimeksi olin pitänyt viikon talviloman lokakuussa, jolloin tein reissun Utsjoelle, Kaldoaivin erämaahan. Lokakuusta kesäkuuhun on mahtunut paljon asioita. Tai oikeastaan vain yhtä – työntekoa. Tein pitkän jakson jopa kolmea työtä päällekkäin. Olin täysipäiväinen työntekijä isossa firmassa, valmensin C-ikäisten lätkäjunnujoukkuetta ja perustelin omaa firmaani. Kaikista tietysti nautin, mutta työpäivän venyessä kahteenkymmeneen tuntiin ja toistaa sitä päivärutiinia pidemmän jakson, niin alkaa se jossain näkymään. Jopa tässä naamassa!

Reissulla sen väsymyksen vasta huomasi. Nukuin lähes joka yö yli kymmentä tuntia. Yösijoina toimi milloin telttani, milloin laavu ja satunnaisesti myös autiotupien laverit. Päiväunia tuli otettua myös päivittäin. Ne suoritin yleensä jonkin sopivasti kohdalle osuneeni tunturin huipulla taivasalla kivikko makuualustana ja rinkka tyynynä. Ulkona nukun muuten paremmin kuin missään muualla oli ulkona vallitseva säätila mikä tahansa. Suosittelen sitä myös muille!

peltojoki.jpg
Alkutaival

Kohteessa

Päämääräni oli edessä ja auto parkissa. Mielessä jyskytti, että ei helvetissä. Viivyttelin lähtöäni erämaahan kaikin keinoin. Purin tavaroitani ja karsin ylimääräistä tavaraa pois. Rinkka tuntui hyvin raskaalta, joten vähäisistä tavaroistani karsin vielä lisää kiloja pois. Nyt ei voisi olla mitään ylimääräistä kannettavaa! Sitten lompsin vielä Ruoktuun kaahville, kuten täällä on tapana sanoa.

Paikka tuntui kodikkaalta, mutta samalla autiolta. Ei muita autoja parkissa, ei muita ihmisiä majatalossa. Sitten paikan omistaja kömpi esiin. Ainakin 200vuotias herrasmies Hans kysyi kuinka voisi palvella minua. Ilmoitin vain, että kahvi maistuis ja erämaahan olen menossa. Siinä sitten kahvia join ja hän kysyi mistä olen tulossa. Vastasin yhdellä sanalla: Lahest. Seuraavaa lausetta en osannutkaan odottaa. ”Niin sieltähän tuleekin Suomen kovin räppäri!”. Mietin hetken mitähän tuo äijä nyt meinaa ja miten hän muka voisi olla skenessä? Samassa hän jatkoi ja kertoi Nikke Ankaran olevan Suomen paras. Repesin nauramaan ja nyökyttelin myöntävästi. Kuulemma hänen sukulaispoikiaan ja käski viemään terveiset. Asia kunnossa! Kahvit oli juotu ja mietin, että nyt on kyllä kaikki kuultu ja aikoihin eletty… Rinkka selkään ja erämaahan siis!

peltojoki2.jpg
Peltojoki

Ensimmäinen vaelluspäivä on aina se rankin. Rinkka tuntuu painavan enemmän kuin kaikki ne synnit mitä on lyhyen elämän aikana ehtinyt tekemään. Jalkoja hapottaa jokainen pienikin nousu ja helpoimmat jängätkin tuntuvat raskailta astella. Tiedostin tämän ja olin suunnitellut ensimmäisestä päivästä todella helpon.

Muotkalla ei ole opastettuja polkuja tai reittejä, mutta Ruoktulta lähtee polku Peltojokea myötäillen, joka vie lähes Peltojärvelle asti. Tuota polkua on monet retkeilijät ja porot kulkeneet vuosikymmenien aikana. Sain siis helpon startin ja ensimmäiselle leiripaikalle ei olisi kuin muutaman tunnin marssi edessä.

Ensimmäinen vaelluspäivä on aina se rankin, edelleen. Kaunis ajatus kevyestä alkutaipaleesta, mutta totuus toista. Lunta oli enemmän kuin uskalsin pelätä ja vettä hiljaa ripsutteli vasta kalpeita kasvojani. Polku seuraili mutkaista erämaajokea ja kiitos lumen paljouden siinä oli vaikea pysyä mukana. Kartalla en tuntunut pysyvän lainkaan ja jokitörmän runsas kasvillisuus peitti näkyvyyden. Mietin jo mitä mä täällä Muotkalla pyörin.

rinkka.jpg
Rinkka painoi lähtiessä 24kg

Ensimmäinen yö oli tarkoitus viettää entisessä opettaja Lahtisen kalakämpässä. Se sijaistee joen varrella ja lähtöpaikastani sinne on noin kymmenen kilometrin taival. Olin toispuolel jokkee, joten se oli vielä ylitettävä ennen kuin pääsisin tuvan turvaan keräilemään. Ruoktun isäntä oli räppijuttujensa ohella antanut vinkin mistä joki kannattaa ylittää. Sopiva ylitys paikka löytyikin helposti ja siitä sitten varmoin ottein yli. Joki näytti matalalta, joten en alkanut itseäni riisumaan. Kuljen aina vanhoissa kunnon kumisaappaissa, kuten todelliset Lapin erämaantaitajat, joten oletin etten pahemmin kastuisi. Paskat. Vettä olikin syvimmillään yli polven, joten nokialaiset hörppäsivät kunnolla vettä ja hetkessä olin läpi märkä.

Lahtinen1.jpg
Lahtinen

Kastuminen ei painanut, koska kämpälle olisi enää puolisen kilometriä ja aurinko alkoi näyttäytymään. Sää oli hetkessä jopa kuuma. Ulkona olisi ollut hyvä yöpyä, mutta sitkeästi piti päästä tuohon kömmänään leiriytymään. Kämpälle päästyäni totesin ilokseni ettei siellä ollut muita kulkureita. Märissä tamineissa avasin oven ja hämmästyin. Noin pientä mökkiä en ole eläessäni nähnyt. Neliöitä oli maksimissaan kaksi. Onneksi koko komeuteni kattaa kokonaiset 173cm (saappaat jalassa), joten juuri ja juuri mahduin siellä itseni oikaisemaan. Romppeet narulle kuivumaan ja kamiinaan tulet. Lämpenee muuten pari neliötä aika nopeasti!

Lahtinen2.jpg
Tupa on hyvin pieni, mutta kodikas!

Uusi päivä

Nukuin todella hyvin tuossa Lahtisen kyhäämässä kämpässä. Mietin vain, että olisi herra voinut edes yhden ikkunan tuohon mökkiinsä aikanaan rakentaa. Tosin pimeys oli hyvä, sillä yötöntäyötä pohjolassa eletään. Aamu oli todella kaunis. Aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Ihmeitä tekee yksikin yö erämaassa. Tunsin itseni taas omaksi itsekseni. Virtaa täynnä, jännittyneenä kohti uutta päivää ja kroppa tuntui energiseltä.

Lämpimästä säästä huolimatta lunta näytti olevan huolestuttavan paljon. Kiitos vain lumikengistä. Ne jätin tietysti heti alkuun autooni. Ei auttanut kuin elää tuon jäätyneen veden kanssa ja muutettava hieman suunnitelmia. Alkuperäinen reittini kiertäisi pitkän lenkin kattaen suuren osan koko laajasta Muotkasta. Suunnitelmaa oli vaihdetta, koska mitä syvemmäs erämaahan etenin, niin sitä syvemmäksi lumi kävi. Koko reissun luonne muuttui ja samalla tajusin, miten hyvä olikin suunnitelmien muuttuminen.

lunta.jpg
Lunta riitti kesäkuussa

Alkuperäinen reitti oli jo pelkästään kartalla pitkä ja vaativa. Se olisi vaatinut suunnitelmallista etenemistä ja ehkä juuri syyt edellispäivän fiiliksiin olivat aikataulut, tietyt kilometrit, jatkuva eteneminen, suorittaminen. Eli juuri niitä asioita joita teen arjessa, päivittäin. Päätin, että teen täällä kaiken päinvastoin kuin arjessani. Ei suunnitelmia, ei aikatauluja, ei edes kelloa, huolettomia kilometrejä ilman määränpäätä.

järvijäässä.jpg
Järvet tukevassa jäässä

Toisena päivänä rinkka alkoi jo tuntumaan taas ihan hyvältä kaverilta. Jalat liikkuivat kevyesti ja matkaan oli siisti lähteä. Päätin, että vedän tosi lyhyen etapin ja leiriydyn läheiselle järvelle Peltoaivi nimisen tunturin juurelle. Järvellä ei ollut nimeä, joten se kuulosti riittävän hyvältä! Matka sinne oli kohtuullisen helppo, mutta kuuma sää yllätti niin pahoin, että jouduin riisumaan tärkeimmän varusteeni. Oranssi kolmikerroksinen Häglöfsin kuoritakki joutui nyt rinkan uumeniin. Ilman tuota vaatekappaletta harvoin poistun edes kotiovea pidemmälle. Loisto rotsi! Pitää tuulen kuin tuulen, kestää rankimmatkin sateet, mutta silti hengittää. Täydellinen kompo!

Nimettömälle järvelle mentäessä joutuu hieman nousemaan tunturiin. Puusto hävisi ensimmäisen kerran ja Peltojoen koskien pauhu alkoi jäädä taakse. Ensimmäistä kertaa Muotkalla meikälle aukesi loputtomiin jatkuva erämaa ja lukuisat suuret tunturit. Näkyvyys oli täydellinen, joten horisontissa siinsi Norjan vuoristomaisema. Aloin päästä siihen Lappiin, joka tuntuu kotoisalta! Fiilistä nosti se, että tajusin ettei ole kiire mihinkään. Ei ole kiire jatkamaan taivalta. Koko päivä aikaa väsätä leiriä, nauttia maisemista ja olla vain omien ajatusteni kanssa.

Olen miettinyt paljon mikä tuosta kaikesta tekee niin kovin ihmeellistä. Mikä tekee Lapista niin ihmeellisen ja mistä edes koko Lappi alkaa? Yksinkertainen vastaus lienee meikällä: tunturit. Etelässä kaikki on niin tasaista ja samanlaista joka puolella. Luonto, ihmiset, arki, rutiinit, etc. Lapissa luonnossa ja ihmisissä on suuria eroja. Tuntureilla on omat muotonsa ja omat luonteensa. Samoin ihmisissä sekä heidän rutiineissaan. Moni asia pyörii edelleen luonnonehtojen mukaan. Kesässä on valoisaa ympäri vuorokauden ja talvella taas kaamos painaa pimeyttään kellon ympäri. Kasvukausi on lyhyt ja siitä on otettava kaikki irti.

Tuntureilla koen olevani maailman katolla. Ei ole puita tai suuria rakennuksia varjoineen peittämässä näkymää. On vain loputonta taidemaalausta niin kauas kuin silmä kantaa. Se tuntuu hyvältä, jopa kotoisalta. Etelässä tätä ei voi kokea koskaan, geologinen fakta! Ehkä se myyttisyys piileekin tässä. Se ei ole osa omaa arkeani. Siksi ajaessani aina Saariselän korkeudelle ja nähdessäni ensimmäiset ”oikeat” tunturit, niin mieleni rauhoittuu. Siitä alkaa muuten mun Lappi. Oma rajani menee Saariselällä, ei Lapinläänin rajoissa tai napapiirin rajalla. Miksi? Yhtenä syynä pidän paluumatkojani. Saariselän ohitettuani tiedän, ettei edessä näy enää yhtään jylhää mykistävää maankohoumaa, vaan alkaa tasaisuus. Pian koittaa siis koti ja arki.

riekko.jpg
Riekko Peltoaivilla

Seikkailu jatkuu

Toinen vaelluspäivä oli parasta pitkään aikaan. Puhelimesta hävisi viimeiset kentän rippeet ja tunsin aidosti olevani hetken täysin vapaa kaikesta. Ei ketään missään, vain minä ja tämä erämaan valtava avaruus. Oli todella helpottunut olo. Kireät hartiat tuntuivat kuin olisi käynyt hierojan hellässä käsittelyssä ja ennen reissua alkanut selkävamma tuntui kuin olevan muisto vain. Tunsin olevani todella rento henkisesti ja fyysisesti.

Seikkailun kuului kuitenkin jatkua. Oli vielä paljon koettavaa. En malttanut oleilla vain yhden nimettömän järven rannalla viikkoa. Seuraavaksi alkoi uusien tunturien huiputus, matka syvemmälle erämaahan, alitajuntainen hallittu eksyminen. Kulkea sai metsän suojissa, laajoilla jängillä, petollisessa rakassa, hiekka dyyneillä, aavoilla aroilla, kahlata lumessa sekä astella kuivilla kankailla. Muotka osoitti lempeytensä, mutta samalla nöyryytti ja koulutti meikäläistä todella paljon. Näistä tapahtumista kirjoitan lisää myöhemmin.

Nyt vetäydyn piilopirttini lavereille ja kääriydyn porontaljaani. Loppu matkaa purkailen hieman mielessäni ja lueskelen epämääräistä päiväkirjaa, jota kirjoittelin Jaloviinan höyryissä makuupussissani.

cof
Vyyhdin purkaminen tässä piilopirtissä

Ei ne kuljetut kilometrin, vaan ne pitkät tauot!

näkymä.jpg

peltoaivi.jpg

Kirjoittajasta

allekirjoitus2

varusteleka.fi

Lähtökohtia

Hejsan tjänare ystävät!

 

“Mens sana in corpore sano – terve sielu terveessä ruumiissa” totesi roomalainen runoilija Juvenal jo muutama vuosisata ennen ajanlaskumme alkua. Vaikkakin eräs opettajani aikoinaan minulle tokaisi, että ruumiista voidaan puhua vasta kun sydänkäyrä näyttää suoraa viivaa, niin kyseinen fraasi on askarruttanut minua. Mitä se tarkoittaa omalla kohdallani ja voisinko joskus oikeasti ymmärtää kehoni ja mieleni toimintaa? Tarkoitan siis aikuisten oikeasti. Mielenkiintoni ihmiskehon mystisyyttä kohtaan ajoikin minut hakeutumaan opinahjoihin, joissa sain pienen maistiaisen tästä vyyhdistä. Opiskelun lisäksi elämä ruokki uteliaisuuttani kehon ja mielen haasteilla, jotka pakottivat minut haalimaan lisää tietoa viisaammilta, kuten olenkin jo aiemmin kertonut.

 

Mieli janoaa vastauksia

Itselleni ei koskaan ole riittänyt pintapuolinen tieto. Usein toivonkin, että tiedonhaluni päästäisi minut vähemmällä. Elämäni olisi luultavasti paljon helpompaa.  Muistan mitä päässäni raikui kun ensimmäisiä kertoja kuulin toteamuksia, kuten ”ylirasitus voi sekoittaa hormonitoimintaa” tai ”kehoa ja mieltä ei voi koskaan erottaa toisistaan”. Siellä raikui suureen ääneen kysymys: ”miksi?” ja ”perustelkaa minulle miksi näin tapahtuu!”. Onneksi nykymaailmassa tutkimustieto on suurimmalti osin julkista.

Olen yrittänyt selvitellä syy- ja seuraussuhteita, mikäli esimerkiksi hormonitasapaino heittää ja vointi on huono sekä päässä rattaat eivät pyöri. En väitä olevani professoritason solututkija, mutta jotain on alkanut kuitenkin valjeta. Mainittakoon, että olen rampannut viimeisen kahden vuoden aikana niin monella lääkärillä, ettei niitä meinaa kahden käden sormetkaan riittää laskemaan. On kertynyt tutkimuksia, diagnooseja sekä lääketieteellisiä analyysejä romaaniksi asti. Osa on oikeita ja osa mielestäni kyseenalaisia. Mutta niistä tarkemmin lisää myöhemmin.

Tänään muun pohdiskeluni lisäksi halusin tuoda esiin kaksi teosta, jotka mielestäni jokaisen joka etsii hyvää vointia, vireyttä sekä optimaalista suorituskykyä olisi hyvä lukea ajatuksella läpi. Itse koin saavani näistä monia hyviä vinkkejä purkamaan omaa dilemmaani kehon ”köhimisen” suhteen. Työkseen ihmisiä valmentaville nämä ovatkin mitä todennäköisimmin ns. peruskauraa ja hyvä niin.

Toinen paneutuu enemmän voima- ja lihaskuntoharjoittelun maailmaan ja toinen puolestaan laajemmin kehon toimintaan, muun muassa hormonitoiminnan koukeroihin hyvinvoinnin perspektiivistä. Etenkin jälkimmäinen auttoi minua ymmärtämään kehoni voinnin kokonaiskuvaa paremmin, sekä antoi vinkkejä mistä voisin kenties lähteä etsimään apua.  Kirjan nimi voi olla hämäävä, koska otsikossa komeilee sana ”dieetti”. Kyseessä ei siis ole teos, jonka punainen ja ainoa lanka olisi antaa ohjeet tiristämään rasvaprosentti sinne kuuluisaan kymppiin. Pidän siitä, että kyseisissä teoksissa ei esitetä asioita omina mielipiteinä ja tulkintoina vaan aihealueisiin löytyy faktatietoa tukemaan johtopäätöksiä.

 

Oman ajattelumallini mukaan oppimisprosessi etenee asteittain eli ”first things first”. Tällä tarkoitan sitä, että moni parempaa vointia ja uutta liikunnallista harrastusta aloitteleva perheenäiti/isukki tukehtuu nykymaailman informaatiotulvaan, ahdistuu ja ensimmäinen askel terveempään suuntaan jää aina huomiseen. Erityisruokavalioita, harjoitusmetodeja ja ”special-techniques”-videoita vyöryy ovista ja ikkunoista. Näissä kahdessa teoksessa asiat kerrotaan selkokielellä ja ymmärrettävästi, joten aloittelevalle jumppa-Pirkolle tai mave-Matille on helpompaa poimia ydinasioita omaan ”työkalupakkiinsa”.

 

Mikä toimii minulla, toimii kaikilla?!

Pakko myöntää, etten itse nuorempana viitsinyt perehtyä tarpeeksi näihin perusasioihin vaikka tahti oli kova ja viikot täyttyi maksimisykkeisistä fyysisistä harjoituksista. Elin vuosia harhaluulossa, että oma keho kestää kyllä, muiden vaivoja vartenhan tässä kouluja käydään. Ylimielisyys johtaa usein koettelemuksiin ja täten vaikeuksiin. Totta joka sana. Toivon, että nuorempi sukupolvi olisi viisaampi. Perehdyttäisiin ja kuunneltaisiin kehon signaaleja muutenkin kuin sen kuuluisan kantapään kautta.

Oman kehon kuuntelu ja varoitusmerkkien tosissaan ottaminen ovatkin mielestäni mukavasti framilla nykypäivän mediassa ammattilaisten toimesta. Nykyään äänessä ovat muutkin kuin 90-luvulla kulta-aikojaan viettäneet ex-bodarit, joita jostain syystä pidetään kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ammattilaisina.  Toki jos tähtäimessä on kilpailla kehonrakennus- tai fitnesslajeissa, heidän konsultaationsa on mitä luultavimmin oikea ratkaisu.

Informaatiota nykyään siis riittää. Eräs itseäni hieman häiritsevä tekijä kuitenkin on, että monella julkisesti elämänohjeita jakavalla on yksi ja ainoa totuus. Periaatteena on usein ”mikä toimi minulla, toimii kaikilla”. Ja jos ei toimi, henkilö on luuseri ja toivoton tapaus. Tottahan toki on olemassa kaikkia hyödyttäviä yleisperiaatteita liittyen hyvinvoinnin parantamiseen, mutta mitä jos kaikki on jo kokeiltu ja siltikin olo on kuin jyrän alle jäänyt joka aamu?

So what`s my point? Pienellä itseopiskelulla luotettavista lähteistä voi siis olla suuren suuri myönteinen vaikutus elämäsi laatuun. Mitä enemmän sitä harrastat, sitä enemmän opit myös tervettä lähdekriittisyyttä, etkä usko jokaista uutta ja mullistavaa villitystä ilman päteviä perusteluja. Ja mikä tärkeintä, et tunne syyllisyyttä tai epätoivoa, jos jonkun ”asiantuntijan” hehkuttama metodi ei toimi juuri sinulla. Pääasia on, että tieto on julkista ja hyvinvoinnin eri osa-alueiden haasteista keskustellaan muuallakin kuin vauva.fi:n foorumeilla.

EDIT: Jatkossa löydät postaukseni osoitteesta : www.sielunisilmin.fi

 

Rakkaudella,

 

Veli_K