Filosofia

Lifestyle, Wellness

Vapaus


No Comments

blogi3.jpg

blogi4.jpg

Taas yksi viikko paketissa ja tarkoitus hieman purkaa sen tapahtumia. Edellinen blogi postaukseni rikkoi taas yli tuhannen lukijan rajan, joten jatketaan tarinointia. Kovia lukuja tällaselle noviisibloggaajalle ja siitä kuuluukin suuri kiitos just sulle! Lukuja tärkeämpi juttu tässä on meikälle tää itse kirjoittaminen. Sen oon huomannu, että tekee todella hyvää psyykeelle availla juttuja ihan näin kirjallisesti. Suosittelen kokeilemaan!

Tämä viikko ollut kokonaisuudessaan erittäin hyvä. Pahin alkupaine saatu ulos, sillä tuloksellisesti yrityksellä alku ollut aikalailla viis kautta viis. Jääkiekkohommat alkaa olemaan selvät ja seuraava puolisko kalenterivuodesta muutenkin näyttää aika hyvältä. PT-valmennettavista alkaa kalenteri olemaankin jo täynnä. Kasassa kyllä semmoinen valiojoukko, että ei voi kuin innolla odottaa aina seuraavia treenejä ja tapaamisia! Aivan huippu persoonia jokainen. Yksi tai ihan maksimissaan kaksi tulee vielä mahtumaan mukaan ennen kesää, joten ota yhteyttä mikäli homma kiinnostaa!

Mistä tämä viikko sitten koostui? Ohjaus, ohjaus, omatreeni, ohjelmien tekoa, tapaaminen, palaveri auton teippaukseen liittyen, ohjaus, tapaaminen, lounastreffit, palaveri, omatreeni, ohjaus, ohjaus, auton hakeminen korjauksesta, ohjaus, tarvikkeiden haku, markkinoinnin suunnittelua, tapaaminen, auto hajosi, kiroilua, soitto vakuutusyhtiöön, auto korjaamolle hinauksella, tietokoneen haku postista, ohjaus, markkinoinnin toteutus, omatreeni, ohjaus, soitto korjaamosta, budjetointia, auton teippauksen peruminen, ohjelmien suunnittelua, soitto valmennettavalle, junalippujen osto, junamatka Kotkaan, kavereiden näkemistä, vanhempien näkemistä, demotreeni, kiroilua, kamera jäi kotiin, kuvassetti blogia varten, illallinen, junamatka Lahteen, kotiin, blogin kirjoittamista. Siinä otteita meikän kalenterista ja fiiliksistä.

Aivan. Halpa-ja-hyvä jätti tielle toisen kerran viikon sisään… Kyseinen auto vaatisi ihan oman blogin tällä tahdilla. Alkuviikosta sain autoni takaisin ja keskiviikkona uusi sulaminen. Tällä kertaa auto hyytyi hyvin keskeiselle paikalle Lahtea juuri sopivasti hieman ennen klo16 primetime ruuhkia. Taas luontainen inhimillinen reaktio: “voi vittu!” ja huppua syvemmäs päähän. Suuri kiitos vakuutusyhtiöni hinausturvalle. Alle 15minuuttia ja taas matka jatkui, tosin lavetin kyydillä. Eniten mua tossa episodissa vitutti se ettei hyvää-ja-halpaa ehditty teippaamaan. Turha se on tyhjää autoa seisottaa keskellä Lahtea primetime aikaan. Logot kyljissä olisi saanut loistavaa näkyvyyttä erinomaisella paikalla! No annetaan vielä luottoa ja katsotaan kauan seuraavaksi kyyti kestää.

Onneksi elinkeinoni ei ole tässä vaiheessa vuotta riippuvainen autosta. Mikäli nyt olisi kiekkokausi käynnissä, niin tuskin näin tyynenä minäkään asian tiimoilta pysyisin! Tässä kohtaa vuotta autoa en juuri tarvitsekkaan. Tosin vihaan ylikaiken hyötyliikuntaa ja nyt käytävä lähikaupassa kävellen(!) sekä jokaiseen tapaamiseen etc. mentävä vain nöyrästi hyvällä jalalla. Vaikein paikka mulle autottomana on kuitenkin julkinenliikenne. Olin sopinut meneväni pääsiäisen viettoon vanhemmilleni ja kerta halpa-ja-hyvä päätti jäädä vapaille aikaisemmin, niin oli tyydyttävä junaan. Joo luonto on mulle tärkeä juttu, mutta en kuitenkaan niin vihreä ole, että jotenkin ylistäisin julkisia kulkuvälineitä.

Tuo junailu kuitenkin antoi ainaisen matkapahoinvoinnin lisäksi positiivisiakin juttuja. Nimittäin ajateltavaa. Junalippu, aikataulut, meno asemalle siihen ja siihen aikaan. Juna on joko ajoissa tai myöhässä, siihen itse et voi vaikuttaa. Oma auto, omat aikataulut, lähde ja tule silloin kuin huvittaa. Suurin eroavaisuus on vapaus. Tuo vapaus on aina meikäläistä kiehtonut ja yksi suurimmista syistä miksi halusin myös täysipäiväiseksi yrittäjäksi.

kirjoitus3.jpg

Haluan tehdä vain semmoisia asioita joista mä tykkään ja jotka hallitsen. Ne lähtökohtasesti motivoi minua ja varmasti aivan jokaista motivoi juuri ne omat intressit. Lisäksi haluan määrittää kuinka paljon teen ja missä mittasuhteissa. Mielelläni teen kaiken myös yksin. Silloin ei tarvitse syyttää muita kuin itseään. Kellokortti on mulle kirosana ja en voi sietää sitä, että työpaikalla pitää olla tietty tuntimäärä vaikka ei olisi mitään järkevää hommaa. Ollaan vain, kun on oltava ja keksitään vaikka joku palaveri joka ei johda mihinkään. Ollaan mieluummin sitten tekevinään töitä.

En nyt tarkoita, että eläisin aivan pellossa ilman kelloa tai kalenteria. Tottakai aina on sovitut aikataulut tietyillä asioilla ja sovitusta pidän aina kiinni. Mieluummin ajoissa kuin myöhässä! Tätä voi kysyä mun valmennettavilta tai vaikka entiseltä työnantajalta. Jos samaa asiaa kysyy meikän kavereilta tai läheisiltä, niin sitten se taitaa olla “mieluummin puolituntia myöhässä kuin ajoissa”.

Vapaus on todella jees ja yksi semmoinen kasassa pitävä arvo meikällä. Tottakai vapaus tuo aina vastuuta ja se on osattava hallitsemaan. Kehoitan jokaista hieman pohtimaan omaa vapauttaan ja rajoittuneisuuttaan. Jos vaikka tämän hetkinen työsi rajoittaa sinua liikaa, et nauti siitä, et saa siitä muuta kuin vitutusta ja stressiä, työkaverisi ovat suoraan helvetistä, niin miksi tehdä sitä? Arvoja ja elämäntilanteita on monenlaisia, mutta mun oma rehellinen mielipide on, että jokainen ansaitsee tehdä semmoisia juttuja, jotka turvaavat ainakin perus itseisarvot.

Mennään ajassa melkein kymmenen vuotta taaksepäin. Olin nuori ja komea juuri lukiosta valmistunut keskinkertaisilla papereilla, joilla ei ihan suoraan menty kävelemällä sisään ensimmäiseen korkeakouluun. Jotain oli väliaikaisesti tehtävä, jotta fyrkkaa sai peruselämiseen. Päädyin Loviisaan erääseen tehtaaseen tuotantotyöntekijäksi. Itse työ olisi sujunut vaikka simpanssilta, eli oli täysin aivotnarikkaanhommaa. Firma oli kuitenkin iso ja positiivista tulosta tehtävä mahdollisimman paljon. Vapautta rajoitettiin monellakin asialla ja aina oli joku mestari kyttäämässä sekuntikellolla työtahtia.

Voin kertoa, että huonomassa työilmapiirissä en ole ollut koskaan. Lisäksi minulla oli kollegana noin viisikymppinen daami, joka oli ollut samassa tehtaassa, samassa työtehtävässä ainakin 35vuotta. Hän vihasi työtään, muisti kertoa siitä joka jumalan päivä ja oli yleensä aina varustettu helvetin huonolla fiiliksellä. Silloin meikä tajusi, että teen ihan mitä vaan, jotta voin tehdä semmoisia asioita joista mä nautin oikeasti ja aidosti. Se oli hyvä oppi!

Siitä oltava kiitollinen, että olen saanut jo pidemmän aikaa tehdä just sitä mitä haluan. Etenkin nyt tämän oman yritykseni kautta meikällä on haluamaani vapautta vielä enemmän. Sen olen jo luvannut itselleni etten valita päivääkään mitä tulen kokemaan tapahtui mitä vaan. Nautitaan jokaisesta päivästä mitä koetaan. Aina näistä jää jotakin positiivista käteen vaikka kaikki menisikin aivan päin persettä!

takaa1.jpg
Elämän suuri viisaus

Kehotankin kaikkia kokeilemaan olemaan rohkeita ja toteuttakaa omia juttujanne. Vaikka idea ja ajatus olisi aivan hullu. Semmoinen asia, jota kukaan ei tue eikä anna kannatusta. Älä välitä. Luota itseesi, vedä vaistoillasi ja anna vaan mennä. Meni se sitten huonosti tai todella huonosti, niin ainakin yritit ja nimenomaan se yritys antaa voimaa sekä tuo vapautta mieleen. Kun mieli on vapaa, niin silloin mieli on myös vahva.

Hyvää pääsiäistä rakkaat siskot ja veljet! Käyttäkää sisäisiä voimavarojanne!

P.S. Muistakaa, että elämä jatkuu myös pääsiäisen jälkeen!

Rakkaudella,

Coach T

Profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.

Lifestyle, Wellness

Alku II


No Comments

alkuII_3.jpg

alkuII_1.jpg

alkuII_2.jpg

Yleisön pyynnöstä kirjoitan Alku saagalle toisen osan. Ensimmäisellä blogillani oli vajaassa viikossa yli tuhat lukijaa! Itse en lue blogeja eikä aiempaa kokemusta näistä ole, joten en mä tiedä onko toi mitenkään merkittävä luku. Lähtökohtana oli kuitenkin se ettei tätä kukaan lue. Erittäin hämmentynyt fiilis siitä ja etenkin kaikesta sen tuomasta positiivisesta palautteesta. Kiitos teille! Tässä tekstissä puretaan kaiken alkua tarkemmin ja avaan itsestäni lisää. Tästä tulee sitten se farssi, lupaan!

Tasan viikko sitten perustin oman yritykseni. Yhdessä viikossa on tapahtunut todella paljon. En olisi koskaan voinut kuvitellakkaan miten hyvin tää kaikki alkaa. Tietysti pohjat tein enemmän kuin huolella ja aivan kaikkeen olen myös valmistaunut. Ensimmäinen viikko ollut siis menestys. Mittareita on siihen on monia. On kävijät nettisivuilla, uudet yhteistyödiilit, some luvut, myydyt eurot, etc… Kaikki noi on mulle aivan toisarvosia juttuja. Tärkein juttu on se miltä musta tuntuu. Fiilis siitä, että kaikki menee hyvin ja sama vahva itsevarmuus sekä halu säilyy tekemisessä. Fiilis kaikesta on tällä hetkellä aivan perkeleen hyvä ja se tässä ratkaisee!

Onnellisuus on asia mitä harvoin saa kaupasta ostamalla. Harvoin siitä myös puhutaan ainakaan tässä maassa. Millon oot kuullu, että joku sun frendis sanoo olevansa perkeleen onnellinen? Siihen vaikuttaa tosi moni juttu ja on aikalailla monien asioiden summa. Harvoin sitä saavuttaa hetkessä, mutta sen voi menettää hetkessä. Sama kaava pätee moneen muuhunkin psyykkiseen ominaisuuteen, kuten itseluottamukseen, itsetuntoon, keskittymiseen, etc.

Mä pystyn sanomaan rehellisesti suoraan, että oon aivan helvetin onnellinen tällä hetkellä. Ollut sitä tosin jo pidemmän aikaa. Tiedän tarkalleen kaikki monet tekijät mitkä onnellisuuden meikälle tuo. Tiedän myös mitkä tekijät sen voivat romuttaa. Siksi pyrinkin nauttimaan joka jumalan päivästä ja elämään tässä ja nyt. Aamuisin hampaita pestessä katson itseäni peilistä ja totean, että tästä tulee aivan vitun hyvä päivä! Suosittelen tuota itsekästä dialogia kaikille. Turha kelata huomista tai murehtia eilistä. Lopulta mikään muu ei merkkaa kuin se mitä tapahtuu just nyt.

Miten tähän on tultu? Kaiken lähtökohta on se, että tuntee täysin itsensä. Se on kaiken alku ja juuri kehittymisen kannalta. Ja nyt tää kehittymisen kohde voi olla aivan mikä tahansa. Kasvaa ihmisenä, olla parempi duunissa, saavuttaa parempi fyysinen kunto tai vaikkapa kehittää tiettyä lajiominaisuutta – you name it! Ite oon käyttänyt aivan perkeleesti aikaa vai vaivaa oppiakseni tuntemaan itseäni paremmin. Oon viettänyt viikkoja yksinäni Lapin erämaissa, käynyt lääkärissä, puhunut psykologille ja keskustellut valtakunnan parhaiden mentaalivalmentajien kanssa. Miksi kaikki tää vaiva? Mä oon ammattikoutsi, miten helvetissä mä voisin opettaa jotain toista, jos mä en tuntisi itseäni täysin?! Uudet näkökulmat ja oivaltamiset ovat antaneet niin paljo, että hyväksyn täysin kuka mä oon ja pystyn olemaan siitä todella onnellinen. Tää on myös yksi keskeinen homma kaikessa mun valmennustyössäni. Oli kyseessä sitten PT-valmennettava tai jääkiekkoilija, niin lähtökohta on se miten itsesi tunnet ja mitä itsestäsi ajattelet.

alkuII_4.jpg

Tietysti aina ei mene ihan lapaan ja välillä myös niitä alamäkiä tulee. Ei tää elämä ole aina ollut mullekaa yhtä juhlaa. Oon maalta kotoisin ja siellä ei yleensä sitä vankkumatonta uskoa luoda nuoren miehen elämään. Muistan elävästi kuinka yläasteella oponi totesi minulle: “Sie et tuu koskaa pärjää elämässäs!” (huomioi Kymenlaakson murre). Vastaavia huuteluita tietysti on lukuisia, mutta paskat mua on koskaa kiinnostanu muiden mielipiteet.

Vuosia myöhemmin monia kaupunkeja nähneenä ja asetuttuani Lahteen tuli koettua paljon, jotka vaikutti aika syvästi meikään. Syitä ja seurauksia on lukuisia, mutta silloin koin muun muassa elämäni ensimmäiset paniikkikohtaukset ja lääkäri myös diagnosoi mulle masennuksen. Tuli uitua aika syvissä vesissä ja nukuttua pelkästään lääkkeiden avulla. Onneksi oon ympäröity pelkästään hyvillä ihmisillä, jotka antavat mulle niin helvetisti hyvää heikkoinakin hetkinä. Kyseinen aika oli aivan paskaa meikäläisen aikajanassa, mutta samalla se kaikkein opettavaisin pätkä tässä elämässä. Vähitellen alko homma etenemään, sekavuus laskemaan ja ajatus selkiintyä. Viimeistään silloin, kun uskalsin itelleni sanoa olevani taas pelissä mukana, alkoi todellinen itsetutkimus ja oppimisprosessi, joka kantaa nyt hedelmää onnellisuuden muodossa.

Tarinan opetus on tässä se, miten käsittelet vastoinkäymiset. Jokainen käsittelee ne persoonalleen sopivalla tavalla ja hyvä itsetuntemus on siihen aivan maaginen työkalu. Yhtä oikeaa toimintatapaa siihen ei ole, mutta yksi totuus on legendaarisen Juhani Tammisen sanoissa: “Anna vastoinkäymisille poikittaista mailaa!”. Sitä olen itse toteuttanut omalla tavallani. Kaikissa asioissa on aina positiiviset puolensa, joten älä keskity pelkästään negatiivisiin!

Ostin muuten viikko sitten firmalleni auton. Ihastuin vuoden -99 Transportteriin ja luulin löytäneeni halvan-ja-hyvän samassa paketissa. No vajaan viikonhan se riemu kesti, kunnes startti levisi eikä matka jatkunut muuten kuin hinauspalvelua käyttäen. Tietysti aivan tyypillinen inhimillinen ensireaktio on “voi vittu!”, mutta nopeasti ajateltuna aivan se ja sama. Rahaa siinä onneksi vain menee ei sen vakavampaa ja nyt on kevät kauneimmillaan, joten tuleepahan liikuttua lyhyet siirtymät upeassa suomalaisessa säässä. Kuten eilisessä räntäsateessa. Onni onnettomuudessa ettei jääkiekkokausi ole enää itsellä käynnissä. Nyt odotellaan lopullista kohtaloa ja tuomiota milloin tuon halvan-ja-hyvän saan takaisin.

Moni on myös kysellyt ensi kauden jääkiekkokuvioistani. Yksi sopimus allekirjoitettu tällä viikolla, toinen diili varmistuu loppukuusta ja kolmas hakee vielä muotoaan. Isoja muutoksia tulossa myös hokikoutsaamiseen! Niistä tosin lisää myöhemmin, kun kaikki ovat täysin virallista tietoa!

Tästä toisesta blogitekstistä tuli melkonen vuodatus. No ainakin se on perkeleen rehellistä ja kirjoitan ilman oikolukuja – tunteella. Muistakaa ettei tää elämä ole niin vakavaa. Ei myöskään tämä blogi tai tän kirjottelu. Keskity matkaan, nauti kyydistä ja anna päämäärän tulla itsestään omalla painollaan!

Hyvää viikonloppua kaikki rakkaat siskot ja veljet!

P.S. Terkkuja yläasteen opolle, ihan hyvin mä oon pärjännyt.

Rakkaudella,

Coach T

Profiili

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.