Lähtökohtia

Hejsan tjänare ystävät!

 

“Mens sana in corpore sano – terve sielu terveessä ruumiissa” totesi roomalainen runoilija Juvenal jo muutama vuosisata ennen ajanlaskumme alkua. Vaikkakin eräs opettajani aikoinaan minulle tokaisi, että ruumiista voidaan puhua vasta kun sydänkäyrä näyttää suoraa viivaa, niin kyseinen fraasi on askarruttanut minua. Mitä se tarkoittaa omalla kohdallani ja voisinko joskus oikeasti ymmärtää kehoni ja mieleni toimintaa? Tarkoitan siis aikuisten oikeasti. Mielenkiintoni ihmiskehon mystisyyttä kohtaan ajoikin minut hakeutumaan opinahjoihin, joissa sain pienen maistiaisen tästä vyyhdistä. Opiskelun lisäksi elämä ruokki uteliaisuuttani kehon ja mielen haasteilla, jotka pakottivat minut haalimaan lisää tietoa viisaammilta, kuten olenkin jo aiemmin kertonut.

 

Mieli janoaa vastauksia

Itselleni ei koskaan ole riittänyt pintapuolinen tieto. Usein toivonkin, että tiedonhaluni päästäisi minut vähemmällä. Elämäni olisi luultavasti paljon helpompaa.  Muistan mitä päässäni raikui kun ensimmäisiä kertoja kuulin toteamuksia, kuten ”ylirasitus voi sekoittaa hormonitoimintaa” tai ”kehoa ja mieltä ei voi koskaan erottaa toisistaan”. Siellä raikui suureen ääneen kysymys: ”miksi?” ja ”perustelkaa minulle miksi näin tapahtuu!”. Onneksi nykymaailmassa tutkimustieto on suurimmalti osin julkista.

Olen yrittänyt selvitellä syy- ja seuraussuhteita, mikäli esimerkiksi hormonitasapaino heittää ja vointi on huono sekä päässä rattaat eivät pyöri. En väitä olevani professoritason solututkija, mutta jotain on alkanut kuitenkin valjeta. Mainittakoon, että olen rampannut viimeisen kahden vuoden aikana niin monella lääkärillä, ettei niitä meinaa kahden käden sormetkaan riittää laskemaan. On kertynyt tutkimuksia, diagnooseja sekä lääketieteellisiä analyysejä romaaniksi asti. Osa on oikeita ja osa mielestäni kyseenalaisia. Mutta niistä tarkemmin lisää myöhemmin.

Tänään muun pohdiskeluni lisäksi halusin tuoda esiin kaksi teosta, jotka mielestäni jokaisen joka etsii hyvää vointia, vireyttä sekä optimaalista suorituskykyä olisi hyvä lukea ajatuksella läpi. Itse koin saavani näistä monia hyviä vinkkejä purkamaan omaa dilemmaani kehon ”köhimisen” suhteen. Työkseen ihmisiä valmentaville nämä ovatkin mitä todennäköisimmin ns. peruskauraa ja hyvä niin.

Toinen paneutuu enemmän voima- ja lihaskuntoharjoittelun maailmaan ja toinen puolestaan laajemmin kehon toimintaan, muun muassa hormonitoiminnan koukeroihin hyvinvoinnin perspektiivistä. Etenkin jälkimmäinen auttoi minua ymmärtämään kehoni voinnin kokonaiskuvaa paremmin, sekä antoi vinkkejä mistä voisin kenties lähteä etsimään apua.  Kirjan nimi voi olla hämäävä, koska otsikossa komeilee sana ”dieetti”. Kyseessä ei siis ole teos, jonka punainen ja ainoa lanka olisi antaa ohjeet tiristämään rasvaprosentti sinne kuuluisaan kymppiin. Pidän siitä, että kyseisissä teoksissa ei esitetä asioita omina mielipiteinä ja tulkintoina vaan aihealueisiin löytyy faktatietoa tukemaan johtopäätöksiä.

 

Oman ajattelumallini mukaan oppimisprosessi etenee asteittain eli ”first things first”. Tällä tarkoitan sitä, että moni parempaa vointia ja uutta liikunnallista harrastusta aloitteleva perheenäiti/isukki tukehtuu nykymaailman informaatiotulvaan, ahdistuu ja ensimmäinen askel terveempään suuntaan jää aina huomiseen. Erityisruokavalioita, harjoitusmetodeja ja ”special-techniques”-videoita vyöryy ovista ja ikkunoista. Näissä kahdessa teoksessa asiat kerrotaan selkokielellä ja ymmärrettävästi, joten aloittelevalle jumppa-Pirkolle tai mave-Matille on helpompaa poimia ydinasioita omaan ”työkalupakkiinsa”.

 

Mikä toimii minulla, toimii kaikilla?!

Pakko myöntää, etten itse nuorempana viitsinyt perehtyä tarpeeksi näihin perusasioihin vaikka tahti oli kova ja viikot täyttyi maksimisykkeisistä fyysisistä harjoituksista. Elin vuosia harhaluulossa, että oma keho kestää kyllä, muiden vaivoja vartenhan tässä kouluja käydään. Ylimielisyys johtaa usein koettelemuksiin ja täten vaikeuksiin. Totta joka sana. Toivon, että nuorempi sukupolvi olisi viisaampi. Perehdyttäisiin ja kuunneltaisiin kehon signaaleja muutenkin kuin sen kuuluisan kantapään kautta.

Oman kehon kuuntelu ja varoitusmerkkien tosissaan ottaminen ovatkin mielestäni mukavasti framilla nykypäivän mediassa ammattilaisten toimesta. Nykyään äänessä ovat muutkin kuin 90-luvulla kulta-aikojaan viettäneet ex-bodarit, joita jostain syystä pidetään kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ammattilaisina.  Toki jos tähtäimessä on kilpailla kehonrakennus- tai fitnesslajeissa, heidän konsultaationsa on mitä luultavimmin oikea ratkaisu.

Informaatiota nykyään siis riittää. Eräs itseäni hieman häiritsevä tekijä kuitenkin on, että monella julkisesti elämänohjeita jakavalla on yksi ja ainoa totuus. Periaatteena on usein ”mikä toimi minulla, toimii kaikilla”. Ja jos ei toimi, henkilö on luuseri ja toivoton tapaus. Tottahan toki on olemassa kaikkia hyödyttäviä yleisperiaatteita liittyen hyvinvoinnin parantamiseen, mutta mitä jos kaikki on jo kokeiltu ja siltikin olo on kuin jyrän alle jäänyt joka aamu?

So what`s my point? Pienellä itseopiskelulla luotettavista lähteistä voi siis olla suuren suuri myönteinen vaikutus elämäsi laatuun. Mitä enemmän sitä harrastat, sitä enemmän opit myös tervettä lähdekriittisyyttä, etkä usko jokaista uutta ja mullistavaa villitystä ilman päteviä perusteluja. Ja mikä tärkeintä, et tunne syyllisyyttä tai epätoivoa, jos jonkun ”asiantuntijan” hehkuttama metodi ei toimi juuri sinulla. Pääasia on, että tieto on julkista ja hyvinvoinnin eri osa-alueiden haasteista keskustellaan muuallakin kuin vauva.fi:n foorumeilla.

EDIT: Jatkossa löydät postaukseni osoitteesta : www.sielunisilmin.fi

 

Rakkaudella,

 

Veli_K

Advertisements

Vapaus

blogi3.jpg

blogi4.jpg

Taas yksi viikko paketissa ja tarkoitus hieman purkaa sen tapahtumia. Edellinen blogi postaukseni rikkoi taas yli tuhannen lukijan rajan, joten jatketaan tarinointia. Kovia lukuja tällaselle noviisibloggaajalle ja siitä kuuluukin suuri kiitos just sulle! Lukuja tärkeämpi juttu tässä on meikälle tää itse kirjoittaminen. Sen oon huomannu, että tekee todella hyvää psyykeelle availla juttuja ihan näin kirjallisesti. Suosittelen kokeilemaan!

Tämä viikko ollut kokonaisuudessaan erittäin hyvä. Pahin alkupaine saatu ulos, sillä tuloksellisesti yrityksellä alku ollut aikalailla viis kautta viis. Jääkiekkohommat alkaa olemaan selvät ja seuraava puolisko kalenterivuodesta muutenkin näyttää aika hyvältä. PT-valmennettavista alkaa kalenteri olemaankin jo täynnä. Kasassa kyllä semmoinen valiojoukko, että ei voi kuin innolla odottaa aina seuraavia treenejä ja tapaamisia! Aivan huippu persoonia jokainen. Yksi tai ihan maksimissaan kaksi tulee vielä mahtumaan mukaan ennen kesää, joten ota yhteyttä mikäli homma kiinnostaa!

Mistä tämä viikko sitten koostui? Ohjaus, ohjaus, omatreeni, ohjelmien tekoa, tapaaminen, palaveri auton teippaukseen liittyen, ohjaus, tapaaminen, lounastreffit, palaveri, omatreeni, ohjaus, ohjaus, auton hakeminen korjauksesta, ohjaus, tarvikkeiden haku, markkinoinnin suunnittelua, tapaaminen, auto hajosi, kiroilua, soitto vakuutusyhtiöön, auto korjaamolle hinauksella, tietokoneen haku postista, ohjaus, markkinoinnin toteutus, omatreeni, ohjaus, soitto korjaamosta, budjetointia, auton teippauksen peruminen, ohjelmien suunnittelua, soitto valmennettavalle, junalippujen osto, junamatka Kotkaan, kavereiden näkemistä, vanhempien näkemistä, demotreeni, kiroilua, kamera jäi kotiin, kuvassetti blogia varten, illallinen, junamatka Lahteen, kotiin, blogin kirjoittamista. Siinä otteita meikän kalenterista ja fiiliksistä.

Aivan. Halpa-ja-hyvä jätti tielle toisen kerran viikon sisään… Kyseinen auto vaatisi ihan oman blogin tällä tahdilla. Alkuviikosta sain autoni takaisin ja keskiviikkona uusi sulaminen. Tällä kertaa auto hyytyi hyvin keskeiselle paikalle Lahtea juuri sopivasti hieman ennen klo16 primetime ruuhkia. Taas luontainen inhimillinen reaktio: “voi vittu!” ja huppua syvemmäs päähän. Suuri kiitos vakuutusyhtiöni hinausturvalle. Alle 15minuuttia ja taas matka jatkui, tosin lavetin kyydillä. Eniten mua tossa episodissa vitutti se ettei hyvää-ja-halpaa ehditty teippaamaan. Turha se on tyhjää autoa seisottaa keskellä Lahtea primetime aikaan. Logot kyljissä olisi saanut loistavaa näkyvyyttä erinomaisella paikalla! No annetaan vielä luottoa ja katsotaan kauan seuraavaksi kyyti kestää.

Onneksi elinkeinoni ei ole tässä vaiheessa vuotta riippuvainen autosta. Mikäli nyt olisi kiekkokausi käynnissä, niin tuskin näin tyynenä minäkään asian tiimoilta pysyisin! Tässä kohtaa vuotta autoa en juuri tarvitsekkaan. Tosin vihaan ylikaiken hyötyliikuntaa ja nyt käytävä lähikaupassa kävellen(!) sekä jokaiseen tapaamiseen etc. mentävä vain nöyrästi hyvällä jalalla. Vaikein paikka mulle autottomana on kuitenkin julkinenliikenne. Olin sopinut meneväni pääsiäisen viettoon vanhemmilleni ja kerta halpa-ja-hyvä päätti jäädä vapaille aikaisemmin, niin oli tyydyttävä junaan. Joo luonto on mulle tärkeä juttu, mutta en kuitenkaan niin vihreä ole, että jotenkin ylistäisin julkisia kulkuvälineitä.

Tuo junailu kuitenkin antoi ainaisen matkapahoinvoinnin lisäksi positiivisiakin juttuja. Nimittäin ajateltavaa. Junalippu, aikataulut, meno asemalle siihen ja siihen aikaan. Juna on joko ajoissa tai myöhässä, siihen itse et voi vaikuttaa. Oma auto, omat aikataulut, lähde ja tule silloin kuin huvittaa. Suurin eroavaisuus on vapaus. Tuo vapaus on aina meikäläistä kiehtonut ja yksi suurimmista syistä miksi halusin myös täysipäiväiseksi yrittäjäksi.

kirjoitus3.jpg

Haluan tehdä vain semmoisia asioita joista mä tykkään ja jotka hallitsen. Ne lähtökohtasesti motivoi minua ja varmasti aivan jokaista motivoi juuri ne omat intressit. Lisäksi haluan määrittää kuinka paljon teen ja missä mittasuhteissa. Mielelläni teen kaiken myös yksin. Silloin ei tarvitse syyttää muita kuin itseään. Kellokortti on mulle kirosana ja en voi sietää sitä, että työpaikalla pitää olla tietty tuntimäärä vaikka ei olisi mitään järkevää hommaa. Ollaan vain, kun on oltava ja keksitään vaikka joku palaveri joka ei johda mihinkään. Ollaan mieluummin sitten tekevinään töitä.

En nyt tarkoita, että eläisin aivan pellossa ilman kelloa tai kalenteria. Tottakai aina on sovitut aikataulut tietyillä asioilla ja sovitusta pidän aina kiinni. Mieluummin ajoissa kuin myöhässä! Tätä voi kysyä mun valmennettavilta tai vaikka entiseltä työnantajalta. Jos samaa asiaa kysyy meikän kavereilta tai läheisiltä, niin sitten se taitaa olla “mieluummin puolituntia myöhässä kuin ajoissa”.

Vapaus on todella jees ja yksi semmoinen kasassa pitävä arvo meikällä. Tottakai vapaus tuo aina vastuuta ja se on osattava hallitsemaan. Kehoitan jokaista hieman pohtimaan omaa vapauttaan ja rajoittuneisuuttaan. Jos vaikka tämän hetkinen työsi rajoittaa sinua liikaa, et nauti siitä, et saa siitä muuta kuin vitutusta ja stressiä, työkaverisi ovat suoraan helvetistä, niin miksi tehdä sitä? Arvoja ja elämäntilanteita on monenlaisia, mutta mun oma rehellinen mielipide on, että jokainen ansaitsee tehdä semmoisia juttuja, jotka turvaavat ainakin perus itseisarvot.

Mennään ajassa melkein kymmenen vuotta taaksepäin. Olin nuori ja komea juuri lukiosta valmistunut keskinkertaisilla papereilla, joilla ei ihan suoraan menty kävelemällä sisään ensimmäiseen korkeakouluun. Jotain oli väliaikaisesti tehtävä, jotta fyrkkaa sai peruselämiseen. Päädyin Loviisaan erääseen tehtaaseen tuotantotyöntekijäksi. Itse työ olisi sujunut vaikka simpanssilta, eli oli täysin aivotnarikkaanhommaa. Firma oli kuitenkin iso ja positiivista tulosta tehtävä mahdollisimman paljon. Vapautta rajoitettiin monellakin asialla ja aina oli joku mestari kyttäämässä sekuntikellolla työtahtia.

Voin kertoa, että huonomassa työilmapiirissä en ole ollut koskaan. Lisäksi minulla oli kollegana noin viisikymppinen daami, joka oli ollut samassa tehtaassa, samassa työtehtävässä ainakin 35vuotta. Hän vihasi työtään, muisti kertoa siitä joka jumalan päivä ja oli yleensä aina varustettu helvetin huonolla fiiliksellä. Silloin meikä tajusi, että teen ihan mitä vaan, jotta voin tehdä semmoisia asioita joista mä nautin oikeasti ja aidosti. Se oli hyvä oppi!

Siitä oltava kiitollinen, että olen saanut jo pidemmän aikaa tehdä just sitä mitä haluan. Etenkin nyt tämän oman yritykseni kautta meikällä on haluamaani vapautta vielä enemmän. Sen olen jo luvannut itselleni etten valita päivääkään mitä tulen kokemaan tapahtui mitä vaan. Nautitaan jokaisesta päivästä mitä koetaan. Aina näistä jää jotakin positiivista käteen vaikka kaikki menisikin aivan päin persettä!

takaa1.jpg
Elämän suuri viisaus

Kehotankin kaikkia kokeilemaan olemaan rohkeita ja toteuttakaa omia juttujanne. Vaikka idea ja ajatus olisi aivan hullu. Semmoinen asia, jota kukaan ei tue eikä anna kannatusta. Älä välitä. Luota itseesi, vedä vaistoillasi ja anna vaan mennä. Meni se sitten huonosti tai todella huonosti, niin ainakin yritit ja nimenomaan se yritys antaa voimaa sekä tuo vapautta mieleen. Kun mieli on vapaa, niin silloin mieli on myös vahva.

Hyvää pääsiäistä rakkaat siskot ja veljet! Käyttäkää sisäisiä voimavarojanne!

P.S. Muistakaa, että elämä jatkuu myös pääsiäisen jälkeen!

Rakkaudella,

Coach T

Profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.