Tutkintaa&hutkintaa

Hello friends!

Kun selailen viimeisen kahden vuoden aikana kertynyttä paperipinoa, löydän sieltä muun muassa seuraavia löydöksiä: lisämunuaisen toimintahäiriö, hivenainepuutoksia, testosteronituotannon häiriö, veren korkea elohopeapitoisuus, sokeriaineenvaihdunnan häiriö, ärtyneen suolen oireyhtymä ja niin edelleen… Olen piipahtanut melkein kymmenen eri lääkärin vastaanotolla aina funktionaalisen lääketieteen edustajasta psykiatreihin ja kaikkea siltä väliltä.

Sain taannoin epävirallisen kanta-asiakkaan käteisalennuksenkin paikalliseen yksityiseen laboratorioon, koska olen rampannut siellä tasaisin väliajoin. Henkilökunta huikkaa aina lähtiessäni: ”Heipä hei ja varmaan nähdään taas viimeistään ensi kuussa?”. Vastaan iloisesti: ”Eiköhän!”, vaikka oikeasi toivon, etten joutuisi antamaan enää yhtä ainutta verinäytettä seuraavaan kymmeneen vuoteen.

Kuten aiemmin kerroinkin, kehoni ja mieleni on toiminut vajaatehoilla viimeiset vuodet. Kuin höyryjuna, jonka tulipesään lyödään vain pieni määrä puita kerrallaan, jolloin vauhti pysyy verkkaisena ja juna puksuttaa löysästi ja surumielisen kuuloisena. Ajattelin tällä kertaa sitten avata, millaisia havaintoja kehostani on tehty fysiologisesti. Joten varoitus ystävä hyvä: jos et siedä sairaskertomustyylistä tekstiä, kannattaa lukeminen lopettaa tähän!

Valkotakkien valtakuntaan

Keväällä 2014 visitoin ensimmäisen kerran erään hyvän maineen saaneella funktionaalisella lääkärillä, koska mennyt talvi oli ollut kehno olotilan suhteen. Hän teetätti laajan kilpirauhaspaneelin sekä lisämunaisen toimintaa mittaavan vuorokausisylkitestin, jossa mitataan kortisolitasoja pitkin päivää. Tulokset näyttivät, että ankaran elämäntyylini ja vajavaisen ravinnon sekä vitamiinipuutosten myötä kilpirauhaseni veteli vajaatoiminnan raja-alueilla ja kortisoliprofiilini oli matala.

Kortisolin tehtävä on muun muassa pitää veren sokeritaso riittävän korkeana stressitilanteiden aikana (Jaakkola, 2016). Eli kehoni ”stressinsietokyky” oli alentunut ja hormonaalinen tasapaino järkkynyt, jolloin olotila oli vetämätön mutta silti levoton. Silloin myös pinnani oli aina kireällä ja muutenkin olemiseni oli hyvin takakireää. Kyseessä oli/on luultavasti HPA-akselin (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuainen) häiriötila, jota ylirasitustilaksikin jotkut uskaltavat kutsua. Tällöin ongelma on systeeminen eli hermoston ja hormonitoiminnan ”balanssi” on pielessä. Myös ruuansulatus sakkaa, immuunijärjestelmän sekä aivojen toiminta on muuttunut (Jaakkola, 2016). Sain lisämunuaisia ja kilpirauhasta tukevan lisäravinnekuurin ja kuukauden päästä aloin voimaan paremmin. Tattadaa, ja eikun pikavaihde silmään ja uusiin työtehtäviin!

 

Mies on terve?

Samankaltaiset ongelmat siis alkoivat taas keväällä 2015. Marssin työterveyteen, missä moisista diagnooseista ei oltu kuultukaan ja niin kauan kun kaikki labra-arvot ovat viiterajojen sisällä, mies on terve. Silloin sain aina vastaukseksi, että kaikki on korvien välissä. Tunsin, että jotain muutakin oli pielessä. Suurimmat ongelmani olivat päänupin sumuisuudessa, ajattelun tahmeudessa sekä jatkuvassa väsymyksessä ja vetämättömyydessä. Huomasin tällöinkin, että rasitus pahensi oireita. Tunnin kestävästä salitreenistä palauduin neljä päivää ja keho turposi nesteistä monta kiloa. Tällöin omasta vaatimuksestani työterveydessä otettiin testosteroniarvot. Arvot vastasivat noin 75-vuotiaan miehen arvoja, mutta koska ne olivat viitteissä, mies on terve.

 

Happyhappy -pilleri korjaa kaiken?

Aloin turhautua. Syksyllä 2015 kokeilin työterveyslääkärin kehotuksesta psyykepuolen lääkitystä kolme kuukautta. Oloni ei helpottanut ja painoni nousi noin kymmenen kiloa. Fucking great! Lopetin ne kuin seinään, jonka seurauksena huimasi muutaman viikon. Lattia keinui kuin olisi keikkunut Itämeren risteilyllä syysmyrskyssä. Pakko myöntää, ettei tämä vaihe ainakaan nostanut tarmoani valmentaa ihmisiä elämänsä kondikseen. Jälkikäteen olen miettinyt, että olisi tässäkin kohtaa pitänyt kuunnella omaa intuitiota ja kehon välittämiä viestejä tarkemmin.

Jälleen mittailtiin testosteronitasoja, jotka omaan silmääni olivat huonot. Mutta kuten sanottua, viitteissä oltiin, joten ei auttanut purnaaminen. Omasta vaatimuksestani suoritettiin myös sokerirasituskoe, jossa testattiin mahdollista sokeriaineenvaihdunnan häiriötä. Kokeessa nautitaan lasillinen glukoosia ja katsotaan miten veren sokeripitoisuus käyttäytyy. Luonnollisesti 2 tuntia glukoosin nauttimisen jälkeen veren glukoosiarvon pitäisi olla korkeampi kuin paastoarvo. Mutta meikäläisellä (kuinkas muutenkaan?) arvo LASKI yli kaksi pykälää. Tulkinta tähän oli: ”Ei sulla ainakaan diabetesta ole!”. Ei ole ei…

Myrkytetty mies

Samoihin aikoihin käväisin tutun funkkarilääkärin vastaanotolla epätoivoisen toiveikkaana, josko hän keksisi ratkaisun kuten aiemminkin. Hän teetätti Nutreval – testistön, joka kartoittaa eri vitamiinien, ravintoaineiden ja välttämättömien kofaktoreiden epätasapainoja (https://mdd.fi).

Täältä löytyikin paljon puutostiloja, joita lähdettiin korjaamaan jälleen kovilla lisäravinnekuureilla. Suurimmat puutokset löytyivät seuraavista B-vitamiineista: tiamiini (B1), niasiini (B3) ja pyridoksiini (B6). Viimeisimmän annostus nostettiin lääkinnälliselle tasolle eli moninkertaiselle verraten ”normaaliin”. Havaittiin myös, että punasolujeni elohopeapitoisuus on turhan korkea. Ajatus siitä, että vaarallinen raskasmetalli on kertynyt kehooni, puistatti. Tähän sain myös lisäravinteita, joilla raskasmetallikuormitusta saataisiin pienemmäksi. Myös foolihapon sekä B12-vitamiinin tasoja lähdettiin lisäravintein nostamaan.

Piikkiä pakaraan

Seuraavan kymmenen kuukauden ajan tein töitä osa-aikaisena, koska täysipäiväisyyteen eivät edelleenkään riittäneet paukut. Olotila pysyi samankaltaisena eli hyvin ailahtelevaa sekä rasitusherkkää menoa. Syksyllä 2016 sain vihiä eräästä hyvästä erikoislääkäristä pääkaupunkiseudulla, joka on yli 20 vuoden ajan perehtynyt miesten hormonitoimintaan ja sen häiriöihin. Menin vastaanotolle ja hän tokaisi suoraan, että testosteroniarvoni ovat huonot ja ei ihmettele etten voi hyvin. Veressäni oli vapaata testosteronia sitovaa globuliinia niin paljon, että ”vaikuttavaa ja aktiivista” -muotoa pääsi käyttöön liian vähän. Oireet vastasivat kyseistä(kin) diagnoosia.

Loikin vastaanotolta tanssiaskelin pois, koska tuuletin mielessäni, että ehkä vihdoin joku osaisi auttaa minua ja antaa nimen huonolle voinnilleni joka vain jatkui ja jatkui. Hän määräsi hormonikorvaushoidon. Tämä tarkoitti lihakseen pistettävää injektiota aina kymmenen päivän välein. Olin varma, että kohta lähden taas liitoon entiseen malliin. Sain pistoksia, mutta mitään ei tapahtunut. Kunnes kuudennen viikon kohdalla olotila muuttui kuin katkaisimesta sellaiseksi, että olisin voinut kiipeillä seinillä yötä päivää hämähäkkimiehen tavoin. Se oli pelottavaa. Uskon, että piripommi nenään imaistuna tuntuu jokseenkin samalta. Tätä jatkui viikon, kunnes yhtäkkiä iski kauhea alakulo ja muutenkin sekavuus. Tällöin minulle väläyteltiin myös erään psyykepuolen sairauden mahdollisuutta.

testo_optimized_muokattusekava_blurred

 Tutinaa ja vapinaa

Päätin jättää hormonihoidon kesken kertarysäyksestä. Myöhemmin ajateltuna sanoisin, että tämä oli impulsiivinen ja harkitsematon päätös. Sain tähän kuitenkin luvan lääkäriltä. En ymmärtänyt hormonivalmisteiden voimaa, kun niillä aletaan leikkiä. Käytännössä oma testosteronin tuotantoni oli katki korvaushoidon takia. Nyt katkaisin myös korvaushoidon eli nollatasoilla vietettiin joulua 2016. Olo oli sen mukainen. Kuin pahimman luokan kankkunen, joka jatkui monta kuukautta. Koko kroppa tärisi ajoittain tuskasta, samalla kun leposyke hakkasi niin, että korvissa suhisi. Tuntui kuin olisin vieroittanut itseäni heroiinista, tai jotain sinne päin. Nyt syön paraikaa omaa tuotantoa boostaavaa lääkitystä, jotta palautuisin nopeammin tästä hässäkästä. Korvaushoidon tarve tsekataan myöhemmin tänä vuonna uudemman kerran.

Tutkimuksen alle on menossa lähitulevaisuudessa myös suoliston tila laajoine tutkimuksineen, koska ruuansulatuselimistöni ei toimi edelleenkään kuten sen pitäisi. Myös raskasmetallien liiallista kertymistä kehooni skannaillaan vielä lisää sekä kalloni sisältö magneettikuvataan ja aivojen sähköistä toimintaa tutkitaan EEG:llä. Pari viikkoa sitten otettiin kortisolin vuorokausieritystä tutkiva sylkitesti, joka on sama kuin aiempina vuosina. Se kertoi, että kortisolin tuotantoni kyykkää keskellä päivää tasolle, jolla sen tulisi olla normaalisti noin puolenyön aikaan. En sinänsä ihmettele, miksi ajatustoimintani hyytyy keskellä päivää kuin robotilta, jolta napataan virtakaapeli seinästä.

En voi todeta muuta kuin, että: ”HOHHOIJAA, melkoista rallia tämä on ollut ja valmista ei ole tullut vieläkään”. Mutta hienoa ystäväni, kun jaksoit lukea tähänkin saakka!

Nyt kun olen valottanut fysiologisten haasteideni viidakkoa menneiltä vuosilta, voisin seuraavaksi sukeltaa henkimaailman mystisiin syövereihin… Nähdään siellä 😉

EDIT: Jatkossa löydät postaukseni osoitteesta : www.sielunisilmin.fi

Rakkaudella,

Veli_K

 

Lähteet :

Jaakkola, K. 2016. Hyvän olon hormonidieetti. Helsinki. Tammi.

http://www.kilpirauhanen.fi/artikkelit/mika-on-lisamunuaisuupumus/

https://mdd.fi

Advertisements

Vapaus

blogi3.jpg

blogi4.jpg

Taas yksi viikko paketissa ja tarkoitus hieman purkaa sen tapahtumia. Edellinen blogi postaukseni rikkoi taas yli tuhannen lukijan rajan, joten jatketaan tarinointia. Kovia lukuja tällaselle noviisibloggaajalle ja siitä kuuluukin suuri kiitos just sulle! Lukuja tärkeämpi juttu tässä on meikälle tää itse kirjoittaminen. Sen oon huomannu, että tekee todella hyvää psyykeelle availla juttuja ihan näin kirjallisesti. Suosittelen kokeilemaan!

Tämä viikko ollut kokonaisuudessaan erittäin hyvä. Pahin alkupaine saatu ulos, sillä tuloksellisesti yrityksellä alku ollut aikalailla viis kautta viis. Jääkiekkohommat alkaa olemaan selvät ja seuraava puolisko kalenterivuodesta muutenkin näyttää aika hyvältä. PT-valmennettavista alkaa kalenteri olemaankin jo täynnä. Kasassa kyllä semmoinen valiojoukko, että ei voi kuin innolla odottaa aina seuraavia treenejä ja tapaamisia! Aivan huippu persoonia jokainen. Yksi tai ihan maksimissaan kaksi tulee vielä mahtumaan mukaan ennen kesää, joten ota yhteyttä mikäli homma kiinnostaa!

Mistä tämä viikko sitten koostui? Ohjaus, ohjaus, omatreeni, ohjelmien tekoa, tapaaminen, palaveri auton teippaukseen liittyen, ohjaus, tapaaminen, lounastreffit, palaveri, omatreeni, ohjaus, ohjaus, auton hakeminen korjauksesta, ohjaus, tarvikkeiden haku, markkinoinnin suunnittelua, tapaaminen, auto hajosi, kiroilua, soitto vakuutusyhtiöön, auto korjaamolle hinauksella, tietokoneen haku postista, ohjaus, markkinoinnin toteutus, omatreeni, ohjaus, soitto korjaamosta, budjetointia, auton teippauksen peruminen, ohjelmien suunnittelua, soitto valmennettavalle, junalippujen osto, junamatka Kotkaan, kavereiden näkemistä, vanhempien näkemistä, demotreeni, kiroilua, kamera jäi kotiin, kuvassetti blogia varten, illallinen, junamatka Lahteen, kotiin, blogin kirjoittamista. Siinä otteita meikän kalenterista ja fiiliksistä.

Aivan. Halpa-ja-hyvä jätti tielle toisen kerran viikon sisään… Kyseinen auto vaatisi ihan oman blogin tällä tahdilla. Alkuviikosta sain autoni takaisin ja keskiviikkona uusi sulaminen. Tällä kertaa auto hyytyi hyvin keskeiselle paikalle Lahtea juuri sopivasti hieman ennen klo16 primetime ruuhkia. Taas luontainen inhimillinen reaktio: “voi vittu!” ja huppua syvemmäs päähän. Suuri kiitos vakuutusyhtiöni hinausturvalle. Alle 15minuuttia ja taas matka jatkui, tosin lavetin kyydillä. Eniten mua tossa episodissa vitutti se ettei hyvää-ja-halpaa ehditty teippaamaan. Turha se on tyhjää autoa seisottaa keskellä Lahtea primetime aikaan. Logot kyljissä olisi saanut loistavaa näkyvyyttä erinomaisella paikalla! No annetaan vielä luottoa ja katsotaan kauan seuraavaksi kyyti kestää.

Onneksi elinkeinoni ei ole tässä vaiheessa vuotta riippuvainen autosta. Mikäli nyt olisi kiekkokausi käynnissä, niin tuskin näin tyynenä minäkään asian tiimoilta pysyisin! Tässä kohtaa vuotta autoa en juuri tarvitsekkaan. Tosin vihaan ylikaiken hyötyliikuntaa ja nyt käytävä lähikaupassa kävellen(!) sekä jokaiseen tapaamiseen etc. mentävä vain nöyrästi hyvällä jalalla. Vaikein paikka mulle autottomana on kuitenkin julkinenliikenne. Olin sopinut meneväni pääsiäisen viettoon vanhemmilleni ja kerta halpa-ja-hyvä päätti jäädä vapaille aikaisemmin, niin oli tyydyttävä junaan. Joo luonto on mulle tärkeä juttu, mutta en kuitenkaan niin vihreä ole, että jotenkin ylistäisin julkisia kulkuvälineitä.

Tuo junailu kuitenkin antoi ainaisen matkapahoinvoinnin lisäksi positiivisiakin juttuja. Nimittäin ajateltavaa. Junalippu, aikataulut, meno asemalle siihen ja siihen aikaan. Juna on joko ajoissa tai myöhässä, siihen itse et voi vaikuttaa. Oma auto, omat aikataulut, lähde ja tule silloin kuin huvittaa. Suurin eroavaisuus on vapaus. Tuo vapaus on aina meikäläistä kiehtonut ja yksi suurimmista syistä miksi halusin myös täysipäiväiseksi yrittäjäksi.

kirjoitus3.jpg

Haluan tehdä vain semmoisia asioita joista mä tykkään ja jotka hallitsen. Ne lähtökohtasesti motivoi minua ja varmasti aivan jokaista motivoi juuri ne omat intressit. Lisäksi haluan määrittää kuinka paljon teen ja missä mittasuhteissa. Mielelläni teen kaiken myös yksin. Silloin ei tarvitse syyttää muita kuin itseään. Kellokortti on mulle kirosana ja en voi sietää sitä, että työpaikalla pitää olla tietty tuntimäärä vaikka ei olisi mitään järkevää hommaa. Ollaan vain, kun on oltava ja keksitään vaikka joku palaveri joka ei johda mihinkään. Ollaan mieluummin sitten tekevinään töitä.

En nyt tarkoita, että eläisin aivan pellossa ilman kelloa tai kalenteria. Tottakai aina on sovitut aikataulut tietyillä asioilla ja sovitusta pidän aina kiinni. Mieluummin ajoissa kuin myöhässä! Tätä voi kysyä mun valmennettavilta tai vaikka entiseltä työnantajalta. Jos samaa asiaa kysyy meikän kavereilta tai läheisiltä, niin sitten se taitaa olla “mieluummin puolituntia myöhässä kuin ajoissa”.

Vapaus on todella jees ja yksi semmoinen kasassa pitävä arvo meikällä. Tottakai vapaus tuo aina vastuuta ja se on osattava hallitsemaan. Kehoitan jokaista hieman pohtimaan omaa vapauttaan ja rajoittuneisuuttaan. Jos vaikka tämän hetkinen työsi rajoittaa sinua liikaa, et nauti siitä, et saa siitä muuta kuin vitutusta ja stressiä, työkaverisi ovat suoraan helvetistä, niin miksi tehdä sitä? Arvoja ja elämäntilanteita on monenlaisia, mutta mun oma rehellinen mielipide on, että jokainen ansaitsee tehdä semmoisia juttuja, jotka turvaavat ainakin perus itseisarvot.

Mennään ajassa melkein kymmenen vuotta taaksepäin. Olin nuori ja komea juuri lukiosta valmistunut keskinkertaisilla papereilla, joilla ei ihan suoraan menty kävelemällä sisään ensimmäiseen korkeakouluun. Jotain oli väliaikaisesti tehtävä, jotta fyrkkaa sai peruselämiseen. Päädyin Loviisaan erääseen tehtaaseen tuotantotyöntekijäksi. Itse työ olisi sujunut vaikka simpanssilta, eli oli täysin aivotnarikkaanhommaa. Firma oli kuitenkin iso ja positiivista tulosta tehtävä mahdollisimman paljon. Vapautta rajoitettiin monellakin asialla ja aina oli joku mestari kyttäämässä sekuntikellolla työtahtia.

Voin kertoa, että huonomassa työilmapiirissä en ole ollut koskaan. Lisäksi minulla oli kollegana noin viisikymppinen daami, joka oli ollut samassa tehtaassa, samassa työtehtävässä ainakin 35vuotta. Hän vihasi työtään, muisti kertoa siitä joka jumalan päivä ja oli yleensä aina varustettu helvetin huonolla fiiliksellä. Silloin meikä tajusi, että teen ihan mitä vaan, jotta voin tehdä semmoisia asioita joista mä nautin oikeasti ja aidosti. Se oli hyvä oppi!

Siitä oltava kiitollinen, että olen saanut jo pidemmän aikaa tehdä just sitä mitä haluan. Etenkin nyt tämän oman yritykseni kautta meikällä on haluamaani vapautta vielä enemmän. Sen olen jo luvannut itselleni etten valita päivääkään mitä tulen kokemaan tapahtui mitä vaan. Nautitaan jokaisesta päivästä mitä koetaan. Aina näistä jää jotakin positiivista käteen vaikka kaikki menisikin aivan päin persettä!

takaa1.jpg
Elämän suuri viisaus

Kehotankin kaikkia kokeilemaan olemaan rohkeita ja toteuttakaa omia juttujanne. Vaikka idea ja ajatus olisi aivan hullu. Semmoinen asia, jota kukaan ei tue eikä anna kannatusta. Älä välitä. Luota itseesi, vedä vaistoillasi ja anna vaan mennä. Meni se sitten huonosti tai todella huonosti, niin ainakin yritit ja nimenomaan se yritys antaa voimaa sekä tuo vapautta mieleen. Kun mieli on vapaa, niin silloin mieli on myös vahva.

Hyvää pääsiäistä rakkaat siskot ja veljet! Käyttäkää sisäisiä voimavarojanne!

P.S. Muistakaa, että elämä jatkuu myös pääsiäisen jälkeen!

Rakkaudella,

Coach T

Profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.