Ulkona

Ulkona

Pennun kanssa Lappiin


No Comments

1.jpg

3.jpg

Oli aika taas katkaista hetkeksi arki ja suunnata Lapin erämaihin hakemaan raikasta ilmaa. Pitkä ja kiireinen talvi tulossa, joten tätä todella kaipasin. Perheenlisäyksen johdosta mukaan reissulle pääsi ensimmäistä kertaa se perheen pienin, 16 viikkoa vanha Lapinkoira Ráhkis. Lappalaiskoira pääsi siis isiensä maille! Oman haasteen toi myös erittäin tiukka aikataulu. Tällä kertaa pystyin pitämään töistäni neljä kokonaista vapaapäivää. Mietinnän kohteina olivat siis pennulle sopiva kohde, miten selvitään pennun kanssa erämaassa kahdestaan sekä kuinka järjestää kaikki kireään aikatauluun sopivaksi. Näihin kysymyksiin haetaan vastausta tässä kirjoituksessa.

 

Pöyrisjärvi

Pöyrisjärven erämaa-alue on kokeneen ja hyvin varustautuneen retkeilijän vaelluskohde. Nimensä erämaa on saanut alueen pohjoisosassa sijaitsevasta Pöyrisjärvestä, jonka pohjoispuolella kohoavat hiekkadyynit ja seudun harjut jäävät varmasti kulkijan mieleen. Loivasti kumpuilevat tunturi- ja metsikkömaat ovat erittäin hyvää vaellusmaastoa.

23.jpg

tausta.jpg
Pöyrisjärvellä riittää kuljettavaa

Pöyrisjärven erämaa-alueella ei ole merkittyjä vaellusreittejä, mutta alueelta löytyy runsaasti vanhoja merkitsemättömiä kulkureittejä, sillä seutu on perinteisesti ollut paikkakuntalaisille tärkeää kalastus-, metsästys- ja poronhoitoaluetta. Erämaa-alueella sijaitsevat myös Kalkujärven ja Pöyrisjärven lapinkylät, joissa asutaan vieläkin osa vuotta.

6
Pöyrisjärven rannalla

Näiden seikkojen pohjalta päädyin tähän kohteeseen. Maaston oli oltava riittävän iisiä, jotta pentu jaksaa siellä tarpoa ja touhuta. Oli siis vältettävä maamme suurimmat tunturit sekä rakkaisat polut. Toinen kriteeri oli välttää suuria turistimassoja. Siksi kaikki ”valmiit” reitit olivat jälleen täysin poissuljettuja vaihtoehtoja. Kiveliössä jutun juoni on kuitenkin meikäläiselle se rauha ja tietty yksinäisyys!

10.jpg

15.jpg

Kyseisessä paikassa en ole ennen ollut, joten se kiehtoi myös. Tietysti ehkä se tärkein, eli ruska oli koettava. Reissun ajankohta valittiin täysin ruskan prime-timen mukaan. Paikalta oli siis löydyttävä jokunen puu. Siksi aivan korkeimmat kohdat maastamme oli jätettävä seuraaviin reissuihin.

 

Aikataulu

Keskiviikko iltana loppui työni ja seuraavaksi työt jatkuivat maanantai iltana. Käytössä oli siis kokonaisia päiviä torstai, perjantai, lauantai ja sunnuntai. Tietysti autoiluun menee jokunen tunti, sillä Lahesta Näkkälään kertyy aika tarkalleen 1100km suuntaansa. Koirani ei ikävä kyllä autolla osaa ajaa, joten kaikki autoilu jäi meikäläisen harteille.

Reissuun lähdettiin ke-to välisenä yönä tarkalleen klo 01.00 ajamaan. Tunti katkonaista unta kaaliin ja ei muuta kuin matkaan. Perillä kohteessa oltiin suunnitellusti tarkalleen tasan 15.00. Eli aikaa jäi hieman myös ensimmäiselle päivälle ennen pimeän tuloa.

Erämaassa ehdittiin viettää ihan kiitettävä määrä ennen kotiin lähtöä. Sunnuntaina auto starttasi Näkkälän parkkipaikalta tasan 08.00 ja kotona oltiin muutaman mutkan jälkeen puolen yön aikoihin. Nopealla laskukaavalla laskettuna autossa vietettiin aika lailla 30 tuntia ja kilometrejä kertyi lähes 2500. Täytyy muistaa, että koiranpennun kanssa joutuu pysähtelemään kuselle ja jaloittelemaan aika todella monta kertaa!

7.jpg
Uuden maailman tutkimista

Tuli ainakin testattua tiukan aikataulun reissu Lappiin. Ei se herkkua ole ajaa edes takaisin pitkin Suomea yksikseen, mutta jos jotakin oikein kovasti haluaa, niin sitten se on vain tehtävä. Eli jälleen kerran ajanpuute on huono tekosyy!

 

Pennun kanssa vaellukselle

Pitkään mietin, miten pärjätään kahdestaan tuon pennun kanssa. Muutama kuukausi etukäteen mietin reissua ja sen ajankohtaa. Ruska oli kuitenkin pakko taas kokea ja laskurini näytti, että Ráhkis ehtii täyttämään juuri 16 viikkoa ja saamaan kaikki tarvittavat rokotuksensa ennen reissuun lähtöä.

11.jpg
Ruska on kaikkien koettava

Tein hieman tutkivaa journalismia ja eteeni ilmestyi loistava blogi, josta sain lisää tukea pennun kanssa vaeltamiseen. Pyrytuiskunen.blogspot.fi oli mulle just se mitä tarvitsin ja laitoinkin hieman kirjoittajalle viestiä, että mitä kannattaa ottaa huomioon missäkin tilanteessa. Vastaukset sain nopeasti kysymyksiini, joten ei muuta kuin testaamaan näitä ulos!

Ennen Lappiin lähtöä tehtiin yhden yön testireissu tutulla Repovedellä. Tarkoitus oli vain nähdä, miten koira viihtyy ulkona koko päivän sekä miten yö teltassa menee. Koira on tuon ikäisenä luonnollisesti kova puremaan kaikkea mahdollista, joten mielessäni vain näkyi se, miten aamulla herätessäni ympärillä oleva telttani on kadonnut sekä kuinka uskollisesti minua palvellut lämmin makuupussini on revitty yön aikana riekaleiksi.

33.jpg
Pitkän päivän jälkeen uni tulee nopeasti

Lapinkoira on onneksi luotu ulos. Kotona hän saattaa joskus olla hieman levoton, mutta luontoon päästessään hän on aina kuin toinen koira. Kulkee mukana, ottaa käskyt hyvin vastaan ja näyttää aina täysin väsymättömältä. Ei uskoisi aina pentua koiraksi! Telttaa hän alkuun vierasti ja näyttikin siltä, että hän jää ulos nukkumaan pienestä tihkusateesta huolimatta. No aikansa pyöriessään hän vähin äänin ja nöyrästi hiipi teltan avonaisesta ovesta sisään ja kävi tyytyväisenä tyttöystäväni jalkojen päälle nukkumaan. Nukkui muuten samassa asennossa reilut kahdeksan tuntia, joten taisi ensimmäisen testireissun reilu viisi kilometriä hieman tuntua. No johtopäätös oli kuitenkin, että Repovesi oli onnistunut ja hän on valmis pohjoiseen!

 

Pennun kanssa vaeltaminen

Onnistuneen testireissumme jälkeen meikällä oli jo aika hyvä luotto pentuun. Lapissa hän sai kulkea vapaana kaikki päivät ja kilometrejä tulisi jonkin verran enemmän. Päätin kuitenkin, että ihan sama paljonko päivässä edetään ja mihin päädytään, koiran ehdoilla mennään tämä retki. Pääasia oli, että päästään yhdessä ekalle retkellemme kauas kotoa!

9.jpg
Vapaana kiveliössä

Nuori pentu kulki erämaassa taas kuin uudesti syntyneenä. Vapaana juoksi välillä polulla ja välillä avonaisessa tunturimaastossa ja milloin missäkin. Kulku alkoi aina päivän edetessä suoristua väsyn tultua mukaan. Ensimmäisenä päivänä kuljettiin noin kolme tuntia Näkkälän parkkipaikalta erämaahan. Sää oli mitä parhain ja ei ollut niin suurta kiirettä etsiä sopivaa telttapaikkaa. Kuitenkin, teltapaikka löytyi suhteellisen helposti ja alkuillasta meillä olikin kaikki valmista. Hyvä sää vaihtui pieneen nousevaan myrskyyn, joten käytiin ajoissa unille. 14 tunnin ajomatka ainakin kuljettajaa jo hieman painoi.

24.jpg
Ráhkikselle lunta ensi kertaa muuallakin kuin jäähallin pihassa

Toisen päivän aamuna myrsky oli voimistunut ja räntää tuiskusi vaakasuorassa. Ilma tuntui myös erittäin kylmältä. Tiesin ettei Pöyrisjärven autiotuvalle ollut siitä kuin muutaman tunnin vaellus, joten ei hirveää kiirettä aamulla pidetty. Myrsky ei hellittänyt, joten oli vain lähdettävä tarpomaan valkeaan maastoon. Oltiin molemmat aivan märkinä eikä kumpaakaan oikein huvittanut jäädä matkalle pitämään taukoja, vaan paineltiin reippaalla askeleella suoraan autiotupaan. Sinne päästiinkin aika kivuttomasti ja ei muuta kuin mökki lämpöiseksi ja kamat kuivumaan. Päivä menikin pääasiassa lepäillessä, sillä sää oli koko tuon toisen päivämme ajan aika raaka. Päikkärien jälkeen kuivateltiin lisää kamoja ja koiran turkkikin alkoi olla kuiva. Pentu järsi kuivattuja kanafileitään ja meikäläinen hörppi hyvää punaviiniä kamiinan räiskyessä, joten ei ollenkaan huono ilta ollut meillä!

26.jpg
Autiotuvan lämmössä on hyvä olla

Viimeisen kokonaisen päivän aamu valkeni hyvässä säässä. Myrsky oli laantunut ja lähdettiinkin hyvissä ajoissa kulkemaan takaisin autolle päin. Vielä oli edessä yksi yö erämaassa, joten päivän agendana oli vain löytää sopiva spotti teltalle auton lähettyviltä. Sää oli upea ja ruska parhaimmillaan, joten askel siivitti hyvinkin kevyesti. Kuljettiin lähes autolle saakka 16 kilometriä eikä koira näyttänyt merkkiäkään vielä väsymyksestä! Toki matkalla pysähdeltiin usein ja molemmat söivät tiuhaan tahtiin. Vasta telttaa pystyttäessä koira näytti olevan aika poikki ja kävikin saman tien jäkälämättäälle unille. Hetken päästä kuitenkin jo virkosi tutkimaan taas uutta ympäristöä ja myöhemmin kömpi telttaan viereeni nukkumaan.

Ráhkis oli enemmän kuin hyvä ensimmäisellä vaelluksellaan. Kaikki meni paremmin kuin suunnittelin. Pennun kanssa vaellus onnistuu, kunhan reitti on tarpeeksi helppo kulkuista ja eteneminen koko ajan pennun ehdoilla. Ruokaa täytyy olla myös paljon mukana, koska luonnollisesti energiankulutus on aivan toista kuin kotona arjessa! Mikäs sen parempaa pennun lihaksiston ja koordinaation kehittymille kuin juosta vapaana vaihtelevassa maastossa oman mielen mukaan!

 

Täydellinen päätös

Koirani nautti suunnattomasti tuosta retkestä. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa hän tuli luokseni nuolemaan kasvojani ikään kuin kiittääkseen loistavasta päivästä. Oli tuosta pennusta myös paljon seuraa ja iloa myös meikälle!

DSC_0280.jpg
Tauko paikallaan

Viimeinen ilta oli ehkä kaikista reissuistani ikimuistoisin. Löydettiin täysin sattumalta aivan täydellinen paikka teltalle ja ulkona vallitsi poikkeuksellisesti täysin tyyni ilma. Ulkona oli raikas sekä kuulas syysilma. Puissa sekä maassa vallitsi ruskan väriloisto parhaimmillaan ja edessä häämötti Pöyrisjärven korkein huippu, Jierstivaara. Edessä oleva tunturijärvi oli täysin tyyni ja sen kirkkaasta pinnasta heijastui kaikki maailman värit. Jalassa mummon kutomat villasukat ja kuksassa lämmintä vahvaa kahvia. Kaukaa jostakin kuului muuttavien joutsenten huutoa. Elämys oli juuri sitä mitä tuolta olen aina hakemassa. Pää tyhjänä ajatuksista, stressitön tila, vain minä ja se hetki.

30.jpg
Täydellistä!

Tehtävä Lapissa sai komean päätöksen syksyn osalta. Myös Ráhkis pääsi nauttimaan ensimmäisestä vierailustaan Lapin kiveliöihin. Tästä meidän on hyvä jatkaa ja seuraavaa reissua odotellessa. Nyt hieman jatketaan toistemme koulutusta ja palataan kiinni taas arkeemme!

 

17.jpg

18

19.jpg

20.jpg

5.jpg

13.jpg

115.jpg

29.jpg

21.jpg

34.jpg
Kotimatkalla hieman väsytti

Tietoa kirjoittajasta

allekirjoitus2

MUISTA HYÖDYNTÄÄ SYYSKAMPPIS!

syyskuu

Ulkona

Mun tehtävä


No Comments

20160606_102652.jpg

Täydellinen hiljaisuus. Sen rikkoo ajoittain vain hento tunturilta puhaltava raikas ja viileä tuuli. Ympärillä on avaraa ja nopeasti katsottuna kaikki näyttää samalta. Luonto on karu ja maisema pelkistetty. Kaukana luoteessa näkyy lumipeitteiset vuorten huiput. Taivas on sininen muutamaa pientä vaaleaa cumulusta lukuun ottamatta. Yksinäisyys on äärimmäistä. Ei ketään missään. Lähimpään asutukseen kahden päivän patikointi matka. Erakoitumista lisää puhelinverkon puuttuminen. Olen täysin yksin keskellä erämaata. Vain minä ja luonto. Tilaisuus ajatella. Olla.

Moni on varmasti kuullut joskus sanonnan Lapin hulluudesta. Moni on myös kysynyt minulta mikä mua sinne pohjoiseen aina vetää. Nyt mulla on tehtävä Lapissa. Tehtäväni on selvittää mitä tarkoittaa Lapin hulluus ja mistä syntyy mun käsitys Lapista sekä mikä tarve ihmisen on päästä keskelle ei mitään, jossa keskiössä ovat yksinkertaisuus ja askeettisuus. Tavoitteena on tämän vuoden aikana tehdä kolme eri reissua tuohon mystiseen kiveliöön ja saada vastaukset kysymyksiin.

Oma henkilökohtainen tavoite on myös oppia lisää omasta itsestäni. Olen perus luonteeltani todellinen suorittaja sekä kontrollifriikki. Arjessani huomaan, miten haluan hoitaa kaikki tehtäväni hyvissä ajoin ennen deadlineja sekä hallita aivan kaikkea missä tahansa mukana olenkin. Haluan hieman löysätä tuota suoritusyhteiskunnan luomaa pajunköyttä, joka kiristyy jatkuvasti kaulallani. Erämaassa en halua suorittaa, vaan elää yksinkertaisuudesta, palata ihmisyyden perusasioihin sekä nauttia omasta seurastani.

Aika on nykyään resurssi, jota pidetään uusiutumattomana sekä se on yleensä myös perkeleen kallista. Sitä se on myös meikälle. Kalenterini on tiukka ja tuntitaksani on tänä päivänä aika arvokas. Pystynkö luopumaan edes hetkeksi tuosta ihmisen kehittämästä mittarista ja elämään muun luonnon mukana? Suomen pohjoisimmissa kolkissa kesällä valoisaa riittää ympäri vuorokauden eikä minulla ole kiire mihinkään. Lähtökohdat uuden oivaltamiselle ovat hyvät, mutta sen sanon, ettei tehtävä ole helppo. Vaatii paljon opettelua ja itsensä tutkiskelua. Malttia sekä taitoa pysähtyä.

Ensimmäinen reissu alkaa kesäkuun viidentenä. Kohteeksi on valikoitunut Inarin ja Utsjoen kuntien välissä sijaitseva Muotka. Seuraavissa blogeissa kerron tarkemmin tulevasta reissusta, valmisteluista sekä sen vaatimuksista. Pitkin kesää kirjoittelen reissujen onnistumisista ja mitä kiveliö on minulle opettanut. Tulen jakamaan kaiken teille juuri niin kuin asiat olen kokenut. Ei lapinlisää, vaan perus lantalaisen kertomus tapahtumista, opetuksista, ulkona elämisestä sekä siitä miten tutkimusmatka omaan itseeni sekä Lappiin on onnistunut. Lähde mukaan ja keskity matkaan – älä päämäärään!

Taallast kaabmaga jare vadse.

20160606_084646.jpg
Saana. Suomen ainoa osa, joka kuuluu Skandien vuoristoon.
20161018_105122.jpg
Kaldoaivin erämaa
20161020_110609.jpg
Geađgeboroaivi
20160607_184852.jpg
Halti horisontissa
20160609_203958.jpg
Jäämeri Skibotnissa
20160606_140932_Pano.jpg
Maisemaa Kalottireitiltä
20161021_093956_Pano.jpg
Deatnu johka

Kirjoittajasta

allekirjoitus2.jpg

varusteleka.fi