Musta ei tuu ikinä mikään PT

coach1.jpeg

Tuon lauseen kuulin viime viikolla Vierumäellä yhdeltä junnukiekkoilijalta, joka oli keväällä hakenut eri paikkakuntien urheiluopistoihin liikuntaneuvojaksi. Harjoituksemme jälkeen aloin hokemaan ja miettimään päässäni tuota kyseistä lausetta. Lausuin aivan täysin saman lauseen vuonna 2012, jolloin pääsin opiskelemaan Tanhuvaaran urheiluopistoon. Siitä sitten aloin laittamaan ajatuksiani aikajanalle ja miettimään miten oma ajatusmaailma on vuosien mittaan muuttunut.

On vain huippu-urheilu

Kouluun päästessäni tavoitteeni oli kristallin kirkas. Päätin, että Turkiasta tulee ammattikoutsi, joka toimii päätoimisena urheiluvaikuttajana ja elanto tulee huippu-urheilusta. Otin kaikki valmennuskurssit 110% tosissani ja pyrin imemään tietoa kaikilta huippukoutseilta sekä muilta alansa rautaisilta ammattilaisilta. Syvennyin valmentamiseen ja sen vaatimuksiin huippu-urheilussa. Sivussa syntyi muun muassa rakas päättötyöni, 85 sivuinen opus psyykkisestä valmentamisesta.

Terveysliikunta, hyvinvointi, senioriliikunta, blaa, blaa ja blaa. Nuo kuulostivat kirosanoilta ja hoin itselleni sekä muille edelleen: “musta ei tuu ikinä mikään PT”. Mikään tavalliseen ja tavanomaiseen viittava ei kiinnostanut. Huipulle ja huippujen pariin oli päästävä.

Kaunis ajatus pakko myöntää. Samaa varmasti päissään pohtii tarinan kiekkojuniori, joka muistutti minua tuosta hokemastani. Tietysti kaukaisena päämääränä ja unelmana mulla on edelleen päästä huippu-urheilun pariin täysipäiväiseksi. Enää se ei kuitenkaan ole pakkomielle. Ajatusmallit ovat hieman matkalla muuttuneet. Iän tuomaa viisautta, kenties?

DSC_0275

Mestaruus vs. auttaminen

Urheilussa tähdätään tiettyyn asiaan. Se on yleensä kilpailukauden kruunaava mestaruus tai lyhyemmällä syklillä yksittäisen ottelun voittaminen tai henkilökohtaisen ennätyksen rikkominen. Tuloksellista suorittamista. Kaikki mahdolliset keinot käytetään ja aivan kaikki resurssit ulosmitataan, jotta haluttu tulos tulee täyteen. Ne olivat asioita, jotka silloin painoivat vaakakupissani eniten.

Valmistumiseni myötä oli herättävä todellisuuteen. Liikunta-alalla halusin työskennellä, sillä olinhan silloin tuore alan ammattilainen. Oli alettava työskentelemään aivan tavallisten ihmisten parissa. Nyt päämääränä ei ollutkaan mestaruuden voittaminen, vaan ihmisten auttaminen.

Sain pian valmistumiseni myötä vakiduunin kuntosalilta ja olinkin yhtäkkiä täysipäiväinen PT. Asia, jota ei ikinä pitänyt tapahtua olikin täyttä totta. Nopeasti kuitenkin päässäni välähti, miten paljon enemmän voi saada toisen aidosta auttamisesta ja välittämisestä. Aina ei kultamitali ole se tärkein asia.

Muutokset

Nykyisin edelleen suurin osa elannostani tulee PT-valmennuksista. Toki teen myös töitä urheilijoiden ja jopa ammattilaisten parissa. Oli kyseessä sitten aivan tavallinen työssäkäyvä ihminen tai piinkova ammattiurheilija, niin hyvin samoja piirteitä löytyy näistä molemmista. Mittasuhteet ja tavoitteet hieman poikkeavat toisistaan. Kuitenkin ihmisiähän tässä kaikki ollaan!

Persoonaltani olen hyvin voitontahtoinen ja oon sitä kautta myös luonnollisesti helvetin huono häviäjä. PT-valmennettavien kanssa harvoin voitetaan mestaruuksia tai pokaaleja, mutta mikäs sen hienompaa kuin saavuttaa valmennettavan asettamat omat tavoitteet! Oli se sitten tietty kilomäärä tai uusi opittu taito, etc. Onnistumiset, elämykset ja niistä saatu fiilis on todella palkitsevaa tässä hommassa. Aitoja ihmisiä, aitoja reaktioita!

Musta ei ikinä pitäny tulla PT:tä, mutta on näitä hommia nyt aika monta vuotta tullut tahkottua. Eipä ole kohtalon sanelemaa polkua tarvinnut katua hetkeäkään. Ollut todella siistiä ja homma se vain maistuu edelleen. Edellisenä iltana puhelimeeni pärähti tekstari yhdeltä PT-valmennettavaltani. Hän kehui treenejä, jotka olin hänelle aikaisemmin päivällä vetänyt ja kertoi miten hyvä fiilis oli siitä tullut. Kyseiset pienet positiiviset asiat tuntuvat arjessa kultaakin paremmalta!

Hyvää alkavaa kesäkuuta kaikki rakkaat siskot ja veljet!

P.S. Tämä blogi jää nyt pienelle tauolle, koska lähden ensimmäiselle “työreissulleni” pohjoiseen. Siitä reissusta voi lukea lisää toisesta blogistani! Palaan tositoimiin takaisin Lahteen kesäkuun viimeisellä viikolla. Heinäkuusta eteenpäin mukaan mahtuu muutama uusi PT-valmennettava. Ota siis yhteyttä, jos haluat olla fyysisesti ja henkisesti vahvempi kuin eilen!

P.P.S. Moni kysellyt miten hyvä-ja-halpa jakselee. Kiitos kysymästä oikein hienosti, mitä nyt pari kertaa laskenut jäähdytysnesteet pihalle ja turbosta kadonnut se vähäinenkin puhallus. Yhdessä kuitenkin lähdemme ajamaan pitkin Lappia… En malta odottaa!

Rakkaudella,

Coach T

profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.

Advertisements

Mun tehtävä

20160606_102652.jpg

Täydellinen hiljaisuus. Sen rikkoo ajoittain vain hento tunturilta puhaltava raikas ja viileä tuuli. Ympärillä on avaraa ja nopeasti katsottuna kaikki näyttää samalta. Luonto on karu ja maisema pelkistetty. Kaukana luoteessa näkyy lumipeitteiset vuorten huiput. Taivas on sininen muutamaa pientä vaaleaa cumulusta lukuun ottamatta. Yksinäisyys on äärimmäistä. Ei ketään missään. Lähimpään asutukseen kahden päivän patikointi matka. Erakoitumista lisää puhelinverkon puuttuminen. Olen täysin yksin keskellä erämaata. Vain minä ja luonto. Tilaisuus ajatella. Olla.

Moni on varmasti kuullut joskus sanonnan Lapin hulluudesta. Moni on myös kysynyt minulta mikä mua sinne pohjoiseen aina vetää. Nyt mulla on tehtävä Lapissa. Tehtäväni on selvittää mitä tarkoittaa Lapin hulluus ja mistä syntyy mun käsitys Lapista sekä mikä tarve ihmisen on päästä keskelle ei mitään, jossa keskiössä ovat yksinkertaisuus ja askeettisuus. Tavoitteena on tämän vuoden aikana tehdä kolme eri reissua tuohon mystiseen kiveliöön ja saada vastaukset kysymyksiin.

Oma henkilökohtainen tavoite on myös oppia lisää omasta itsestäni. Olen perus luonteeltani todellinen suorittaja sekä kontrollifriikki. Arjessani huomaan, miten haluan hoitaa kaikki tehtäväni hyvissä ajoin ennen deadlineja sekä hallita aivan kaikkea missä tahansa mukana olenkin. Haluan hieman löysätä tuota suoritusyhteiskunnan luomaa pajunköyttä, joka kiristyy jatkuvasti kaulallani. Erämaassa en halua suorittaa, vaan elää yksinkertaisuudesta, palata ihmisyyden perusasioihin sekä nauttia omasta seurastani.

Aika on nykyään resurssi, jota pidetään uusiutumattomana sekä se on yleensä myös perkeleen kallista. Sitä se on myös meikälle. Kalenterini on tiukka ja tuntitaksani on tänä päivänä aika arvokas. Pystynkö luopumaan edes hetkeksi tuosta ihmisen kehittämästä mittarista ja elämään muun luonnon mukana? Suomen pohjoisimmissa kolkissa kesällä valoisaa riittää ympäri vuorokauden eikä minulla ole kiire mihinkään. Lähtökohdat uuden oivaltamiselle ovat hyvät, mutta sen sanon, ettei tehtävä ole helppo. Vaatii paljon opettelua ja itsensä tutkiskelua. Malttia sekä taitoa pysähtyä.

Ensimmäinen reissu alkaa kesäkuun viidentenä. Kohteeksi on valikoitunut Inarin ja Utsjoen kuntien välissä sijaitseva Muotka. Seuraavissa blogeissa kerron tarkemmin tulevasta reissusta, valmisteluista sekä sen vaatimuksista. Pitkin kesää kirjoittelen reissujen onnistumisista ja mitä kiveliö on minulle opettanut. Tulen jakamaan kaiken teille juuri niin kuin asiat olen kokenut. Ei lapinlisää, vaan perus lantalaisen kertomus tapahtumista, opetuksista, ulkona elämisestä sekä siitä miten tutkimusmatka omaan itseeni sekä Lappiin on onnistunut. Lähde mukaan ja keskity matkaan – älä päämäärään!

Taallast kaabmaga jare vadse.

20160606_084646.jpg
Saana. Suomen ainoa osa, joka kuuluu Skandien vuoristoon.
20161018_105122.jpg
Kaldoaivin erämaa
20161020_110609.jpg
Geađgeboroaivi
20160607_184852.jpg
Halti horisontissa
20160609_203958.jpg
Jäämeri Skibotnissa
20160606_140932_Pano.jpg
Maisemaa Kalottireitiltä
20161021_093956_Pano.jpg
Deatnu johka

Kirjoittajasta

allekirjoitus2.jpg

varusteleka.fi

Support your local

support1.jpg

support.jpg

Naimisiin mentäessä luvataan ikuista rakkautta ja sitä, kuinka rakastetaan toisiamme myötä ja vastoinkäymisissä. Sitähän se on, rakkaus. Tuetaan ja seisotaan toisen vieressä hyvinä ja huonoina hetkinä. Moni meistä on varmasti kokenut rakkautta ja parisuhteen koukerot hyvinä ja huonoina hetkinä.

Monella meistä myös on oma kannatuksen kohde urheilussa. Osalla se on yksittäinen idoli tai se voi olla suosikki joukkue. Omaan fanitukseen voi suhtautua suurella intohimolla tai olla vain hengessä mukana. Se on ihan yksilön valinta. Mutta päteekö kannatukseen samat lainalaisuudet kuin avioliittoon? Seisotaan omiemme takana hyvinä ja huonoinakin hetkinä?

Suomalaisen idoli

Suomi on menestys hullu maa. He ketkä voittavat ovat IN. Tämä kansa rakastaa voittajia. Näin on aina ollut ja tulee varmasti myös aina olemaan. Koko kansakunta on seonnut niin yksittäisestä urheilijasta kuin joukkueestakin. Aikanaan teinitähti Toni Niemisestä tuli olympiakultiensa myötä hetkessä Suomen suurin rokkistara. Nevöföget -95 ja den glider in. Häkkismania vuosina ysikasi ja ysiysi. Bratislavan ihme 2011. Onhan näitä. Paikallisesti paikkakunnan saa myös menestyksellä sekaisin. Mikäli Porin Ässät menestyy, niin puhutaan porilaisesta hulluudesta. Kotkassa KTP:n menestys saa koko Kotkansaaren muuttumaan vihreäksi. Näitä riittää myös.

Menestys tuo riemua ja se yhdistää saman henkisiä ihmisiä, joilla on samat intressit. Eletään kuin nousuhumalassa ja kaikki on yhtä juhlaa. Vannoudutaan tosifaneiksi ja toitotetaan kuinka syntymästä asti fanitettu täysillä. Elämä hymyilee!

Mitä tapahtuu, kun menestys ei enää seuraa eikä mestaruuksia tulekaan? Perinteinen suomalainen ”tosi kannattaja” kääntää selkänsä. Kerrotaan kaikkitietävästi mikä tökkii ja yleensä myös kaikelle toiminnalle nauretaan räkäisesti ja syljetään vielä päälle. Menestyksen sammuttua nousuhumala vaihtuu, euforia katoaa, laskuhumala iskee ja joka puolelta kuuluukin ”mitä minä sanoin”. Rokkistara vaipuu unholaan, paikallinen hulluus vaihtunut pessimismiin, paikallisen seuran värit maalattu taas harmaaksi katukuvassa.

”Torilla tavataan”

Itse oon yltiö positiivinen ihminen. Mun lasi on aina puoliksi täynnä ja näen asioista aina positiivisen puolen. Hyväksyn myös tilastollisen faktan ettei aina voi voittaa. Edes suomalainen. Jääkiekon MM-kisat on vuoden kovin urheilutapahtuma perus suomalaiselle urheiluromantikolle. Yritän edelleen pitää hieman lomaa koko jääkiekosta, joten päätin etten seuraa yhtään peliä ajatuksella. Pelin sijaan päätin keskittyä seuraamaan suomalaisfaneja sekä median kirjoituksia ja reaktioita. Tästä on kyllä kieltämättä saanut revittyä aika helvetisti huumoria, mutta samalla laittanut ajattelemaan syvällisesti.

Kaava on oikeastaan aina sama. Ennen turnausta kuullut useaan kertaan kuinka hyvät mahdollisuudet on menestykseen ja torilla tavataan. Sitten huonon hetken jälkeen, jopa yksittäisen häviön jälkeen, samalta uskoneläjältä pääsee lausahdus: ”mähän vittu sanoin ettei tästä mitään tuu!”. Aivan. Menestystä on helppo seurata ja kultajunan kyydissä on aina kivaa. Selkä on myös kivuton kääntää tappion hetkellä ja antaa paskakasan kompostoitua takana.

Todellinen kannattaja uskaltaa seistä omiensa takana juuri niinä heikkoina hetkinä. Se vaatii jopa rohkeutta, mutta siitähän fanituksesta on kyse. Eletään hyvät ja huonot hetket. Rakastetaan myötä ja vastoinkäymisissä, kuten papin siunaamassa avioliitossa. Se on arvo, joka on valitettavasti liian harvassa.

Itseluottamus

Itseluottamus on yksi merkittävimmistä psyykkisistä ominaisuuksista urheilussa. Sen ominaisuuden kasvattaminen vaatii todella pitkän työn. Onnistumiset ja menestys ruokkivat yksittäisen urheilijan itseluottamusta. Samoin tieto siitä, että esimerkiksi valmistautuminen on ollut riittävää ja laadukasta. Itseluottamusta uhkuva urheilija uskoo omiin kykyihinsä ja taitoihinsa. Se antaa rohkeuden yrittää ja antaa parastaan kovassakin paikassa. Kovimmistakin paineista saadaan vain lisää bensaa ja mikään ei pelota eikä jännitä. Halu näyttää ja menestyä on valtava. Puhutaan kansankielellä myyttisestä flowtilasta ja urheilijalla on Rocky -leffoista tuttu eye of the tiger. Tuon saavuttaminen voi vaatia monien vuosien työn, mutta sen kaiken voi romuttaa hetkessä.

Urheilija on valmistautunut esimerkiksi yhden olympiadin verran todella laadukkaasti. Kaikki menee kuin käsikirjoituksessa. Suoritukset tuntuvat rennoilta ja itsevarmuus näkyy ulospäin jopa ylimielisyydeltä. Urheilu on aina helvetin raakaa. Pallopeleissä muuttujia on paljon. Yksi epäonnekas pomppu sinne tai tänne voi ratkaista koko lopputuloksen tai jopa mestaruuden. Mäkihyppääjän huippusuorituksen ja samalla koko huippukauden voi tuhota yksittäinen epäonnekas tuulenpuuska. Moottoriurheilussa tekninen vika voi romuttaa juuri sen kaikista tärkeimmän kisan. Pettymys on valtaisa ja suuri itseluottamus on hetkessä muisto vain.

Menetetyn itseluottamuksen takaisin saamiseksi palautteen antaminen on yksi parhaista keinoista. Puhutaan tietenkin positiivisesta palautteesta – uskon luomisesta. Sisäiset tekijät auttavat tässä, kuten valmentaja(t), mahdolliset joukkuekaverit, muut yksilön psyykkiset ominaisuudet. Ulkoisissa tekijöissä vaikuttaa mm fanit, sponsorit, kilpailijat.

Tänä päivänä on mahdotonta olla seuraamatta mediaa, vaikka kuinka sitä yrittääkin. Jokainen voi miettiä hetken miltä tuntuu olla urheilija, kun mikään ei vain yksinkertaisesti onnistu ja samalla koko fanikunta on yhtäkkiä kääntynyt sinua vastaan. Varmuudella voin sanoa, että se ei lisää itseluottamusta, vaan päinvastoin. Sitten paineen alla alkaa tulemaan lisää virheitä ja huudetaan jopa takaisin, kuten Juhamatti Aaltonen yhdessä haastattelussa, että: “ei me pelata teille”.

football-fans-797383_1920.jpg

Selkään taputtelijat

Kiekkovalmennuksessa olen huomannut kuinka paljon selkään taputtelijoita onkaan silloin kuin peli kulkee ja mennään voitosta voittoon. Junnukiekossa ”fanit” ovat luonnollisesti junioreiden vanhemmat. Kaikki on hienoa, kun joukkue voittaa eikä ole mitään väliä vaikkei se meidän Jamikaan päässyt kentälle. Kunnes koittaa päivä, jolloin hommat eivät menekään pelikirjan ja tähtien mukaan. Hävitty peli. Toinen hävitty peli. Kolmas perättäin häviö. Häviöputki venyy kuukauteen, jopa yli. Silloin selkään taputtelijat katoavat ja alkaa katsomovalmennus ja kuulee ohjeita miten aloituksia pitäisi harjoitella enemmän ja pelata näin ja noin. Meidän Jamin peliaika muistetaan taas kyseenalaistaa.

Vaikka tulos olisi pahin mahdollinen, eli häviö, niin tuon häviön takana voi olla myös paljon positiivisia asioita. Niitähän ei tietysti kukaan näe ja kuka siitä nyt paskat välittäisikään. Tulos on aina mikä ratkaisee!

football-1908717_1920

Oma itsetunto ja itseluottamus ovat sen verran riittävällä tasolla ettei mun elämää juuri hetkauta vaikka rekka-autollinen paskaa tuleekin päälle. Isoimpina kärsijöinä ovat juniori-ikäiset pelaajat, joiden fyysiset ja psyykkiset voimavarat ovat vielä kehitysasteella. Yksilöt ovat aina yksilöitä ja jokainen käsittelee sisäiset sekä ulkoiset asiat eri tavoin.

Loppu kaneetti

Taas hieman mopo karkasi käsistä ja itse aihe on lähinnä pääotsikossa! On ollut aivan helvetin siistiä seurata eri maiden ja seurojen kannatajakulttuureja. Se, että heikkoina hetkinä seisotaan omien takana ja usko paremmasta huomisesta elää vahvana on jotain super coolia! Pari esimerkkiä linkkeinä alla.

Tuetaan omia. Ollaan kiitollisia yrityksestä ja elämyksistä, joita esikuvat ovat tarjonneet. Palatakseen vielä jääkiekkoon. Hienoa kuitenkin on, että puhetta riittää. Se on merkki kiinnostuksesta ja tunteesta. Suomessa on aivan valtavasti hienoja urheilulajeja ja vielä hienompia urheilijoita, mutta kukaan ei puhu niistä hyvää eikä pahaa. Koska seuraajia on todella vähän, kannattajia vieläkin vähemmän. Ei synny puhetta, ei keskustelua, ei suuria tunteita.

Mitä itse MM-kisoihin tulee, niin Suomen neljän parhaan joukkoon pääsy on todellinen maksimisuoritus. Ylisuoritukseen venyminen on myös todella kova työvoitto, kun otetaan huomioon miten paljon paskaa tuo joukkue, pelaajat ja valmentajat ovat saaneet.

Ollaan omiemme, läheisemme, rakkaittemme tukena niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.

P.S. Ensi viikolla tulossa uusi blogisarja ulos! Pysy kuulolla!

Eletään tunteella rakkaat siskot ja veljet!

Rakkaudella,

Coach T

profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.

Valmentajan vastuu

DSC_0422.jpg

DSC_0421.jpg

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Ilman teitä ei olisi mitään, joten hattu päästä ja nöyrin kiitos sekä kumarrus. Kaikilla meillä on omat vastuumme sekä velvollisuutemme. Olit sitten äiti, sisko, koira, putkimies, poliisi tai mikä ikinä tahansa. Pyrin nyt hieman avaamaan työtäni sekä siihen ja yleisesti valmentamiseen liittyviä vastuita.

Tulosvastuu

Onko valmentaja vastuussa yksilön tai joukkueen tuloksesta? Mielestäni ainoa vastaus on kyllä. Valmentajan tehtävä on kehittää yksilöä tai ryhmää nousujohteisesti ylöspäin ja saada maksimaalinen tulos irti. Siinä keskeinen ideologia. Tietysti on paljon muitakin tehtäviä ja loputtomasti eri keinoja ja työkaluja millä saadaan haluttu kehitys aikaan sekä ulos mitattua toivottu tulos. Niistä joskus myöhemmin, nyt keskitytään vastuisiin.

Oli laji tai tavoite sitten mikä tahansa, niin yllä mainittu kaava pätee. Oli valmentaja sitten urheiluvalmentaja, ravintovalmentaja, taitovalmentaja, mentaalivalmentaja, personal trainer, etc. Nykyään on muuten aivan perkeleesti eri valmentajia! Se on mun mielestä siisti juttu, että pystyy erikoistumaan tiettyyn juttuun, jolloin pystyy pelaamaan juuri omilla vahvuuksillaan!  Pointtina kuitenkin, että sama se mikä valmentaja olet, niin vastuullasi on luoda optimaalinen kehitys sekä saada haluttu tulos (=tavoite) täyteen.

Prosessi

Lähden perkamaan tätä kahdella eri esimerkillä. Otetaan ensin mallinäyte personal trainer maailmasta. Usein olen kuullut toisilta valmentajilta, miten haluttua tavoitetta ei ole saatu aikaan. Tavoite ollut esimerkiksi pudottaa x määrä painoa. Homma alkanut hienosti ja valtavalla draivilla painettu duunia. Paino pudonnut hienosti alussa, mutta kehitys stopannut ja sitten aletaan etsimään syytä. Valitettavan usein olen kuullut, että toi mun valmennettava ei tee sitä eikä tätä eikä myöskään noudata hänelle laadittua ruokavaliota. Eli tässä valmentaja vierittää epäonnistumisen valmennettavan päälle. Mitä helvettiä? Tässä kohtaa olisi aika katsoa syvälle sinne peiliin ja kysellä mikä mennyt vihkoon ja miten sen voi korjata. Valmentajana sun tehävä on saada motivaatio pysymään korkealla hyvinä ja heikkoina hetkinä. Se vaatii paljon aikaa, tukemista, välittämistä ja sopivasti vittuilua. Liian monesti tuudittaudutaan siihen, että annetaan kasa ohjelmia (treeniohjelmat, ruokavaliot) ja sitten vain kädet taskuihin ja odotellaan ihmeen tapahtumista. Ensinnäkin tuo ei ole valmentamista vaan ohjaamista. Valmentajalla ja ohjaajalla on merkittävä ero.

Painonpudotus on monella nykypäivänä tavoitteena. Se on myös tosi arka asia monelle. Mikäli yksilö asettaa itselleen tavoitteeksi pudottaa painoaan esimerkiksi -30kg, niin se on hieno juttu tottakai, mutta myös valtavan iso muutos monellakin tavalla. Elintapoihin tulee isoja muutoksia. Liikunnan ja yleisen aktiivisuuden lisääminen, ruokailutottumusten muuttaminen, unenlaatuun keskittymistä, etc. Tosi isoja asioita, joiden omaksuminen ei yleensä tapahdu ihan hetkessä. Henkisesti myös raskasta laittaa omia rutiinejaan uusiksi sekä kaikki muu mitä kropalle tapahtuu matkan aikana. Iso painonpudotus prosessi voi kestää kuukausia tai jopa vuosia, joten on sanomattakin selvää kuinka paljon mielialat ja motivaatiot heittelevät tuon aikana. Valmentajan vastuulla on tietysti laatia suunnitelmat kuinka tavoitteeseen päästään, mutta noiden lisäksi motivaation ylläpitäminen on täysin koutsin vastuulla. Etenkin vastoinkäymisten osuessa kohdalla. Heikkoina hetkinä huomaa hyvän valmentajan.

Aina ei riitä, että tehdään suunnitelmat ja treenataan kerran viikossa ohjatusti oksennuskurkussa. Valmennettava vaatii myös paljon huomiota ja jatkuvaa tukemista. Tärkein asia, jonka olen oppinut valmentamisesta on välittäminen. Valmennan sitten PT-valmennettavaani, kiekkojoukkuetta, pienryhmää tai yritysporukkaa, niin välittäminen on numero yksi. Jos aidosti näytät kuinka paljon välität yksilöstä ja heittäydyt itse täysillä mukaan, niin se on se juttu mikä kantaa pitkälle. Välitä ja kuuntele aidosti yksilön tarpeet. Tuo ohje toimii myös aika hyvänä elämän ohjeena!

Case Marjamäki

Sitten toiseen esimerkkiin. Huippu-urheilussa valmentaja on aina numero yksi lähtijä, jos tulosta ei tule. Taas on se aika vuodesta, jolloin koko kansaa kiinnostaa taas jääkiekko ja Pariisissa pelaavat leijonamme ovat se juttu tällä hetkellä. Itse olen lähinnä sivusilmällä katsonut pelejä, joten en pysty sen tarkemmin ottamaan asioihin kantaa. Tilanne on kuitenkin se, että koko kansa vaatii A-maajoukkueen päävalmentajalle potkuja. Jotkut haluaisivat sen tapahtuman jopa kesken turnauksen. Pommin varma totuus on se, että koko leijonien kausi on ollut tuloksellisesti surkea. Otantana tässä syksyn World Cup, EHT-pelit sekä meneillä oleva MM-turnee. Marjamäki on aika lailla lähtötelineissä ja joutunut aivan helvetilliseen ajojahtiin. Paine on aika iso tuossa kattilassa eikä hirveästi kateeksi käy tällä hetkellä. Mikäli haluttua kehitystä ei saada aikaan ja tulos jää heikoksi, niin valmentaja potkitaan pihalle. Onko asia aina näin mustavalkoista?

En nyt ota kantaa yllä olevaan asiaan, vaan haluan nyt muistuttaa yhdestä seikasta. Ajasta. Asiat ja muutokset eivät tapahdu hetkessä ja oli kyseessä sitten kuka tahansa johtava huippuammattilainen, niin myös valmentajat tarvitsevat aikaa.

Käytetään esimerkkinä vaikkapa Suomen kiekkomaajoukkueen menestystä MM-kisoissa. Uusi valmentaja on kohdannut lähes aina tuloksellisesti heikon ensimmäisen kauden. Vuosina 2003-2017 maajoukkueella on ollut yhteensä kuusi eri pääkoutsia. Westerlund, Summanen, Shedden, Jalonen J, Jalonen K ja nykyinen Marjamäki. Jokaisella heistä on ollut tuloksellisesti heikko ensimmäinen kausi, mutta kehitys on pysynyt hyvänä ja tulos parantunut viimeistään heti toisella kaudella. Vuoden 2015 puolivälierä tappion myötä Kari Jalosta vaadittiin eroamaan välittömästi tehtävästään, mutta seuraavana vuonna irtosi finaalipaikka ja tuloksena MM-hopea. Jalonen olikin lopulta ihan hyvä koutsi suomalaisten kiekkoniilojen mielestä.

Opetus

Summa summarum. Yksilöä on pystyttävä kuuntelemaan ja annettava hänelle tarpeeksi aikaa. Nyky yhteiskuntamme on kuitenkin kovin tuloskeskeinen ja kaikki pitää tapahtua hetitässäjanyt. Oli kyse sitten ihan mistä tahansa, niin annetaan toisillemme aikaa. Toteutetaan itseämme, tehdään virheitä, opitaan virheistä, nautitaan matkasta eikä keskitytä liikaa itse lopulliseen päämäärään. Ei jääkiekon MM-kisat tai ylipäätänsä elämä ole aina niin vakavaa.

Jos koet, että tavoitteesi eivät tunnu täyttyvän mitenkään, niin ota yhteyttä! Mietitään yhdessä just sulle sopiva ratkaisu ja löydetään keinot, miten tavoitteet täyttyvät.

DSC_0433

Kesän juoksukoulussa vielä tilaa! Lue aiheesta lisää tästä!

P.S. HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ MAAILMAN PARHAALLE ÄIDILLENI! ILMAN SUA EN OLISI MITÄÄN! KIITOS!

Rakkaudella,

Coach T

profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikää fitnessblogi.

Kausi 2017-2018

DSC_0083.jpg

DSC_0084.jpg

Noniin tällä viikolla tuli sitten kirjoitettua viimeinenkin sopimus liittyen ensi kauteen. Hommat siis selvillä ja sanotaan näin, että tulevasta kaudesta tulossa erittäin mielenkiintoinen! Omalla kohdalla hommat muuttuvat aika radikaalisti verrattuna viime kauteen. Viime kaudella olin C-ikäisten joukkueen päävalmentaja. Kaudella 2017-2018 tulen keskittymään pelkästään maalivahtivalmennuksiin ja samalla toimintaympäristöni vaihtuu myös yksittäisestä joukkueesta useampaan jengiin sekä ikäluokkiin.

Tulen olemaan jatkossa Päijät-Hämeen alueen maalivahtivalmennuskoordinaattori sekä Hc Giantsin maalivahtivalmentaja. Ihan kuin näissä ei olisi tarpeeksi yhdelle miehelle, niin tulen myös tekemään maalivahtivalmennuksia Pietarin Dinamon naisten edustusjoukkueelle. Nyt on aika kova kattaus ladattu ja motivaatio näihin uusiin haasteisiin aivan satakymppi!

Hc Giants

Hollolan jättien kanssa luonnos sopimuksesta oli syntynyt jo vähän aikaa sitten. Tää on mulle todella iso steppi koutsina ja tosi huikee mahdollisuus. Ensinnäkin Giants on todella fiksusti kasattu ja johdettu organisaatio. Jo viime kaudella huomasi, miten ihmisiä alkoi kiinnostamaan divarikiekko Hollolassa. Katsojat löysivät upeasti tiensä hallille, somessa Giants oli hyvin esillä ja Radiomäellä pelattu talvinen ulkoilmapeli oli aikamoinen menestys!

Giantsin edustusjoukkue pelaa miesten II-divaria ja seuralta löytyy myös nuorista ja nälkäisistä pelaajista kasattu Akatemia joukkue. Molemmissa joukkueissa tulen toimimaan veskakoutsina. Hieno juttu meikälle, koska nyt pääsen virallisesti olemaan miesten jengin valmennuksessa koko kauden ajan. Tavoite on myös asetettu korkealle, sillä ensi kauden päätteeksi tavoitteena on vain ja ainoastaan nousu miesten Suomisarjaan.

Hc Giants

Joukkueesta ja organisaatiosta löytyy myös aivan tolkutonta kokemusta. Giantsin päävalmentajana toimii Kari Mäkitalo ja valmennuksesta löytyy myös muuan Jarna Jantunen. Eli Turkian poika pääsee aikamoiseen kouluun! Mäkitalo on todella kokenut kaveri ja arvostan häntä todella paljon. Hän on koutsannut kauemmin kuin meikä on elänyt! Sitten Jarnan saavutukset tietävätkin varmasti kaikki, jotka vähääkään ovat seuranneet kiekkoa. Todella uskomaton ja vilpitön persoona. Tekee hommia nuoren pojan intohimolla ja uskaltaa heittäytyä missä tahansa tilanteessa. Tulee melkoisen värikäs kausi ja tarinoita tulee varmasti syntymään!

Eli mulle se seuraava iso askel valmennusurallani, mutta tämän pestin myötä tulen oppimaan valmentamisesta varmasti enemmän kuin kaikista muista kausistani yhteensä. Kokeneiden kavereiden kanssa on kunnia työskennellä ja tulen imemään kaiken mahdollisen opin tuosta ympäristöstä. Samalla annan kaikkeni, että saadaan Hollolaan laadukasta maalivahtivalmennusta.

Joukkue kokoontuu ensi viikolla kauden avauspalaveriin. Siellä näen sitten kokonaisuuden ensimmäistä kertaa ja siitä polkaistaan kausi käyntiin. Suomisarja täältä tullaan. Cant wait!

Pelicans

Pelsujen juniori puolella olen ollut jo useamman kauden. Aiemmin kakkoskuotsina ja pääluotsina. Nyt sitten veskakoutsi puolella maalivahtivalmennuskoordinaattoriksi. Jos ei muuta, niin titteli on ainakin komea! Tehtävä on todella moniosainen ja laaja. Virallisesti sopimuksessani tehtävistäni lukeekin: ”Maalivahtikoordinaattori vastaa Päijät-Häme alueen maalivahtien urheilutoiminnan valitun linjan valmennus- ja ohjauslinjan kehittämisestä, valvonnasta ja toteutuksesta. Toimii Päijät-Häme alueen mv-valmentajien tukihenkilönä/mentorina/kouluttajana. Vastaa maalivahtien erikoisjäiden suunnittelusta ja toteutuksesta alueella”. Eli suomeksi vastaan kokonaisuudesta. Määritän yhtenäisenlinjan ja teen suunnitelmat siitä, miten alueen mv-valmennusta toteutetaan joukkueiden arjessa. Koutsaan luonnollisesti junnuveskareita, mutta myös joukkueiden mv-valmentajia.

IMG_20170505_144719.jpg

Työmaata riittää ja kesä meneekin koko ensi kauden suunnittelussa. Varsinaisesti jalkaudun joukkueisiin ja jäätreeneihin elo-syyskuussa, eli nyt on aikaa luoda yhteiset toimintamallit, jotta saadaan aikaan laadukasta ja eteenpäin vievää valmennusta.

Todella kiitollinen ja innostunut tuosta hommasta! Koen tuon isoksi kiitokseksi koko Junior Pelicans organisaatiolta. Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita ja kova työ palkitaan aina. Siinä kaksi viisautta, joita pidän päivittäin mielessä.

Sanotaan vielä, että aikamoisia aukkoja löytyy yksittäisten joukkueiden maalivahtivalmennuksesta. Mikäli koet osaavasi valmentaa junnuveskoja ja haluat päästä jääkiekkovalmennukseen mukaan, niin laita mulle viestiä. Annan siihen valmiit työkalut ja materiaalit sekä toimin sun mentorina koko kauden ajan. Palkitsevaa hommaa, mikäli haluaa kehittää itseään ja omia valmennettaviaan! Ainiin, saa siitä myös hieman palkkaakin!

Динамо Санкт-Петербург

Pietarin Dinamo. Tää on melko spesiaali homma ja alkoi viime kaudella hieman yllättäen. Dinamon naiset vierailevat säännöllisesti Pajulahdessa leireilemässä ja sieltä meidän yhteistyö myös alkoikin. Joulukuussa 2016 Dinamo oli siellä treenileirillä ja meillä oli silloin taukoa omista sarjapeleistä. Saatiin sovittua harkkapeli heidän kanssaan. Lähtökohta itse peliin oli aika mitätön. Alueen kolmostason C-junnut vastaan ammattilaisjoukkue. Osalta Dinamon pelaajista löytyy kokemusta Olympialaisista ja me oltiin tahkottu C:n Suomisarja karsintoja. Kukaan ei meihin uskonut ja sitä paskan määrää sai taas kuullakin ennen peliä ihan riittävästi! No pelihän oli aivan yhtä maalia, mutta upeasti pojat rimpuilivat mukana. Eka erä päätty 2-2 ja oltiin aika hyvin pelissä mukana pelkällä kilpparilla! No meiltä alko sitten bensa loppumaan jossain kohtaa peliä ja hävittiin vissiin 6-2 tuo peli lopulta. Torjunnat meni tyyliin 70-10, eli oltiin perkeleenmoisessa myllyssä koko 60minuuttia!

Tuosta pelistä kului jokunen kuukausi ja Dinamon leidit tulivat taas leirille Pajulahteen. Silloin mulle tarjoutu mahdollisuus mennä koutsaamaan heidän veskareitaan. Olin, että totta helvetissä, nyt pääsen osaksi yhtä Euroopan suurseuraa! Viikon leiri Pajulahdessa oli aika mielenkiintoinen, opettava ja samalla haastava.

Sen tiesin jo entuudestaan, että Venäjällä (etenkin naisissa) veskarikoutsaus on aika lastenkengissä. Eli tiesin, että mulla on oikeasti todella paljon annettavaa omalla ammattitaidollani. Itseluottamus oli tietysti, kuten aina, korkealla. Pakko kuitenkin sanoa, että jännitti aivan helvetisti mennä ensimmäistä kertaa jäille näiden daamien kanssa. Kaikki pelaavat siellä ammatikseen, kaikki koutsit ovat ammattilaisia ja koko joukkueen toiminta on todella ammattimaista. Annoin myös kokoajan näyttöjä itsestäni heidän head coachille, eli olin try-outilla siellä. Asiaa ei tietysti helpottanut vallitseva kielimuuri. Joukkueen huoltaja sekä kakkosmaalivahti olivat ainoat ketkä pystyivät puhumaan englantia. Muut puhuivat pelkkää harasoota, joten oli taas Turkian pojalla pieni haaste edessä. Joo olenhan mä opiskellut joskus pari vuotta venäjää, mutta sillä kieliopilla ei saada aikaan kuin korkeintaan hymy huulille. Tietysti hieman preppasin itseäni ja opiskelin nopeasti parit hokitermit, joilla saa edes pientä palautetta annettua. Lisäksi kuvasin kaikki treenit videolle ja aina treenien jälkeen opiskeltiin veskojen kanssa tekniikkajuttuja videolta, siihen ei aina tarvita edes yhteistä kieltä!

dinamo_kuva
Coach T ja Pietarin Dinamo

Homma meni todella nappiin lopulta ja nautin kyllä joka hetkestä. Vakuutin heidän johtoryhmän myös ja loppu kesästä koittaa uusi leiri Pajulahdessa ja siellä olen taas mukana. Näytöt annettu ja kaikki auki mitä itse kauteen tulee. Heidän Suomen leirien veskakoutsina toimin ainakin, mutta muu vielä avoinna. Avoimin mielin ja parempi olla innoissaan kuin huolissaan!

Arki

Hienoja titteleitä hienoissa seuroissa. Sanotaan nyt, että glamouri on aika kaukana näissä hommissa! Viime kaudella joukkueen yhteisiä tapahtumia oli vajaat parisataa. Siihen päälle kaikki sadat suunnittelutunnit kotona ja kymmenet valvotut yöt. Ensi kaudella tapahtumien määrä tulee tuplaantumaan omalla kohdallani ja suunnittelua, videointia, etc. tulee vieläkin lisää. Jääkiekkoon saa uppoamaan aivan loputtomasti aikaa. Saahan näistä hommista rahaa, mutta ei näillä rikastumaan pääse. Tietysti tällä hetkellä tärkeä osa mun elinkeinoa, mutta enemmän teen näitä hommia tällä hetkellä rakkaudesta lajiin, kuin rahan takia.

Mikäli olet tai haluat joskus ammattikoutsiksi, niin silloin on hyväksyttävä tosiasia, ettei ole sellaisia käsitteitä kuin ylityöt, pyhäkorvaukset, säännölliset työajat, etc. Valmentaminen on intensiivistä hommaa ja työskennellään ihmisten, yksilöiden kanssa. Tavoitettavissa ja töissä 24/7. Mua nää ei häiriste yhtään enkä koe ongelmaksi sitä, jos olen vaikka jäähallilla viisi tuntia suunnitellun kahden tunnin sijaan tai, jos valmennettavani soittaa minulle ilta kympiltä ja avautuu ongelmistaan. Rakastan ja nautin niin helvetistä mun työstä, etten vaan voi valittaa.

IMG_20170505_180542.jpg
Videointi iso osa arkea

Tietty onhan nää hommat joskus aika raskaitakin. Etenkin viime kausi oli todella työllistävä ja kauden jälkeen oli jopa aika helpottunut olo, kun se oli ohi. Tehnyt myös aika hyvää ”lomailu” koko jääkiekosta. Kymmenen kuukautta putkeen 15vuotiaiden poikien pääkoutsina on jonkun verran kuluttavaa hommaa. Omat kiekkohommat käynnistyvät tosissaan vasta loppukesästä, joten kesä menee pääasiassa PT-valmennuksissa.

En ihmettele yhtään, jos joku Patrik Laine ilmoittaa änäri kauden jälkeen olevansa väsynyt eikä jaksa lähteä Pariisiin vääntämään mmkiekkoa. Melkoisessa mankelissa ollut kyseinen veli ja Winnipegin kausi oli lopulta pettymys, joten henkiset voimavarat ovat todella lopussa. Aika mahdoton tehtävä olisi vielä kerätä itsensä ja laittaa kaikki likoon leijonapaita päällä arvokisoissa. Lisäksi koko kansa tietysti odottaa ja janoaa jokaista harhasyöttöä sekä helppoa kiekonmenetystä. Jossain kohtaa tauko on aina hyväksi, joten suodaan se heille!

Action-kamerat alk. 69,95€

Matka tähän pisteeseen

Jääkiekko on ollut mulle aina suuri intohimo. Kotkassa Titaaneissa pelasin junnuvuodet veskarina, mutta siitä pelaajaurasta ei jäänyt muuta kuin kasa hyvin muistoja. Aika varhain selvisi realiteetit, ettei tästä kovin kunniakasta uraa ole tulossa, joten aika nuorena kiinnostuinkin valmentamisesta. Sieltä se ajatus sitten lähtikin ja lopulta päädyin opiskelemaan liikuntaa.

Ajatukset olivat selvillä ja lopulta ne siirtyivät itse tavoitteeseen. Suuri esikuvani Juhani Tamminen joskus totesi omista tavoitteistaan pelaajauransa suhteen, miten joku päivä Turun puhelinluettelosta löytyy ”Juhani Tamminen, ammattikiekkoilija”. Päätin, että jonain päivänä Fonectasta tai Facesta löytyy ”Turkia, ammattikoutsi”. Päätin vuosia sitten, että haluan ammattivalmentajaksi. No ammatikseni olen saanut valmentaa jo useamman vuoden. Se on vaatinut paljon ja vaati joka päivä paljon duunia, että saan tätä rakastamaani hommaa tehdä elääkseni.

Jääkiekkovalmennuksissa minua on auttanut joukko lukuisia ihmisiä ja matkan varrella olen tavannut aivan huikeita persoonia. Ehkä suurin syy miksi tähän olen ryhtynyt on Kotkan Titaanien valmennuspäällikössä Mika Iltolassa. Opiskeluni alussa hän otti minut työharjoitteluun ja antoi valtavasti työkaluja perustekemiseeni. Siitä enemmän kuin kiitollinen ja rispektit sinne Kotkaan! Hän loi minuun kipinän, joka jatkuu edelleen.

Aika raakileena sitä mentiin suurella innolla ja epävarmoin ottein. Seuraava merkittävän henkilön tapasin Hollolassa. Siirryin vuosia sitten Hollolaan valmentamaan ja siellä silloinen valmennuspäällikkö Marko Sykkö loi aivan perkeleesti uskoa mun tekemisiin. Hän antoi mun toteuttaa itseäni ja kehui jatkuvasti sekä oli äärimmäisen positiivinen. Usko lisääntyi ja sain siitä valtavasti lisää itseluottamusta. Tuo jakso opetti meikälle yhden keskeisen asian, mitä toteutan päivittäin valmentamisessa. Jos uskot riittävästi yksilöön, niin vähitellen yksilö alkaa itse uskomaan itseensä. Tein siellä kovasti töitä ja varmasti aivan perkeleesti virheitä, mutta sain kouhottaa ja touhottaa mielin määrin ja se sopi silloin mulle täydellisesti. Virheist oppii ja kokemus karttuu, vai miten se meni?

Se miten nykyinen identiteettini valmentamiseen löytyi, niin suurin kiitos siitä kuuluu rakkaalle ystävälleni veli Holmströmille. Heinolassa vietetyn kauden aikana Holle näytti todella miten pelille heittäydytään ja mitä merkitsee aito yksilöstä välittäminen. Todellinen stadilainen ja aivan mieletön persoona! Terkut sinne PK-seudulle, hyvä haippi siellä päällä!

Tavoite

Tärkein tavoite itselleni ensi kautta ajatellen on kehittyä valmentajana sekä ihmisenä. Tässä hommassa ei koskaan voi olla liian hyvä eikä koskaan voi olla täysin valmista pakettia. Se tässä meikää kiehtookin – jatkuva itsensä kehittäminen. Kehitys loppuu tyytyväisyyteen, joten ei tässä todellakaan vielä olla tyytyväisiä. Parannettavaa riittää ja kehityskohteita on paljon. Ne ovat tiedossa ja niitä pyrin kehittämään jokapäiväisellä duunillani.

Tietysti isoja tavoitteita on myös seurojen puolelta. Pelicansin junioripuolelle saatava toimiva maalivahtivalmennuskoneisto, joka palvelee sekä kehittää yksittäisiä junioreita mahdollisimman hyvin. Ehkä joskus tuottaa jopa ihan kirkkaimpia tähtiä maailmalle. Giantsin ainoa tavoite on Suomisarjaan nousu, joten mun tehtävä on pitää huoli siitä, että veskarimme ovat sarjan parhaita. Dinamolle puolestaan haluan antaa laadukasta suomalaista mv-valmennus osaamista, joka vie heidän yksilöitään eteenpäin. Tietysti samalla annan itsestäni koko ajan näyttöjä tuonne idänsuuntaan!

Kaudesta 2017-2018 tulee aivan varmasti huikea sekä opettavainen. Ei auta muu kuin nauttia matkasta ja keskittyä jokaiseen hetkeen! Pyrin pudottelemaan pitkin kautta ajatuksiani ja fiiliksiäni tänne blogiini. Katsotaan sitten vajaan vuoden päästä onko tavoitteet ja projektit saatu maaliin.

Hyvää alkavaa työviikkoa kaikille rakkaille siskoille ja veljille! Pidetään hetkestä kiinni.

P.S. Juoksuvalmennusryhmän ilmoittautuminen polkaistu käyntiin. Mikäli haluat kehittää juoksutekniikkaasi sekä oppimaan uutta harjoittelusta, niin tuu messiin! Kerätään aivan huippu jengi kasaan ja siitä tulee aivan huikea juttu. Ilmoittaudu mukaan TÄSTÄ!

Rakkaudella,

Coach T

profiili.jpg

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.

Asiaa aerobisesta

treeni1.jpg

aerobinen 1.jpg

Hyvää vapun jälkeistä elämää kaikille! Suomen sää ollut poikkeuksellisen monivivahteinen tänä keväänä etenkin täällä etelässä, joten mikäs sen hauskempaa kuin toikkaroida valkomyssy päässä sukat märkinä räntäsateessa. Toivottavasti kaikilla oli hauskaa ja riennot sujuivat hyvin.

Oma päätös oli jäädä tänä vappuna kotiin ihan issekseen. Tarkoitus oli myös pitää yksi vapaapäivä ilman minkäänlaista ”duunimoodia”. Meikän on yleensä vaikea olla tekemättä mitään ja pysyä paikallaan ainakin näissä olosuhteissa. Onnistuin kuitenkin mielestäni hyvin ja nyt on akut taas enemmän kuin täynnä ja mieli skarppina. Hyvä vappu siis!

Kestävyys ollut varmasti monella koetuksella pitkän viikonlopun ansiosta. Tästä syystä blogissa käsitelläänkin kestävyyden treenaamista ja tarkemmin ottaen aerobista peruskestävyyttä. Nopeasti luettuna ehkä maailman tylsin aihe. Ei niin mediaseksikäs kuin esimerkiksi suuri ja mahtava toiminnallinen treenaaminen tai vaikka jokin fitnesspepputreenihaaste. Haluan tätä perkaa osiin, koska tästä tuntuu olevan niin monta mielipidettä ja jopa vääristyneitä kuvia. Tavoitteena siis kertoa mitä on aerobinen peruskestävyys, mihin sitä tarvitaan sekä miten sitä harjoitetaan.

Mua on huvittanut jo pitkään kuinka monet ihmiset, jopa liikunta-alan ammattilaiset, tulevat naamapunaisena oksennusrinnuksilla kertomaan kuinka hyvän aerobisen treenin juuri tekivät. Silloin mun reaktio on yleensä hieman, noh huvittunut ja hämmentynyt. Miten voit sanoa tehneesi aerobisen treenin, jos kroppasi on aivan täysi maitohappoa ja keskisyke hipoo kahtasataa?

aerobinen.jpg

aerobinen2.jpg

Kestävyyden perusteet

Tämä blogi keskittyy pääasiassa aerobiseen peruskestävyyteen, mutta alkuun on hyvä avata yleisesti kestävyyden perusteita. Kestävyys on yleensä kaikkien lajien perusta. Erityisen suuri merkitys silloin, kun lajissa suorituksen kesto ylittää kaksi minuuttia tai silloin, kun itse suoritus koostuu lyhyistä ja tehokkaista työjaksoista. Kestävyyttä on monenlaista ja sen luonne muuttuu suorituksen keston lisääntyessä kahdesta minuutista aina usean tunnin suoritukseen. Suorituksen tehon mukaan kestävyys voidaan jakaa neljään osa-alueeseen.

Aerobinen peruskestävyys
Vauhtikestävyys
Maksimikestävyys
Nopeuskestävyys

Kestävyyssuorituskyky perustuu lajista riippumatta maksimaaliseen aerobiseen energiantuottokykyyn (VO2max), pitkäaikaiseen aerobiseen kestävyyteen, suorituksen taloudellisuuteen sekä hermo-lihasjärjestelmän voimantuottokykyyn. Vaikka energiaa voidaan tuottaa maksimaalisella aerobisella teholla vain noin 10 minuutin ajan, VO2max vaikuttaa myös pitkäaikaiseen kestävyyteen asettamalla aerobiselle energiantuotolle toimintarajat. Pitkäaikainen kestävyys määräytyy fysiologisista kuntotekijöistä (aerobinen ja anaerobinen kynnysteho), energiavarastojen (glykogeeni) riittävyydestä ja väsymisestä. Lihaksissa tuotettu energia täytyy muuttaa liikuntasuoritukseksi ja tätä hermo-lihasjärjestelmän voimantuottokyvystä ja suoritustekniikasta riippuvaa tekijää kutsutaan suorituksen taloudellisuudeksi. Hermo-lihasjärjestelmän voimantuottokyky ja VO2max yhdessä antavat kestävyyssuoritukselle raamit ja suorituksen taloudellisuus lopullisesti ratkaisee kuinka hyvätasoiseen kestävyyssuoritukseen urheilija pystyy. Edellä mainittujen kestävyyssuorituskykyä selittävien ominaisuuksien painoarvo muuttuu suorituksen keston, lajin luonteen (yhtäjaksoinen tai intervallilaji) ja lajitekniikan mukaan, mikä tarkoittaa, että kestävyyssuoritus on aina lajispesifinen. Sen vuoksi maailman parhaat hiihtäjät eivät menesty juoksussa tai päinvastoin (Mero ym. 2007, 333).

Mikäli halutaan riittävä harjoitusvaikutus, niin hengitys- ja verenkiertoelimistöä sekä hermo-lihasjärjestelmää on järkytettävä pois tasapainotilasta. Kuten missä tahansa harjoittelussa yksittäinen harjoittelu riittää horjuttamaan tuota tasapainoa, mutta usean peräkkäin toistetun harjoituksen jälkeen kropassa tapahtuu pitkäkestoista adaptaatiota, minkä seurauksena seuraavat treenit eivät enää horjuta tuota tasapainoa, ellei treeniä muuteta – monipuolisuus, monipuolisuus ja monipuolisuus. Kestävyystreenissä kropan tasapainoa horjutetaan pääasiassa pitkällä kestolla tai suurella teholla.

Kun tuota tasapainoa järkytetään keston avulla, niin harjoitusteho pysyy alle anaerobisen kynnyksen. Harjoitusvaikutus kohdistuu tällöin lihasten energiantuottoon. Kun tehoja lasketaan alle aerobisen kynnyksen (50%-70% VO2max), niin rasvojen käytön suhteellinen osuus energianmuodostuksessa kasvaa ja harjoitusvaikutus kohdistuu pääasiassa rasva-aineenvaihduntaan.

Mikäli tasapainotilaa halutaan järkyttää tehon avulla, niin harjoituksen aikainen hapenkulutus on oltava suuri (70%-80% VO2max). Anaerobisella alueella liikuttaessa kroppaan kertyy maitohappoa ja hengitys kiihtyy hyvinkin voimakkaasti. Harjoitusvaikutus kohdistuu mm hapenottokykyyn ja keho käyttää pääasiassa hiilihydraatteja energiakseen.

Aerobinen peruskestävyys

Itse aiheeseen. Lähes kaikissa urheilulajeissa lajinomainen kestävyys (Huom! Myös työssä ja arjessa jaksaminen!) tarvitsee hyvän perustan – aerobisen peruskestävyyden. Mitä kovempi aerobinen peruskestävyys on, niin sitä enemmän harjoitteluun voidaan lisätä tehoharjoittelua. Tämä on erityisen tärkeää etenkin junioriurheilijoille sekä aloittaville urheilijoille/kuntoilijoille. Ensin on valettava pohjat sekä perustat ja vasta sen jälkeen voidaan rakentaa katto.

Aerobista peruskestävyyttä voidaan parhaiten harjoittaa pitkäkestoisilla ja matalasykkeisillä harjoituksilla. Myös esimerkiksi kestovoimatreenillä kuntosalilla pyritään samanlaisiin harjoitusvaikutuksiin, mutta tässä blogissa pysytään vain perusperusperuskestävyysharjoittelussa. Tavoitteena on siis aerobisten ominaisuuksien ja rasvojen käytön parantaminen, niin harjoitustehon on oltava niin alhainen, etteivät veren laktaattipitoisuudet kasva lainakaan lepotasosta. Eli aerobisessa treenissä et voi vetää itseäsi hapoille etkä voi tehdä sitä oksennus kurkussa!

aerobinenei.jpg
Aerobistako?

Harjoituksen kesto

Pitkät kävelylenkit, pitkät tasavauhtiset juoksut ovat esimerkiksi hyviä treenimuotoja. Kestoltaan nuorille ja aloittelijoille aerobinen peruskestävyystreeni pitäisi kestää 30-60 minuuttia. Kuitenkin esimerkiksi hiihtojunnut tekevät peruskuntokaudellaan 2-3 tunnin vaelluksia sauvoilla vaihtelevassa maastossa. Vaellus on muuten loistava keino vahvistaa aerobista peruskuntoa! Mitä enemmän on treenivuosia vyöllä ja peruskunto korkealla, niin tällöin peruskestävyysharjoitusten kesto voi kasvaa jopa yli neljään tuntiin.

Junioreille on tärkeää käyttää peruskestävyysharjoitteluun muitakin kuin pelkästään omaa lajia. Tällöin kroppa kehittyy monipuolisesti, mikä on muun muassa uuden taidon oppimisessa edellytyksenä. Tietysti mitä lähemmäs mahdollista huippu-urheilijavaihetta mennään, niin oman lajin osuus peruskestävyystreenissä lisääntyy ja muut lajit jäävät vähemmälle.

Harjoituksen teho

Suurin virhe aerobisessa harjoittelussa on liian suuri teho. Mikäli teho kasvaa liikaa, niin tehdäänkin vauhtikestävyystreeni peruskestävyyden sijasta. Tämän virheen tekevät etenkin nuoret ja kokemattomat urheilijat/kuntoilijat. ”Harjoittelun on tunnuttava pahalta” on yleensä se mentaliteetti ja treenataan liian kovaa vääriä asioita. Yleensä harjoittelua onkin uskallettava keventämään, jotta se tuo haluttua tulosta. Taito se on sekin!

Aerobiset treenit kannattaa tehdä pääasiassa tasaisessa maastossa mäkien sijaan, jotta tehot pysyvät riittävän alhaalla. Toisaalta lyhytaikaset tehon lisäykset eivät pilaa peruskestävyystreeniä, mutta esimerkiksi useat useiden minuuttien yhtäjaksoiset ylämäet saattavat nostaa tehoja yli aerobisen ja treenistä tuleekin helposti vauhtikestävyysharjoitus. Syke pitäisi pitää alle aerobisen kynnyksen suurimman osan ajasta treenin kokonaisajasta.

Mikäli sinulle ei ole testeillä määritetty tuota aerobista kynnystä, niin voit laskea suuntaa antavan lukeman seuraavalla kaavalla

 (maksimisyke – leposyke) x haluttu prosentti + leposyke.

Esimerkiksi meikälle menisi seuraavasti (210-39) x 0,7 + 39 = 158,7 (pyöritettynä 159).

Peruskestävyysharjoittelussa on kuitenkin otettava huomioon, että syke kasvaa harjoituksen aika yleensä 5-10 lyöntiä perusaineenvaihdunnan vilkastumisen ja lämmönsäätelyn takia. Nuorilla urheilijoilla syke saattaa kasvaa jopa 20 lyöntiä vakiotehoissa harjoituksessa, joten peruskestävyysharjoitus pitäisi aloittaa nuorilla 10-20 ja vanhemmilla 5-10 lyöntiä alle aerobisen kynnyssykkeen. Harjoituksen lopussa syke voi sitten olla jo aerobisella kynnystasolla tai jonkin verran sen yli (Mero ym. 2007, 337).

Sykemittari on hyvä työkalu harjoituksen seurantaan ja sen analysointiin. Itse käytän sykemittareita aika paljon valmennuksissani. Treeneistä kertyy paljon dataa, joista pystyy lukemaan ensinnäkin, miten toteutus on onnistunut ja pidemmällä aikavälillä yksilön kehityksen. Hyvänä nyrkkisääntönä kuitenkin on oma tuntemus. Perinteinen PPPP (Pystyy Puhumaan Paskaa Puuskuttamatta) toimii aerobisessa harjoittelussa erinomaisesti!

Kestävyysharjoittelun_harjoitustasot.png

polar2.jpg
Sykemittari ohjaa tehoja

Harjoitusten jaksotus

Aerobista peruskestävyyttä on hyvä harjoittaa enemmän ja vähemmän koko kalenterivuoden aikana. Harvoin se on muista treeneistä pois. Urheilussa ja tavoitteellisemmin treenaavilla Aerobista peruskestävyyttä vahvistetaan erityisesti peruskuntokaudella harjoitusvuoden alussa. Sen ideana on luoda vahva pohja tuleville kovemmille treeneille sekä kilpailukaudelle. Haluttu harjoitusvaikutus vaatii yleensä 6-10 viikon jakson, jolloin tehdään vähintään kolme peruskestävyystreeniä viikossa. Tietysti harjoitusmäärät, tehot, kestot, etc. riippuvat paljon yksilöstä ja lajista.

Hyvänä ohjeena, että nuorille ja aloitteville 5-10 treenituntia viikkoon, josta peruskestävyystreenin osuus yli 80%. Huippukestävyysurheilija treenaa viikossa 10-30 tuntia, josta itse PKtreeniä 80-95 prosenttia. Toiminnallisuus ja lajispesifisyys ratkaisee tässäkin!

Coach T suosittelee, että ihan peruskuntoilijalta löytyisi ainakin 1-3 aerobista peruskestävyystreeniä ympäri vuoden. Treenaamista kannattaa ihan kuntoilijankin jaksottaa ja miettiä mitä asioita milloinkin painottaa. Treenaamisesta tulee huomattavasti mielekkäämpää fiksusti rakennetun kausisuunnitelman avulla! Sitten kaikki henkilöt, jotka mielestään kävelevät aivan riittävästi töissä ja saavat maagiset 10000 askelta päivässä. Mitä sitten? Ihminen on luotu liikkumaan!

Ikuista puurtamista

Harjoittelu on tylsää. Aerobinen treenaaminen on saman toistoa. Koko peruskestävyys on yhtä perkeleen puurtamista. Totta! Treenit ovat usein pitkiä ja tasaisen tappavan tylsiä. Tasaisilla matalilla sykkeille tasamaata. Homma on kuitenkin kaikille aivan välttämätöntä ja siksi asioita voi tehdä monella tapaa ja jopa mielekkäästi. Monipuolisuus tässäkin kunniaan. Vaihtele reittiäsi ja monipuolista liikuntaasi. Aina ei tarvitse kävellä sitä samaa polkua kotiovelta lähisiwalle ja takaisin. Mene ulos, luontoon ja nauti ulkoilmasta. Mikäli kävely alkaa muistuttamaan enemmän laahustamista ja juoksulla taas syke nousee saman tien yli rajojen, niin ota sauvat mukaan ja paukuta lähipururataa ympäri. Saat samalla yläkropan aktiivisesti mukaan. Aerobisen treenisi voit toteuttaa myös esimerkiksi soutamalla tai hiihtämällä. Keskity matkaan, älä tehoihin. Ulkoilmassa matalasykkeinen liikunta alentaa myös tehokkaasti stressiä. Henkiset ja fyysiset voimavarat siis käyttöön.

ojentaja.jpg
Sauvoilla yläkroppa töihin!

Toivon, että moni ottaa treeneissään enemmän näitä perusasioita huomioon. Peruskestävyys harvoin voi olla liian korkealla! Toivon myös kaikilta valmentajilta huomiota ja laatua peruskestävyyden harjoitteluun. On kyse sitten urheilijasta tai kuntoilijasta, taso tai laji sitten mikä tahansa, niin kausi- ja jaksosuunnitelmista tulee löytyä monipuolisesti peruskestävyystreenejä. Valmentajan on annettava myös riittävästi ohjeita ja tukea siitä, miten nämä treenit toteutetaan. Ohjatut syketreenit ja kuormituksen seuranta ovat tähän asiaan päteviä työkaluja. Aina ei riitä, että vedetään täysillä. On uskallettava ja osattava myös tehdä kevyempiä treenejä. Kestävyyden treenaamiseen ja juoksuun liittyen on tulossa kohta uusia juttuja täältä suunnalta lähipäivinä, joten mikäli nämä asiat kiinnostavat, niin kannattaa olla hereillä.

polar.jpg
Työssäni käytän usein Polarin Teamia. Siitä näen reaaliajassa mm valmennettavan sykkeet sekä se tallentaa kaikki harjoituksesta kertyneen datan.

Vappu saattaa hieman joitakin painaa, joten tulee ehkä hyvä hetki hieman ottaa kevyemmin. Mene siis ulos, kävele tunti ilman hengästymistä. Aineenvaihduntasi alkaa heräilemään ja pahimmat nesteet sekä myrkyt alkavat liikkumaan. Raitis ulkoilma saattaa helpottaa myös mahdollista vappumorkkista. Lisäksi tällä kehität aerobista peruskestävyyttäsi.

Hyvää toukokuuta kaikille rakkaille siskoille ja veljille! Päivä se on huomennakin!

P.S. Ulkoiluvaatteet nyt kerralla kuntoon näihin vaihteleviin säihin! Tilaa Haltin uutiskirje ja saat -20% alennuksen verkkokauppaan!

Rakkaudella,

Coach T

Profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.

Lähteet

Mero, A. 2007. Urheiluvalmennus. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy.

Putkirulla keholle ja mielelle

DSC_0307.jpg

DSC_0310.jpg

Putkirulla. Foam Rolleri. Pötkylä. Keskiaikainen kidutusväline. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tänä päivänä varmasti jokainen kuntoilija on nähnyt ja kokeillut kyseistä välinettä. Putkirullauksesta tullut melkoinen hittilaji ja jokaisesta kuntosalista löytyy jonkinlainen rulla sekä osa kuntosaleista tarjoaa myös ohjattuja rullaussessioita. Myös monesta kodista löytyy rulla. Yleensä nämä kotona lojuvat rullat ovat pelkästään osa sisustusta. Postauksen ideana on antaa tietoa tästä vehkeestä. Yritän myös kertoa miten sitä käytetään ja miten meikä sitä käyttää omassa arjessani sekä valmennustyössäni.

Todellista pesunkestävää tutkimustietoa putkirullauksesta ei ole vielä paljoa, koska kyseessä on melko vähän aikaa yleisesti käytössä ollut menetelmä. Joistain asioista voidaan kuitenkin olla täysin varmoja. Suurella osalla meistä on lihaksissaan triggerpisteitä ja nämä pisteet voivat aiheuttaa kipuja, huonoa liikkuvuutta ja motorisia ongelmia. Tutkimustietoa erityisesti lihaskalvojen roolista on vähän enkä siksi voi varmuudella sanoa niistä juuri mitään absoluuttista totuutta. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että liikkumattomuus ja esimerkiksi liiallinen passiivisuus siinä ruudun ääressä johtaa lihasten ja sidekudoksen lyhenemiseen, jumittumiseen ja huonoon toimivuuteen. Rullaamisella näitä jumeja eli triggereitä, arpikudosta sekä adheesioita saadaan tehokkaasti avattua. Jumeja avaamalla kehon liikkuvuus parantuu ja (nyt kaikki bodarit hereillä!) lihasten voimantuottokyky kehittyy. Säännöllisellä rullaamisella saavutat rennomman kehon ja mielen sekä parannat suorituskykyäsi.

Omat kokemukset

Ensimmäisen kerran tutustuin kunnolla rullaamisen maailmaan joskus vuonna 2012 Savonlinnassa Tanhuvaaran urheiluopistossa. Opiskellessani siellä kaiken maailman rullia tuli jatkuvasti vastaan ja eräällä kurssilla tähän paneuduttiin tarkemmin. Olin aivan helvetin skeptinen koko touhuun, kuten yleensä aina kaikkeen uuteen. Luonteeseeni kuuluu kaiken jatkuva kyseenalaistaminen. Toisinaan erinomainen juttu, joskus todella häiritsevä. Mielenkiinto kuitenkin heräsi tuohon kovaan pötkylään ja aloin tehdä siihen joka päivä enemmän ja enemmän tuttavuutta. Lopulta hyväksyin tosiasian, että tästä on selvää apua mulle ja varmasti myös muillekin.

Nykyään, vuosia myöhemmin, aamurutiineihin (niitä pakollisia rutiineja on muuten PALJON!) kuuluu rullaus. Aamupalaa tehdessäni hieron jalkapohjiani lacrosse pallolla. Tulee helvetin hyvä fiilis, kun saa rasittuneisiin jalkapohjiin hieman verta virtaamaan. Rullaan myös ennen ja jälkeen omien treenieni. Rullaus osana alkulämppää avaa pahimmat jumit kehosta ja se valmistaa kropan hyvin itse treeniin. Kovan treenin jälkeen loppuverkan yhteydessä myös hinkkaan ongelmakohdat rullalla kevyesti.

pallo.jpg
Lacrosse pallo

Lätkäkassistani löytyy myös rulla. Aivan loistoväline ikämieshöntsäkiekkoon! Jäävuorot ovat yleensä helvetin aikaisin aamulla tai keskiyöllä, joten varsinaista alkulämpöä ei hirveästi tule tehtyä muuta kuin rullalla pehmittää pahimpia paikkojani. Pitää myös muistaa ikämieskiekon etiikka. Varsinainen alkulämmittelyhän on tietysti kielletty. Mun on vaan pakko jotenkin saada paikkoja valmiiksi ennen jäälle menoa. Muuten laitetaan tilaukseen pari kappaletta tekolonkkia.

Iltaisin ennen nukkumaan menoa rullailen myös. Olen rituaalien mies, joten tietysti mulla on iltarutiinini. Iltapalaa tehdessäni (sama kuvio kuin aamulla) jalkapohjien hieronta pallolla. Iltapalan jälkeen kevyt rullaus pahimpiin jumikohtiin ja lopuksi kallonpohjan rullailu. Siitä tulee todella raukee fiilis ja auttaa myös meikää nukahtamiseen. Kokeile ihmeessä!

Pyrin tekemään kerran viikossa pidemmän puhtaan liikkuvuustreenin, jolloin muun muassa rullaan koko kropan läpi pitkän kaavan kautta. Rulla on vahvasti osa arkeani eikä todellakaan vie paljoa aikaani! Kannattaa sisällyttää rullaus osaksi jotakin esim. alku-/loppuverkka. Rullaan paljon ja säännöllisesti, mutta en todellakaan ole notkea. Liikkuvuuteni on todella rajoittunut. Siksi sitä vain tehtävä paljon ja usein.

DSC_0321.jpg

Rulla työssäni

Käytän rullaa myös paljon valmennuksissani. Lähes jokaisen valmennettavani alkulämmittelystä löytyy rullausta. Oli kyseessä sitten PT-valmennettava tai jääkiekkojunnu. Loppuverkassa sitä myös käytetään sekä huoltavissa ja palauttavissa harjoituksissa rulla on myös ehdoton väline. Tiedän, että monelle valmennettavalleni rullasta on varmasti tullut melkoinen kirosana. Mikäli joku valmennettavani nyt lukee tätä blogia, niin se on vain sun parhaaksesi!

Jääkiekkovalmennuksessa rullasta on myös tullut aivan ehdoton. Säännöllinen rullaaminen edistää liikkuvuutta sekä lihasten voimantuottoa ja nämä ovat niitä asioita mitä etenkin jääkiekossa (kaikissa palloilulajeissa!) tarvitaan, oli pelipaikkana mikä tahansa. Valitettavasti etenkin juniorijääkiekossa junnujen omatoiminen lihashuolto on todella vajaata. Kireyttä ja todella suuria liikerajoituksia löytyy järjestäen etenkin pakaroista, takareisistä ja lonkankoukistajista. Pahimmillaan kyseiset jumit aiheuttavat polvien kipeytymistä sekä polvivammoja nuorille urheilijoille.

Jokainen voi nyt miettiä omaa elämäänsä millaista se oli 15 vuotiaana. Sitten voit laskea montako tuntia käytit venyttelyyn ja lihashuoltoon tuossa kohtaa elämässäsi. Tuskin kovin montaa sormea siihen laskukaavaan tarvitaan! Lähes jokaiselle teinille, etenkin hokijunnuille, staattinen venyttely on sama asia kuin se ruotsin tunti yläasteella, 95prosenttia ei vain kinosta. Silloin sitä ei vain koeta mielekkääksi ellei venyttelyä ohjaava henkilö satu olemaan joku kuvan kaunis taitoluistelija – jännä ilmiö! Putkirullauksen olen kokenut hyväksi junnukiekossa. Helppo toteuttaa ja teinit myös tekevät sitä yleensä ilman sen suurempaa huokailua. Valmennusurani aikana putkirullalla on saatu myös monia polvi- ja selkäkipuja kuriin. Statementtinä vaadinkin jokaiseen jäähalliin putkirullia vapaaseen käyttöön!

Rullaa rennosti

Rullalla on väliä. Kun valitset rullaa, niin suosi mahdollisimman kovaa ja jäykkää versiota. Rullan tehtävänä on pehmittää lihaskalvoasi, joten rulla ei saa antaa periksi. Unohda markettien halpisrullat, panosta laatuun! Laadukas rulla säilyttää muotonsa ja kestää vuosikymmeniä. Rullan koko kannattaa pitää aika pienenä. Pitkä rulla on yleensä epäkäytännöllinen ja hankala käsitellä. Tutustu laadukkaisiin Foam Roller rulliin ja valitse omasi Foamroller.fi. Rullaamiseen voi käyttää myös kovia palloja, kuten lacrosse- tai golfpalloja.

Pari nopeeta nyrkkisääntöä. Ensinnäkin maalaisjärki. Rullaa lihasta, älä luuta. Sama logiikka kuin hieronnassa. Rullauksen ei pidä sattua aivan tajuttomasti! Jos tunnet voimakasta kipua, niin kevennä painetta ja lisää vasta tehoja, kun rullaus ei tunnu enää niin tuskaiselta. Lihasta voit rullata pitkittäis- tai poikittaissuunnissa. Vaihtele rullaus kulmia ja tunnustele kehoasi. Rullaamisella myös tietoisuus omasta kropasta lisääntyy!

Kuinka usein?

Ota rulla osaksi arkeasi. Rullaile jalkapohjat aamuisin ja iltaisin esimerkiksi ruoanlaiton tai vaikkapa hampaidenpesun yhteydessä. Kiire ei voi tässä kohtaa olla tekosyynä… Kokeile rullata myös alku- ja loppuverryttelyssä. Näin saat treenistä enemmän irti ja palautuminen nopeutuu. Mikäli treenaat kuntosalilla esimerkiksi kolme kertaa viikossa ja rullailet alku- plus loppuverkassa, niin viikossa tulee rullattua helposti jo puolituntia. Jo sillä on positiivia vaikutuksia.

Mikäli haluat rullata enemmän ja tehdä puhtaita rullaustreenejä, niin tee näitä 1-2 kertaa viikossa. Rullaa esimerkiksi alkuviikosta kropan takaosio ja loppuviikosta kropan etuosio. Aikaa näihin sessioihin riittänee 30minuuttia ja erityistä alkulämpöä et välttämättä tarvitse. Rullaile vaikka TV:tä katsellessasi, niin koko homma menee ihan huomaamatta.

Harjoitteet

Rullaamisessa, venyttelyssä ja kaikessa muussakin toiminnassa on pidettävä tavoite mielessä. Miksi ja miten tehdä? Rullauksen voi jakaa kolmeen osaa: alkuverkka, loppuverkka, oma treeni.

Mikäli rullaat alkulämmön yhteydessä, niin tavoitteena on valmistaa kroppa itse harjoitukseen. Rullaa rennosti ja kevyesti 5-15 kertaa lihasta kohden. Käy erityisesti niitä lihaksia läpi, joita treenissä tulet käyttämään (=lajispesifinen).

Loppuverkan tavoite on tehostaa palautumista treenistä. Rullaile taas rennosti 10-20 kertaa lihasta kohden ja hae samalla rentofiilis mieleesi. Rullaile omia ongelmakohtiasi ja niitä kohtia joita rasitit itse treenissä. Jännitykset lihaksista pois, aineenvaihto tehostuu ja palautuminen alkaa nopeammin.

Rullaaminen omana treeninä kehittää erityisesti liikkuvuuttasi. Rullaa 1-2 minuuttia lihasta kohden ja voit käyttää hieman enemmän tehoja rullauksessa. Vältä kuitenkin edelleen sitä helvetinmoista kipua! Kun osut oikein kunnolla triggeriin, niin sen kyllä tuntee. Pyri siihen, että pystyt olemaan rennosti koko painollasi rullan päällä. Vietä eri asennoissa riittävän kauan aikaa ja tunne kuinka pahin jännitys alkaa laukeamaan sekä ”antamaan periksi”. Tässä hommassa tulee kuuma, ainakin tuskanhiki.

DSC_0326.jpg
Hierontarullat kotiin ja ammattikäyttöön
Erittäin laadukkaita foam rollereita maailman johtavilta tuotemerkeiltä. – Evolution.fi

Olet sitten kuntoilija tai urheilija, nuori tai seniori, teet paljon istumatyötä tai vaikka ajat paljon autolla, niin ota rulla osaksi elämääsi. Takaan, että sillä saat rennomman kropan sekä kevyemmän mielen. Käytä niitä voimavarojasi paremmin! Mikäli haluat oppia rullaamisesta lisää tai vaikka haluat järjestää työpaikallesi ohjatun rullaussession, niin ota yhteyttä TÄSTÄ!

Hyvää viikkoa kaikki rakkaat siskot ja veljet. Tänään on hyvä päivä rullata!

P.S. Tiedoksi kaikille. Hyvä-ja-halpa toimii edelleen!

Rakkaudella,

Coach T

Profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.

Toiminnallisuus

treeni3.jpg

treeni2.jpg

kenttä.jpg

Aikaisemmissa blogini ovat lähinnä käsitelleet minua ja minun elämääni. Seuraavaksi teen juttusarjan kaikkia kiinnostavasta aiheesta, harjoittelusta. Aihe on todella todella laaja ja pyrin avaamaan sitä myös mahdollisimman laajasti. Tarkoituksena käydä läpi muun muassa harjoittelun perusteita, omia treenejäni ja näkemyksiäni, erilaisia treenivälineitä sekä tietysti jakaa vinkkejä jokapäiväiseen tekemiseesi.

Sinä lukija, joka etsit ihanaasuperfitnesspepputreeniä, niin lopeta lukeminen. Et tule sitä ainakaan näistä teksteistä löytämään. Keskityn harjoitteluun, en perseenpumppaamiseen.

Tavoite ohjaa tekemistä

Tavoite ohjaa jokapäiväistä tekemistä ja unelmat antavat siihen bensaa. Vanha viisaus, joka pätee aina ja ikuisesti. Kaikki tekeminen lähtee yksilön tai ryhmän tavoitteista. Mikä tahansa päämäärä onkaan, niin sen perusteella lähdetään rakentamaan harjoittelua. Tavoitteita on loputtomasti ja kaikilla meillä on jonkinlainen tavoite tässä elämässä. Se voi olla voittaa maailmanmestaruus, nostaa rautaa enemmän kuin kukaan muu tässä maailmassa, pudottaa painoa kymmenen kiloa, oppia uusi taito, omaksua säännöllinen ruokailurytmi tai vaikkapa arjessa jaksaminen. En tule nyt sen tarkemmin avaamaan tavoitteita tai tavoitteen asettelua. Siitä myöhemmin lisää! Pointtina se, että tavoite on oltava aina mielessä ja se on se asia mikä johtaa kaikkea tekemistä.

Juoksemaan oppii juoksemalla. Voima kehittyy voimaharjoittelulla. Paino putoaa muuttamalla elintapoja. Siinä kärjistetyt esimerkit. Tavoite on ohjaava tekijä. Sitten on tiedettävä mitä tehdä, jotta tavoitteisiin pääsee ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat.

Toiminnallinen harjoittelu ja epätoiminnallinen harjoittelu

Edelleen tavoite ohjaa tekemistä. Tavoite on muutettava toiminnaksi, joka kehittää ja avustaa maaliin pääsyä. Esimerkkinä nuorella jääkiekkoilijalla on suuret tavoitteet uransa suhteen. Seuraava kausi tulee olemaan tärkeä hänen uransa kannalta ja kehitys kohteena on puhdas nopeus (=liikenopeus). Kesäharjoittelun tavoitteiksi on asetettu nopeuden kehittäminen sekä alakropan nopeampi voimantuotto. Harjoittelun on siis palveltava ja kunnioitettava näitä kyseisiä asioita. Tehdään esimerkiksi lyhyitä 100% nopeusvetoja, räjähtäviä loikkaharjoitteita ja nostetaan voimatasoja maksimivoima tyylisellä harjoittelulla. Kyseessä on jääkiekkoilija, joten on otettava myös laji huomioon. Lajin vaatimukset ja lainalaisuudet. Mikä on polvikulma luistelussa, mihin suuntaan voimaa tuotetaan, millä frekvenssillä, etc. Tämän lisäksi harjoitteluun vaikuttavat luonnollisesti myös kyseisen yksilön ominaisuudet. Kestääkö polvet juoksua? Millaiset ovat hänen liikerajoitteet? Mikä on lähtötaso? Siinä muutama peruskysymys ja tietysti tämän lisäksi on isoliuta henkisiäominaisuuksia huomioon otettavaksi, mutta nyt ei keskitytä niihin.

Kyseisessä esimerkki tapauksessa on paljon huomioon otettavia asioita. Kyseiset asiat, kun summaa yhteen ja tekee harjoitteita, jotka vievät toimintaa eteenpäin, niin voidaan puhua toiminnallisesta harjoittelusta. Toisena esimerkkinä sairaalassa vuodepotilaana oleva henkilö, jonka maksimaalinen suoritus on sängyltä nouseminen. Kuntousohjelman tavoitteina on kehittää hänen maksimisuoritusta sekä viemään toimintaa pidemmälle. Nousun jälkeen pystyä kävelemään. Hänen treeninsä on siis oltava toimintaa kehittävää – toiminnallista harjoittelua.

Palataan jääkiekkoilijaamme. Into tekemiseen on kova ja halutaan treenata kovaa sekä paljon. Juostaa paljon pitkiä intervalli -vetoja. Jumpataan jalkoja suurella volyymilla ja riehutaan salilla monta tuntia päivässä. Tekeminen voi näyttää ulospäin hyvältä. “Perkele toi jätkä vetää kovaa!”. Juostaan jopa liikaa ja polviin tulee rasitusvammoja (tarvitseeko jääkiekkoilijan olla huippujuoksija?). Salitreenillä on saatu jalkoihin hyvännäköinen pumppi ja terassilla on kiva istua Eastonin shortsit jalassa imemässä betonia. Todellisuudessa jalat on jumpattu jumiin eikä haluttua liikenopeutta ole saatu kehitettyä. Voidaan siis puhua, että harjoittelu on ollut epätoiminnallista.

Toiminnallinen harjoittelu on ollut jo vuosia melkoinen trendi. Vaikka yksittäinen harjoitus olisi kuinka “hieno” tahansa täynnä moninivel liikkeitä kymmenillä kuminauhoilla ja TRX-naruilla sekä jumppapalloilla, niin kannattaa kysyä viekö kyseinen harjoitus todella yksilöä eteenpäin.

DSC_0291.jpg
Toiminnallista harjoittelua?

Mun treenit

Moni kysellyt meikältä, että miten ja kuinka usein treenaat. Meikällä ei ole sen suurempia tavoitteita liikunnan ja harjoittelun suhteen. Omana päämääränä, että pysyy kroppa läjässä ja mieli 110% kirkkaana jokaisena päivänä. Ihan sama onko painoni 75kg tai 80kg. Ei hirveästi väliä onko rasvaprosentti alle vai yli kymmenen tai nouseeko tänään penkistä oman perseen lisäksi 100 vai 110kiloa. Tunnen sen verran hyvin kroppani, että tiedän mitä tänään tehtävä, jotta hyvä tunne säilyy ja jaksan tehdä töitä tarvittaessa 25tuntia vuorokaudessa.

Oma päivä alkaa siitä, että herään aamulla 07.15 ja vedän ison lasin vettä sekä vitamiinit naamariin ja lähden aamuhölkälle. Juoksen hokihölkkää 10-20minuuttia ja tuun takasin himaan syömään aamupalan. Aamulenkki toimii meikälle siksi, että kroppa herää samantien päivään ja saan tietoa mitä treeniä se tänään kaipaa. Suosittelen kaikille! Säännöllinen herääminen ja aamurutiinit maanantaista maanantaihin auttavat jokaisena iltana myös nukahtamiseen.

Jääkiekossa aloitetaan lähiviikkoina kesätreenit. Oon viimeset kahdeksan viikkoa tehnyt ja kokeillut tulevia kesätreenejä, joita tulen ensi kesänä ja kaudella teetättämään. Hyppinyt, loikkinut, nostanut rautaa, juossut ylä- ja alamäkiä, rappusia, kävellyt sauvoilla(!?), joogannut, pelleilyt erilaisilla palloilla… Tulee väkisinkin aika monipuolisesti tehtyä juttuja. Oma juttu on se, että teen aina kaikki treenit kokonaan tai ainakin demona. Mun on tiedettävä miltä mikäkin treeni tuntuu ennen kuin voin vetää kyseisen treenin. Oli kyseessä sitten urheilija tai PT-valmennettava. Kaikki teettämäni treenit on siis testattuja eikä vain vedelty suoraan PT-studio -ohjelmasta listana ulos.

Aasinsiltana päästiinkin treenien suunnitteluun. Se miksi testaan kaikki treenit johtuu ihan siitä, että käyn melkosta keskustelua itseni kanssa. Pakko tietää se tuntuma, mutta tämän lisäksi kysyn kokoajan itseltäni, että miksi? Miksi toi liike, miksi noi toistomäärät, mitä tällä haet, viekö toimintaa eteenpäin, etc… Jopa yksittäiseen treeniohjelmaan saa tolkuttomasti uppoamaan aikaa! Jakso- tai kausisuunnitelmasta puhuttakaan. Meikän on vaan pakko ensin perustella asiat itselleni. Vasta sen jälkeen voin asian toteuttaa ja perustella myös muille.

No vielä omiin tavoitteisiin. Pelaan pappakiekkoa satunnaisesti muutaman kerran viikossa. Onhan se ihan kiva joskus saada muutama kiekko kiinni. Maalivahtihommien takia kehonhuoltoon käytettävä aika paljon aikaa, sillä meikän lonkat ja nivuset kipeytyvät jokaisen pelatun vuoron jälkeen aivan perkeleesti. Kesäkuussa olisi yksi reilu sadan kilometrin vaellussetti edessä. Loppukesästä voisi juosta jonkun maratonin. Onhan näitä olevinaan.

Monipuolisuus on hyve

Harjoittelun ja liikunnan on oltava monipuolista. Se on tutkittua faktaa, että yksitoikkoinen harjoittelu pitkällä aikavälillä ei kehitä. Kroppa tottuu nopeasti ärsykkeisiin ja siksi treeni on pidettävä monipuolisena. Vaikkakin juoksemaan oppii juoksemalla, niin on tehtävä myös paljon muita harjoitteita, jotta kehitys jatkuu ja kroppa kestää juoksemisen. Liikaa ei kannata päissään pohtia yksittäistä treeniä ja sen toiminnallisuutta-epätoiminnallisuutta. Lähtökohtaisesti kaikenlainen liikunta on aina hyväksi, harvoin siitä on haittaa! Ihminen on tehty liikkumaan, ei istumaan kahdeksaa tuntia päivässä. Liikkukaa!

Tuli näköjään helvetin epälooginen teksti tästä ekasta lyhyestä treeniblogista, joten referaattina:

1) tavoite ohjaa tekemistä

2) harjoittelun on palveltava tavoitetta, ei näytettävä hyvältä

3) monipuolista harjoittelua erilaisin ärsykkein

Toivottavasti joku sentään tajusi meikäläisen pointin. Jos tulee tunne, että tarvitset hieman lisää eväitä treenaamiseen ja apuja tavoitteisiin pääsyyn, niin jätä yhteydenottopyyntö. Pääset siihen TÄSTÄ. Alkaa meikäläisen kalenteri olemaan sen verran täysi, että yhdelle PT-valmennettavalle vielä tilaa ennen kesäkuuta.

Hyvää sunnuntaita kaikki rakkaat siskot ja veljet!

P.S. Halpa-ja-hyvä on palannut takaisin entistä vahvempana!

Rakkaudella,

Coach T

Profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.

Vapaus

blogi3.jpg

blogi4.jpg

Taas yksi viikko paketissa ja tarkoitus hieman purkaa sen tapahtumia. Edellinen blogi postaukseni rikkoi taas yli tuhannen lukijan rajan, joten jatketaan tarinointia. Kovia lukuja tällaselle noviisibloggaajalle ja siitä kuuluukin suuri kiitos just sulle! Lukuja tärkeämpi juttu tässä on meikälle tää itse kirjoittaminen. Sen oon huomannu, että tekee todella hyvää psyykeelle availla juttuja ihan näin kirjallisesti. Suosittelen kokeilemaan!

Tämä viikko ollut kokonaisuudessaan erittäin hyvä. Pahin alkupaine saatu ulos, sillä tuloksellisesti yrityksellä alku ollut aikalailla viis kautta viis. Jääkiekkohommat alkaa olemaan selvät ja seuraava puolisko kalenterivuodesta muutenkin näyttää aika hyvältä. PT-valmennettavista alkaa kalenteri olemaankin jo täynnä. Kasassa kyllä semmoinen valiojoukko, että ei voi kuin innolla odottaa aina seuraavia treenejä ja tapaamisia! Aivan huippu persoonia jokainen. Yksi tai ihan maksimissaan kaksi tulee vielä mahtumaan mukaan ennen kesää, joten ota yhteyttä mikäli homma kiinnostaa!

Mistä tämä viikko sitten koostui? Ohjaus, ohjaus, omatreeni, ohjelmien tekoa, tapaaminen, palaveri auton teippaukseen liittyen, ohjaus, tapaaminen, lounastreffit, palaveri, omatreeni, ohjaus, ohjaus, auton hakeminen korjauksesta, ohjaus, tarvikkeiden haku, markkinoinnin suunnittelua, tapaaminen, auto hajosi, kiroilua, soitto vakuutusyhtiöön, auto korjaamolle hinauksella, tietokoneen haku postista, ohjaus, markkinoinnin toteutus, omatreeni, ohjaus, soitto korjaamosta, budjetointia, auton teippauksen peruminen, ohjelmien suunnittelua, soitto valmennettavalle, junalippujen osto, junamatka Kotkaan, kavereiden näkemistä, vanhempien näkemistä, demotreeni, kiroilua, kamera jäi kotiin, kuvassetti blogia varten, illallinen, junamatka Lahteen, kotiin, blogin kirjoittamista. Siinä otteita meikän kalenterista ja fiiliksistä.

Aivan. Halpa-ja-hyvä jätti tielle toisen kerran viikon sisään… Kyseinen auto vaatisi ihan oman blogin tällä tahdilla. Alkuviikosta sain autoni takaisin ja keskiviikkona uusi sulaminen. Tällä kertaa auto hyytyi hyvin keskeiselle paikalle Lahtea juuri sopivasti hieman ennen klo16 primetime ruuhkia. Taas luontainen inhimillinen reaktio: “voi vittu!” ja huppua syvemmäs päähän. Suuri kiitos vakuutusyhtiöni hinausturvalle. Alle 15minuuttia ja taas matka jatkui, tosin lavetin kyydillä. Eniten mua tossa episodissa vitutti se ettei hyvää-ja-halpaa ehditty teippaamaan. Turha se on tyhjää autoa seisottaa keskellä Lahtea primetime aikaan. Logot kyljissä olisi saanut loistavaa näkyvyyttä erinomaisella paikalla! No annetaan vielä luottoa ja katsotaan kauan seuraavaksi kyyti kestää.

Onneksi elinkeinoni ei ole tässä vaiheessa vuotta riippuvainen autosta. Mikäli nyt olisi kiekkokausi käynnissä, niin tuskin näin tyynenä minäkään asian tiimoilta pysyisin! Tässä kohtaa vuotta autoa en juuri tarvitsekkaan. Tosin vihaan ylikaiken hyötyliikuntaa ja nyt käytävä lähikaupassa kävellen(!) sekä jokaiseen tapaamiseen etc. mentävä vain nöyrästi hyvällä jalalla. Vaikein paikka mulle autottomana on kuitenkin julkinenliikenne. Olin sopinut meneväni pääsiäisen viettoon vanhemmilleni ja kerta halpa-ja-hyvä päätti jäädä vapaille aikaisemmin, niin oli tyydyttävä junaan. Joo luonto on mulle tärkeä juttu, mutta en kuitenkaan niin vihreä ole, että jotenkin ylistäisin julkisia kulkuvälineitä.

Tuo junailu kuitenkin antoi ainaisen matkapahoinvoinnin lisäksi positiivisiakin juttuja. Nimittäin ajateltavaa. Junalippu, aikataulut, meno asemalle siihen ja siihen aikaan. Juna on joko ajoissa tai myöhässä, siihen itse et voi vaikuttaa. Oma auto, omat aikataulut, lähde ja tule silloin kuin huvittaa. Suurin eroavaisuus on vapaus. Tuo vapaus on aina meikäläistä kiehtonut ja yksi suurimmista syistä miksi halusin myös täysipäiväiseksi yrittäjäksi.

kirjoitus3.jpg

Haluan tehdä vain semmoisia asioita joista mä tykkään ja jotka hallitsen. Ne lähtökohtasesti motivoi minua ja varmasti aivan jokaista motivoi juuri ne omat intressit. Lisäksi haluan määrittää kuinka paljon teen ja missä mittasuhteissa. Mielelläni teen kaiken myös yksin. Silloin ei tarvitse syyttää muita kuin itseään. Kellokortti on mulle kirosana ja en voi sietää sitä, että työpaikalla pitää olla tietty tuntimäärä vaikka ei olisi mitään järkevää hommaa. Ollaan vain, kun on oltava ja keksitään vaikka joku palaveri joka ei johda mihinkään. Ollaan mieluummin sitten tekevinään töitä.

En nyt tarkoita, että eläisin aivan pellossa ilman kelloa tai kalenteria. Tottakai aina on sovitut aikataulut tietyillä asioilla ja sovitusta pidän aina kiinni. Mieluummin ajoissa kuin myöhässä! Tätä voi kysyä mun valmennettavilta tai vaikka entiseltä työnantajalta. Jos samaa asiaa kysyy meikän kavereilta tai läheisiltä, niin sitten se taitaa olla “mieluummin puolituntia myöhässä kuin ajoissa”.

Vapaus on todella jees ja yksi semmoinen kasassa pitävä arvo meikällä. Tottakai vapaus tuo aina vastuuta ja se on osattava hallitsemaan. Kehoitan jokaista hieman pohtimaan omaa vapauttaan ja rajoittuneisuuttaan. Jos vaikka tämän hetkinen työsi rajoittaa sinua liikaa, et nauti siitä, et saa siitä muuta kuin vitutusta ja stressiä, työkaverisi ovat suoraan helvetistä, niin miksi tehdä sitä? Arvoja ja elämäntilanteita on monenlaisia, mutta mun oma rehellinen mielipide on, että jokainen ansaitsee tehdä semmoisia juttuja, jotka turvaavat ainakin perus itseisarvot.

Mennään ajassa melkein kymmenen vuotta taaksepäin. Olin nuori ja komea juuri lukiosta valmistunut keskinkertaisilla papereilla, joilla ei ihan suoraan menty kävelemällä sisään ensimmäiseen korkeakouluun. Jotain oli väliaikaisesti tehtävä, jotta fyrkkaa sai peruselämiseen. Päädyin Loviisaan erääseen tehtaaseen tuotantotyöntekijäksi. Itse työ olisi sujunut vaikka simpanssilta, eli oli täysin aivotnarikkaanhommaa. Firma oli kuitenkin iso ja positiivista tulosta tehtävä mahdollisimman paljon. Vapautta rajoitettiin monellakin asialla ja aina oli joku mestari kyttäämässä sekuntikellolla työtahtia.

Voin kertoa, että huonomassa työilmapiirissä en ole ollut koskaan. Lisäksi minulla oli kollegana noin viisikymppinen daami, joka oli ollut samassa tehtaassa, samassa työtehtävässä ainakin 35vuotta. Hän vihasi työtään, muisti kertoa siitä joka jumalan päivä ja oli yleensä aina varustettu helvetin huonolla fiiliksellä. Silloin meikä tajusi, että teen ihan mitä vaan, jotta voin tehdä semmoisia asioita joista mä nautin oikeasti ja aidosti. Se oli hyvä oppi!

Siitä oltava kiitollinen, että olen saanut jo pidemmän aikaa tehdä just sitä mitä haluan. Etenkin nyt tämän oman yritykseni kautta meikällä on haluamaani vapautta vielä enemmän. Sen olen jo luvannut itselleni etten valita päivääkään mitä tulen kokemaan tapahtui mitä vaan. Nautitaan jokaisesta päivästä mitä koetaan. Aina näistä jää jotakin positiivista käteen vaikka kaikki menisikin aivan päin persettä!

takaa1.jpg
Elämän suuri viisaus

Kehotankin kaikkia kokeilemaan olemaan rohkeita ja toteuttakaa omia juttujanne. Vaikka idea ja ajatus olisi aivan hullu. Semmoinen asia, jota kukaan ei tue eikä anna kannatusta. Älä välitä. Luota itseesi, vedä vaistoillasi ja anna vaan mennä. Meni se sitten huonosti tai todella huonosti, niin ainakin yritit ja nimenomaan se yritys antaa voimaa sekä tuo vapautta mieleen. Kun mieli on vapaa, niin silloin mieli on myös vahva.

Hyvää pääsiäistä rakkaat siskot ja veljet! Käyttäkää sisäisiä voimavarojanne!

P.S. Muistakaa, että elämä jatkuu myös pääsiäisen jälkeen!

Rakkaudella,

Coach T

Profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.

Alku II

alkuII_3.jpg

alkuII_1.jpg

alkuII_2.jpg

Yleisön pyynnöstä kirjoitan Alku saagalle toisen osan. Ensimmäisellä blogillani oli vajaassa viikossa yli tuhat lukijaa! Itse en lue blogeja eikä aiempaa kokemusta näistä ole, joten en mä tiedä onko toi mitenkään merkittävä luku. Lähtökohtana oli kuitenkin se ettei tätä kukaan lue. Erittäin hämmentynyt fiilis siitä ja etenkin kaikesta sen tuomasta positiivisesta palautteesta. Kiitos teille! Tässä tekstissä puretaan kaiken alkua tarkemmin ja avaan itsestäni lisää. Tästä tulee sitten se farssi, lupaan!

Tasan viikko sitten perustin oman yritykseni. Yhdessä viikossa on tapahtunut todella paljon. En olisi koskaan voinut kuvitellakkaan miten hyvin tää kaikki alkaa. Tietysti pohjat tein enemmän kuin huolella ja aivan kaikkeen olen myös valmistaunut. Ensimmäinen viikko ollut siis menestys. Mittareita on siihen on monia. On kävijät nettisivuilla, uudet yhteistyödiilit, some luvut, myydyt eurot, etc… Kaikki noi on mulle aivan toisarvosia juttuja. Tärkein juttu on se miltä musta tuntuu. Fiilis siitä, että kaikki menee hyvin ja sama vahva itsevarmuus sekä halu säilyy tekemisessä. Fiilis kaikesta on tällä hetkellä aivan perkeleen hyvä ja se tässä ratkaisee!

Onnellisuus on asia mitä harvoin saa kaupasta ostamalla. Harvoin siitä myös puhutaan ainakaan tässä maassa. Millon oot kuullu, että joku sun frendis sanoo olevansa perkeleen onnellinen? Siihen vaikuttaa tosi moni juttu ja on aikalailla monien asioiden summa. Harvoin sitä saavuttaa hetkessä, mutta sen voi menettää hetkessä. Sama kaava pätee moneen muuhunkin psyykkiseen ominaisuuteen, kuten itseluottamukseen, itsetuntoon, keskittymiseen, etc.

Mä pystyn sanomaan rehellisesti suoraan, että oon aivan helvetin onnellinen tällä hetkellä. Ollut sitä tosin jo pidemmän aikaa. Tiedän tarkalleen kaikki monet tekijät mitkä onnellisuuden meikälle tuo. Tiedän myös mitkä tekijät sen voivat romuttaa. Siksi pyrinkin nauttimaan joka jumalan päivästä ja elämään tässä ja nyt. Aamuisin hampaita pestessä katson itseäni peilistä ja totean, että tästä tulee aivan vitun hyvä päivä! Suosittelen tuota itsekästä dialogia kaikille. Turha kelata huomista tai murehtia eilistä. Lopulta mikään muu ei merkkaa kuin se mitä tapahtuu just nyt.

Miten tähän on tultu? Kaiken lähtökohta on se, että tuntee täysin itsensä. Se on kaiken alku ja juuri kehittymisen kannalta. Ja nyt tää kehittymisen kohde voi olla aivan mikä tahansa. Kasvaa ihmisenä, olla parempi duunissa, saavuttaa parempi fyysinen kunto tai vaikkapa kehittää tiettyä lajiominaisuutta – you name it! Ite oon käyttänyt aivan perkeleesti aikaa vai vaivaa oppiakseni tuntemaan itseäni paremmin. Oon viettänyt viikkoja yksinäni Lapin erämaissa, käynyt lääkärissä, puhunut psykologille ja keskustellut valtakunnan parhaiden mentaalivalmentajien kanssa. Miksi kaikki tää vaiva? Mä oon ammattikoutsi, miten helvetissä mä voisin opettaa jotain toista, jos mä en tuntisi itseäni täysin?! Uudet näkökulmat ja oivaltamiset ovat antaneet niin paljo, että hyväksyn täysin kuka mä oon ja pystyn olemaan siitä todella onnellinen. Tää on myös yksi keskeinen homma kaikessa mun valmennustyössäni. Oli kyseessä sitten PT-valmennettava tai jääkiekkoilija, niin lähtökohta on se miten itsesi tunnet ja mitä itsestäsi ajattelet.

alkuII_4.jpg

Tietysti aina ei mene ihan lapaan ja välillä myös niitä alamäkiä tulee. Ei tää elämä ole aina ollut mullekaa yhtä juhlaa. Oon maalta kotoisin ja siellä ei yleensä sitä vankkumatonta uskoa luoda nuoren miehen elämään. Muistan elävästi kuinka yläasteella oponi totesi minulle: “Sie et tuu koskaa pärjää elämässäs!” (huomioi Kymenlaakson murre). Vastaavia huuteluita tietysti on lukuisia, mutta paskat mua on koskaa kiinnostanu muiden mielipiteet.

Vuosia myöhemmin monia kaupunkeja nähneenä ja asetuttuani Lahteen tuli koettua paljon, jotka vaikutti aika syvästi meikään. Syitä ja seurauksia on lukuisia, mutta silloin koin muun muassa elämäni ensimmäiset paniikkikohtaukset ja lääkäri myös diagnosoi mulle masennuksen. Tuli uitua aika syvissä vesissä ja nukuttua pelkästään lääkkeiden avulla. Onneksi oon ympäröity pelkästään hyvillä ihmisillä, jotka antavat mulle niin helvetisti hyvää heikkoinakin hetkinä. Kyseinen aika oli aivan paskaa meikäläisen aikajanassa, mutta samalla se kaikkein opettavaisin pätkä tässä elämässä. Vähitellen alko homma etenemään, sekavuus laskemaan ja ajatus selkiintyä. Viimeistään silloin, kun uskalsin itelleni sanoa olevani taas pelissä mukana, alkoi todellinen itsetutkimus ja oppimisprosessi, joka kantaa nyt hedelmää onnellisuuden muodossa.

Tarinan opetus on tässä se, miten käsittelet vastoinkäymiset. Jokainen käsittelee ne persoonalleen sopivalla tavalla ja hyvä itsetuntemus on siihen aivan maaginen työkalu. Yhtä oikeaa toimintatapaa siihen ei ole, mutta yksi totuus on legendaarisen Juhani Tammisen sanoissa: “Anna vastoinkäymisille poikittaista mailaa!”. Sitä olen itse toteuttanut omalla tavallani. Kaikissa asioissa on aina positiiviset puolensa, joten älä keskity pelkästään negatiivisiin!

Ostin muuten viikko sitten firmalleni auton. Ihastuin vuoden -99 Transportteriin ja luulin löytäneeni halvan-ja-hyvän samassa paketissa. No vajaan viikonhan se riemu kesti, kunnes startti levisi eikä matka jatkunut muuten kuin hinauspalvelua käyttäen. Tietysti aivan tyypillinen inhimillinen ensireaktio on “voi vittu!”, mutta nopeasti ajateltuna aivan se ja sama. Rahaa siinä onneksi vain menee ei sen vakavampaa ja nyt on kevät kauneimmillaan, joten tuleepahan liikuttua lyhyet siirtymät upeassa suomalaisessa säässä. Kuten eilisessä räntäsateessa. Onni onnettomuudessa ettei jääkiekkokausi ole enää itsellä käynnissä. Nyt odotellaan lopullista kohtaloa ja tuomiota milloin tuon halvan-ja-hyvän saan takaisin.

Moni on myös kysellyt ensi kauden jääkiekkokuvioistani. Yksi sopimus allekirjoitettu tällä viikolla, toinen diili varmistuu loppukuusta ja kolmas hakee vielä muotoaan. Isoja muutoksia tulossa myös hokikoutsaamiseen! Niistä tosin lisää myöhemmin, kun kaikki ovat täysin virallista tietoa!

Tästä toisesta blogitekstistä tuli melkonen vuodatus. No ainakin se on perkeleen rehellistä ja kirjoitan ilman oikolukuja – tunteella. Muistakaa ettei tää elämä ole niin vakavaa. Ei myöskään tämä blogi tai tän kirjottelu. Keskity matkaan, nauti kyydistä ja anna päämäärän tulla itsestään omalla painollaan!

Hyvää viikonloppua kaikki rakkaat siskot ja veljet!

P.S. Terkkuja yläasteen opolle, ihan hyvin mä oon pärjännyt.

Rakkaudella,

Coach T

Profiili

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.