Jääkiekko

Lifestyle

Support your local


No Comments

support1.jpg

support.jpg

Naimisiin mentäessä luvataan ikuista rakkautta ja sitä, kuinka rakastetaan toisiamme myötä ja vastoinkäymisissä. Sitähän se on, rakkaus. Tuetaan ja seisotaan toisen vieressä hyvinä ja huonoina hetkinä. Moni meistä on varmasti kokenut rakkautta ja parisuhteen koukerot hyvinä ja huonoina hetkinä.

Monella meistä myös on oma kannatuksen kohde urheilussa. Osalla se on yksittäinen idoli tai se voi olla suosikki joukkue. Omaan fanitukseen voi suhtautua suurella intohimolla tai olla vain hengessä mukana. Se on ihan yksilön valinta. Mutta päteekö kannatukseen samat lainalaisuudet kuin avioliittoon? Seisotaan omiemme takana hyvinä ja huonoinakin hetkinä?

Suomalaisen idoli

Suomi on menestys hullu maa. He ketkä voittavat ovat IN. Tämä kansa rakastaa voittajia. Näin on aina ollut ja tulee varmasti myös aina olemaan. Koko kansakunta on seonnut niin yksittäisestä urheilijasta kuin joukkueestakin. Aikanaan teinitähti Toni Niemisestä tuli olympiakultiensa myötä hetkessä Suomen suurin rokkistara. Nevöföget -95 ja den glider in. Häkkismania vuosina ysikasi ja ysiysi. Bratislavan ihme 2011. Onhan näitä. Paikallisesti paikkakunnan saa myös menestyksellä sekaisin. Mikäli Porin Ässät menestyy, niin puhutaan porilaisesta hulluudesta. Kotkassa KTP:n menestys saa koko Kotkansaaren muuttumaan vihreäksi. Näitä riittää myös.

Menestys tuo riemua ja se yhdistää saman henkisiä ihmisiä, joilla on samat intressit. Eletään kuin nousuhumalassa ja kaikki on yhtä juhlaa. Vannoudutaan tosifaneiksi ja toitotetaan kuinka syntymästä asti fanitettu täysillä. Elämä hymyilee!

Mitä tapahtuu, kun menestys ei enää seuraa eikä mestaruuksia tulekaan? Perinteinen suomalainen ”tosi kannattaja” kääntää selkänsä. Kerrotaan kaikkitietävästi mikä tökkii ja yleensä myös kaikelle toiminnalle nauretaan räkäisesti ja syljetään vielä päälle. Menestyksen sammuttua nousuhumala vaihtuu, euforia katoaa, laskuhumala iskee ja joka puolelta kuuluukin ”mitä minä sanoin”. Rokkistara vaipuu unholaan, paikallinen hulluus vaihtunut pessimismiin, paikallisen seuran värit maalattu taas harmaaksi katukuvassa.

”Torilla tavataan”

Itse oon yltiö positiivinen ihminen. Mun lasi on aina puoliksi täynnä ja näen asioista aina positiivisen puolen. Hyväksyn myös tilastollisen faktan ettei aina voi voittaa. Edes suomalainen. Jääkiekon MM-kisat on vuoden kovin urheilutapahtuma perus suomalaiselle urheiluromantikolle. Yritän edelleen pitää hieman lomaa koko jääkiekosta, joten päätin etten seuraa yhtään peliä ajatuksella. Pelin sijaan päätin keskittyä seuraamaan suomalaisfaneja sekä median kirjoituksia ja reaktioita. Tästä on kyllä kieltämättä saanut revittyä aika helvetisti huumoria, mutta samalla laittanut ajattelemaan syvällisesti.

Kaava on oikeastaan aina sama. Ennen turnausta kuullut useaan kertaan kuinka hyvät mahdollisuudet on menestykseen ja torilla tavataan. Sitten huonon hetken jälkeen, jopa yksittäisen häviön jälkeen, samalta uskoneläjältä pääsee lausahdus: ”mähän vittu sanoin ettei tästä mitään tuu!”. Aivan. Menestystä on helppo seurata ja kultajunan kyydissä on aina kivaa. Selkä on myös kivuton kääntää tappion hetkellä ja antaa paskakasan kompostoitua takana.

Todellinen kannattaja uskaltaa seistä omiensa takana juuri niinä heikkoina hetkinä. Se vaatii jopa rohkeutta, mutta siitähän fanituksesta on kyse. Eletään hyvät ja huonot hetket. Rakastetaan myötä ja vastoinkäymisissä, kuten papin siunaamassa avioliitossa. Se on arvo, joka on valitettavasti liian harvassa.

Itseluottamus

Itseluottamus on yksi merkittävimmistä psyykkisistä ominaisuuksista urheilussa. Sen ominaisuuden kasvattaminen vaatii todella pitkän työn. Onnistumiset ja menestys ruokkivat yksittäisen urheilijan itseluottamusta. Samoin tieto siitä, että esimerkiksi valmistautuminen on ollut riittävää ja laadukasta. Itseluottamusta uhkuva urheilija uskoo omiin kykyihinsä ja taitoihinsa. Se antaa rohkeuden yrittää ja antaa parastaan kovassakin paikassa. Kovimmistakin paineista saadaan vain lisää bensaa ja mikään ei pelota eikä jännitä. Halu näyttää ja menestyä on valtava. Puhutaan kansankielellä myyttisestä flowtilasta ja urheilijalla on Rocky -leffoista tuttu eye of the tiger. Tuon saavuttaminen voi vaatia monien vuosien työn, mutta sen kaiken voi romuttaa hetkessä.

Urheilija on valmistautunut esimerkiksi yhden olympiadin verran todella laadukkaasti. Kaikki menee kuin käsikirjoituksessa. Suoritukset tuntuvat rennoilta ja itsevarmuus näkyy ulospäin jopa ylimielisyydeltä. Urheilu on aina helvetin raakaa. Pallopeleissä muuttujia on paljon. Yksi epäonnekas pomppu sinne tai tänne voi ratkaista koko lopputuloksen tai jopa mestaruuden. Mäkihyppääjän huippusuorituksen ja samalla koko huippukauden voi tuhota yksittäinen epäonnekas tuulenpuuska. Moottoriurheilussa tekninen vika voi romuttaa juuri sen kaikista tärkeimmän kisan. Pettymys on valtaisa ja suuri itseluottamus on hetkessä muisto vain.

Menetetyn itseluottamuksen takaisin saamiseksi palautteen antaminen on yksi parhaista keinoista. Puhutaan tietenkin positiivisesta palautteesta – uskon luomisesta. Sisäiset tekijät auttavat tässä, kuten valmentaja(t), mahdolliset joukkuekaverit, muut yksilön psyykkiset ominaisuudet. Ulkoisissa tekijöissä vaikuttaa mm fanit, sponsorit, kilpailijat.

Tänä päivänä on mahdotonta olla seuraamatta mediaa, vaikka kuinka sitä yrittääkin. Jokainen voi miettiä hetken miltä tuntuu olla urheilija, kun mikään ei vain yksinkertaisesti onnistu ja samalla koko fanikunta on yhtäkkiä kääntynyt sinua vastaan. Varmuudella voin sanoa, että se ei lisää itseluottamusta, vaan päinvastoin. Sitten paineen alla alkaa tulemaan lisää virheitä ja huudetaan jopa takaisin, kuten Juhamatti Aaltonen yhdessä haastattelussa, että: “ei me pelata teille”.

football-fans-797383_1920.jpg

Selkään taputtelijat

Kiekkovalmennuksessa olen huomannut kuinka paljon selkään taputtelijoita onkaan silloin kuin peli kulkee ja mennään voitosta voittoon. Junnukiekossa ”fanit” ovat luonnollisesti junioreiden vanhemmat. Kaikki on hienoa, kun joukkue voittaa eikä ole mitään väliä vaikkei se meidän Jamikaan päässyt kentälle. Kunnes koittaa päivä, jolloin hommat eivät menekään pelikirjan ja tähtien mukaan. Hävitty peli. Toinen hävitty peli. Kolmas perättäin häviö. Häviöputki venyy kuukauteen, jopa yli. Silloin selkään taputtelijat katoavat ja alkaa katsomovalmennus ja kuulee ohjeita miten aloituksia pitäisi harjoitella enemmän ja pelata näin ja noin. Meidän Jamin peliaika muistetaan taas kyseenalaistaa.

Vaikka tulos olisi pahin mahdollinen, eli häviö, niin tuon häviön takana voi olla myös paljon positiivisia asioita. Niitähän ei tietysti kukaan näe ja kuka siitä nyt paskat välittäisikään. Tulos on aina mikä ratkaisee!

football-1908717_1920

Oma itsetunto ja itseluottamus ovat sen verran riittävällä tasolla ettei mun elämää juuri hetkauta vaikka rekka-autollinen paskaa tuleekin päälle. Isoimpina kärsijöinä ovat juniori-ikäiset pelaajat, joiden fyysiset ja psyykkiset voimavarat ovat vielä kehitysasteella. Yksilöt ovat aina yksilöitä ja jokainen käsittelee sisäiset sekä ulkoiset asiat eri tavoin.

Loppu kaneetti

Taas hieman mopo karkasi käsistä ja itse aihe on lähinnä pääotsikossa! On ollut aivan helvetin siistiä seurata eri maiden ja seurojen kannatajakulttuureja. Se, että heikkoina hetkinä seisotaan omien takana ja usko paremmasta huomisesta elää vahvana on jotain super coolia! Pari esimerkkiä linkkeinä alla.

Tuetaan omia. Ollaan kiitollisia yrityksestä ja elämyksistä, joita esikuvat ovat tarjonneet. Palatakseen vielä jääkiekkoon. Hienoa kuitenkin on, että puhetta riittää. Se on merkki kiinnostuksesta ja tunteesta. Suomessa on aivan valtavasti hienoja urheilulajeja ja vielä hienompia urheilijoita, mutta kukaan ei puhu niistä hyvää eikä pahaa. Koska seuraajia on todella vähän, kannattajia vieläkin vähemmän. Ei synny puhetta, ei keskustelua, ei suuria tunteita.

Mitä itse MM-kisoihin tulee, niin Suomen neljän parhaan joukkoon pääsy on todellinen maksimisuoritus. Ylisuoritukseen venyminen on myös todella kova työvoitto, kun otetaan huomioon miten paljon paskaa tuo joukkue, pelaajat ja valmentajat ovat saaneet.

Ollaan omiemme, läheisemme, rakkaittemme tukena niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.

P.S. Ensi viikolla tulossa uusi blogisarja ulos! Pysy kuulolla!

Eletään tunteella rakkaat siskot ja veljet!

Rakkaudella,

Coach T

profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.