Luja keho

Lifestyle, Wellness

Vapaus


No Comments

blogi3.jpg

blogi4.jpg

Taas yksi viikko paketissa ja tarkoitus hieman purkaa sen tapahtumia. Edellinen blogi postaukseni rikkoi taas yli tuhannen lukijan rajan, joten jatketaan tarinointia. Kovia lukuja tällaselle noviisibloggaajalle ja siitä kuuluukin suuri kiitos just sulle! Lukuja tärkeämpi juttu tässä on meikälle tää itse kirjoittaminen. Sen oon huomannu, että tekee todella hyvää psyykeelle availla juttuja ihan näin kirjallisesti. Suosittelen kokeilemaan!

Tämä viikko ollut kokonaisuudessaan erittäin hyvä. Pahin alkupaine saatu ulos, sillä tuloksellisesti yrityksellä alku ollut aikalailla viis kautta viis. Jääkiekkohommat alkaa olemaan selvät ja seuraava puolisko kalenterivuodesta muutenkin näyttää aika hyvältä. PT-valmennettavista alkaa kalenteri olemaankin jo täynnä. Kasassa kyllä semmoinen valiojoukko, että ei voi kuin innolla odottaa aina seuraavia treenejä ja tapaamisia! Aivan huippu persoonia jokainen. Yksi tai ihan maksimissaan kaksi tulee vielä mahtumaan mukaan ennen kesää, joten ota yhteyttä mikäli homma kiinnostaa!

Mistä tämä viikko sitten koostui? Ohjaus, ohjaus, omatreeni, ohjelmien tekoa, tapaaminen, palaveri auton teippaukseen liittyen, ohjaus, tapaaminen, lounastreffit, palaveri, omatreeni, ohjaus, ohjaus, auton hakeminen korjauksesta, ohjaus, tarvikkeiden haku, markkinoinnin suunnittelua, tapaaminen, auto hajosi, kiroilua, soitto vakuutusyhtiöön, auto korjaamolle hinauksella, tietokoneen haku postista, ohjaus, markkinoinnin toteutus, omatreeni, ohjaus, soitto korjaamosta, budjetointia, auton teippauksen peruminen, ohjelmien suunnittelua, soitto valmennettavalle, junalippujen osto, junamatka Kotkaan, kavereiden näkemistä, vanhempien näkemistä, demotreeni, kiroilua, kamera jäi kotiin, kuvassetti blogia varten, illallinen, junamatka Lahteen, kotiin, blogin kirjoittamista. Siinä otteita meikän kalenterista ja fiiliksistä.

Aivan. Halpa-ja-hyvä jätti tielle toisen kerran viikon sisään… Kyseinen auto vaatisi ihan oman blogin tällä tahdilla. Alkuviikosta sain autoni takaisin ja keskiviikkona uusi sulaminen. Tällä kertaa auto hyytyi hyvin keskeiselle paikalle Lahtea juuri sopivasti hieman ennen klo16 primetime ruuhkia. Taas luontainen inhimillinen reaktio: “voi vittu!” ja huppua syvemmäs päähän. Suuri kiitos vakuutusyhtiöni hinausturvalle. Alle 15minuuttia ja taas matka jatkui, tosin lavetin kyydillä. Eniten mua tossa episodissa vitutti se ettei hyvää-ja-halpaa ehditty teippaamaan. Turha se on tyhjää autoa seisottaa keskellä Lahtea primetime aikaan. Logot kyljissä olisi saanut loistavaa näkyvyyttä erinomaisella paikalla! No annetaan vielä luottoa ja katsotaan kauan seuraavaksi kyyti kestää.

Onneksi elinkeinoni ei ole tässä vaiheessa vuotta riippuvainen autosta. Mikäli nyt olisi kiekkokausi käynnissä, niin tuskin näin tyynenä minäkään asian tiimoilta pysyisin! Tässä kohtaa vuotta autoa en juuri tarvitsekkaan. Tosin vihaan ylikaiken hyötyliikuntaa ja nyt käytävä lähikaupassa kävellen(!) sekä jokaiseen tapaamiseen etc. mentävä vain nöyrästi hyvällä jalalla. Vaikein paikka mulle autottomana on kuitenkin julkinenliikenne. Olin sopinut meneväni pääsiäisen viettoon vanhemmilleni ja kerta halpa-ja-hyvä päätti jäädä vapaille aikaisemmin, niin oli tyydyttävä junaan. Joo luonto on mulle tärkeä juttu, mutta en kuitenkaan niin vihreä ole, että jotenkin ylistäisin julkisia kulkuvälineitä.

Tuo junailu kuitenkin antoi ainaisen matkapahoinvoinnin lisäksi positiivisiakin juttuja. Nimittäin ajateltavaa. Junalippu, aikataulut, meno asemalle siihen ja siihen aikaan. Juna on joko ajoissa tai myöhässä, siihen itse et voi vaikuttaa. Oma auto, omat aikataulut, lähde ja tule silloin kuin huvittaa. Suurin eroavaisuus on vapaus. Tuo vapaus on aina meikäläistä kiehtonut ja yksi suurimmista syistä miksi halusin myös täysipäiväiseksi yrittäjäksi.

kirjoitus3.jpg

Haluan tehdä vain semmoisia asioita joista mä tykkään ja jotka hallitsen. Ne lähtökohtasesti motivoi minua ja varmasti aivan jokaista motivoi juuri ne omat intressit. Lisäksi haluan määrittää kuinka paljon teen ja missä mittasuhteissa. Mielelläni teen kaiken myös yksin. Silloin ei tarvitse syyttää muita kuin itseään. Kellokortti on mulle kirosana ja en voi sietää sitä, että työpaikalla pitää olla tietty tuntimäärä vaikka ei olisi mitään järkevää hommaa. Ollaan vain, kun on oltava ja keksitään vaikka joku palaveri joka ei johda mihinkään. Ollaan mieluummin sitten tekevinään töitä.

En nyt tarkoita, että eläisin aivan pellossa ilman kelloa tai kalenteria. Tottakai aina on sovitut aikataulut tietyillä asioilla ja sovitusta pidän aina kiinni. Mieluummin ajoissa kuin myöhässä! Tätä voi kysyä mun valmennettavilta tai vaikka entiseltä työnantajalta. Jos samaa asiaa kysyy meikän kavereilta tai läheisiltä, niin sitten se taitaa olla “mieluummin puolituntia myöhässä kuin ajoissa”.

Vapaus on todella jees ja yksi semmoinen kasassa pitävä arvo meikällä. Tottakai vapaus tuo aina vastuuta ja se on osattava hallitsemaan. Kehoitan jokaista hieman pohtimaan omaa vapauttaan ja rajoittuneisuuttaan. Jos vaikka tämän hetkinen työsi rajoittaa sinua liikaa, et nauti siitä, et saa siitä muuta kuin vitutusta ja stressiä, työkaverisi ovat suoraan helvetistä, niin miksi tehdä sitä? Arvoja ja elämäntilanteita on monenlaisia, mutta mun oma rehellinen mielipide on, että jokainen ansaitsee tehdä semmoisia juttuja, jotka turvaavat ainakin perus itseisarvot.

Mennään ajassa melkein kymmenen vuotta taaksepäin. Olin nuori ja komea juuri lukiosta valmistunut keskinkertaisilla papereilla, joilla ei ihan suoraan menty kävelemällä sisään ensimmäiseen korkeakouluun. Jotain oli väliaikaisesti tehtävä, jotta fyrkkaa sai peruselämiseen. Päädyin Loviisaan erääseen tehtaaseen tuotantotyöntekijäksi. Itse työ olisi sujunut vaikka simpanssilta, eli oli täysin aivotnarikkaanhommaa. Firma oli kuitenkin iso ja positiivista tulosta tehtävä mahdollisimman paljon. Vapautta rajoitettiin monellakin asialla ja aina oli joku mestari kyttäämässä sekuntikellolla työtahtia.

Voin kertoa, että huonomassa työilmapiirissä en ole ollut koskaan. Lisäksi minulla oli kollegana noin viisikymppinen daami, joka oli ollut samassa tehtaassa, samassa työtehtävässä ainakin 35vuotta. Hän vihasi työtään, muisti kertoa siitä joka jumalan päivä ja oli yleensä aina varustettu helvetin huonolla fiiliksellä. Silloin meikä tajusi, että teen ihan mitä vaan, jotta voin tehdä semmoisia asioita joista mä nautin oikeasti ja aidosti. Se oli hyvä oppi!

Siitä oltava kiitollinen, että olen saanut jo pidemmän aikaa tehdä just sitä mitä haluan. Etenkin nyt tämän oman yritykseni kautta meikällä on haluamaani vapautta vielä enemmän. Sen olen jo luvannut itselleni etten valita päivääkään mitä tulen kokemaan tapahtui mitä vaan. Nautitaan jokaisesta päivästä mitä koetaan. Aina näistä jää jotakin positiivista käteen vaikka kaikki menisikin aivan päin persettä!

takaa1.jpg
Elämän suuri viisaus

Kehotankin kaikkia kokeilemaan olemaan rohkeita ja toteuttakaa omia juttujanne. Vaikka idea ja ajatus olisi aivan hullu. Semmoinen asia, jota kukaan ei tue eikä anna kannatusta. Älä välitä. Luota itseesi, vedä vaistoillasi ja anna vaan mennä. Meni se sitten huonosti tai todella huonosti, niin ainakin yritit ja nimenomaan se yritys antaa voimaa sekä tuo vapautta mieleen. Kun mieli on vapaa, niin silloin mieli on myös vahva.

Hyvää pääsiäistä rakkaat siskot ja veljet! Käyttäkää sisäisiä voimavarojanne!

P.S. Muistakaa, että elämä jatkuu myös pääsiäisen jälkeen!

Rakkaudella,

Coach T

Profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.