Coach R

Ulkona

Pennun kanssa Lappiin


No Comments

1.jpg

3.jpg

Oli aika taas katkaista hetkeksi arki ja suunnata Lapin erämaihin hakemaan raikasta ilmaa. Pitkä ja kiireinen talvi tulossa, joten tätä todella kaipasin. Perheenlisäyksen johdosta mukaan reissulle pääsi ensimmäistä kertaa se perheen pienin, 16 viikkoa vanha Lapinkoira Ráhkis. Lappalaiskoira pääsi siis isiensä maille! Oman haasteen toi myös erittäin tiukka aikataulu. Tällä kertaa pystyin pitämään töistäni neljä kokonaista vapaapäivää. Mietinnän kohteina olivat siis pennulle sopiva kohde, miten selvitään pennun kanssa erämaassa kahdestaan sekä kuinka järjestää kaikki kireään aikatauluun sopivaksi. Näihin kysymyksiin haetaan vastausta tässä kirjoituksessa.

 

Pöyrisjärvi

Pöyrisjärven erämaa-alue on kokeneen ja hyvin varustautuneen retkeilijän vaelluskohde. Nimensä erämaa on saanut alueen pohjoisosassa sijaitsevasta Pöyrisjärvestä, jonka pohjoispuolella kohoavat hiekkadyynit ja seudun harjut jäävät varmasti kulkijan mieleen. Loivasti kumpuilevat tunturi- ja metsikkömaat ovat erittäin hyvää vaellusmaastoa.

23.jpg

tausta.jpg
Pöyrisjärvellä riittää kuljettavaa

Pöyrisjärven erämaa-alueella ei ole merkittyjä vaellusreittejä, mutta alueelta löytyy runsaasti vanhoja merkitsemättömiä kulkureittejä, sillä seutu on perinteisesti ollut paikkakuntalaisille tärkeää kalastus-, metsästys- ja poronhoitoaluetta. Erämaa-alueella sijaitsevat myös Kalkujärven ja Pöyrisjärven lapinkylät, joissa asutaan vieläkin osa vuotta.

6
Pöyrisjärven rannalla

Näiden seikkojen pohjalta päädyin tähän kohteeseen. Maaston oli oltava riittävän iisiä, jotta pentu jaksaa siellä tarpoa ja touhuta. Oli siis vältettävä maamme suurimmat tunturit sekä rakkaisat polut. Toinen kriteeri oli välttää suuria turistimassoja. Siksi kaikki ”valmiit” reitit olivat jälleen täysin poissuljettuja vaihtoehtoja. Kiveliössä jutun juoni on kuitenkin meikäläiselle se rauha ja tietty yksinäisyys!

10.jpg

15.jpg

Kyseisessä paikassa en ole ennen ollut, joten se kiehtoi myös. Tietysti ehkä se tärkein, eli ruska oli koettava. Reissun ajankohta valittiin täysin ruskan prime-timen mukaan. Paikalta oli siis löydyttävä jokunen puu. Siksi aivan korkeimmat kohdat maastamme oli jätettävä seuraaviin reissuihin.

 

Aikataulu

Keskiviikko iltana loppui työni ja seuraavaksi työt jatkuivat maanantai iltana. Käytössä oli siis kokonaisia päiviä torstai, perjantai, lauantai ja sunnuntai. Tietysti autoiluun menee jokunen tunti, sillä Lahesta Näkkälään kertyy aika tarkalleen 1100km suuntaansa. Koirani ei ikävä kyllä autolla osaa ajaa, joten kaikki autoilu jäi meikäläisen harteille.

Reissuun lähdettiin ke-to välisenä yönä tarkalleen klo 01.00 ajamaan. Tunti katkonaista unta kaaliin ja ei muuta kuin matkaan. Perillä kohteessa oltiin suunnitellusti tarkalleen tasan 15.00. Eli aikaa jäi hieman myös ensimmäiselle päivälle ennen pimeän tuloa.

Erämaassa ehdittiin viettää ihan kiitettävä määrä ennen kotiin lähtöä. Sunnuntaina auto starttasi Näkkälän parkkipaikalta tasan 08.00 ja kotona oltiin muutaman mutkan jälkeen puolen yön aikoihin. Nopealla laskukaavalla laskettuna autossa vietettiin aika lailla 30 tuntia ja kilometrejä kertyi lähes 2500. Täytyy muistaa, että koiranpennun kanssa joutuu pysähtelemään kuselle ja jaloittelemaan aika todella monta kertaa!

7.jpg
Uuden maailman tutkimista

Tuli ainakin testattua tiukan aikataulun reissu Lappiin. Ei se herkkua ole ajaa edes takaisin pitkin Suomea yksikseen, mutta jos jotakin oikein kovasti haluaa, niin sitten se on vain tehtävä. Eli jälleen kerran ajanpuute on huono tekosyy!

 

Pennun kanssa vaellukselle

Pitkään mietin, miten pärjätään kahdestaan tuon pennun kanssa. Muutama kuukausi etukäteen mietin reissua ja sen ajankohtaa. Ruska oli kuitenkin pakko taas kokea ja laskurini näytti, että Ráhkis ehtii täyttämään juuri 16 viikkoa ja saamaan kaikki tarvittavat rokotuksensa ennen reissuun lähtöä.

11.jpg
Ruska on kaikkien koettava

Tein hieman tutkivaa journalismia ja eteeni ilmestyi loistava blogi, josta sain lisää tukea pennun kanssa vaeltamiseen. Pyrytuiskunen.blogspot.fi oli mulle just se mitä tarvitsin ja laitoinkin hieman kirjoittajalle viestiä, että mitä kannattaa ottaa huomioon missäkin tilanteessa. Vastaukset sain nopeasti kysymyksiini, joten ei muuta kuin testaamaan näitä ulos!

Ennen Lappiin lähtöä tehtiin yhden yön testireissu tutulla Repovedellä. Tarkoitus oli vain nähdä, miten koira viihtyy ulkona koko päivän sekä miten yö teltassa menee. Koira on tuon ikäisenä luonnollisesti kova puremaan kaikkea mahdollista, joten mielessäni vain näkyi se, miten aamulla herätessäni ympärillä oleva telttani on kadonnut sekä kuinka uskollisesti minua palvellut lämmin makuupussini on revitty yön aikana riekaleiksi.

33.jpg
Pitkän päivän jälkeen uni tulee nopeasti

Lapinkoira on onneksi luotu ulos. Kotona hän saattaa joskus olla hieman levoton, mutta luontoon päästessään hän on aina kuin toinen koira. Kulkee mukana, ottaa käskyt hyvin vastaan ja näyttää aina täysin väsymättömältä. Ei uskoisi aina pentua koiraksi! Telttaa hän alkuun vierasti ja näyttikin siltä, että hän jää ulos nukkumaan pienestä tihkusateesta huolimatta. No aikansa pyöriessään hän vähin äänin ja nöyrästi hiipi teltan avonaisesta ovesta sisään ja kävi tyytyväisenä tyttöystäväni jalkojen päälle nukkumaan. Nukkui muuten samassa asennossa reilut kahdeksan tuntia, joten taisi ensimmäisen testireissun reilu viisi kilometriä hieman tuntua. No johtopäätös oli kuitenkin, että Repovesi oli onnistunut ja hän on valmis pohjoiseen!

 

Pennun kanssa vaeltaminen

Onnistuneen testireissumme jälkeen meikällä oli jo aika hyvä luotto pentuun. Lapissa hän sai kulkea vapaana kaikki päivät ja kilometrejä tulisi jonkin verran enemmän. Päätin kuitenkin, että ihan sama paljonko päivässä edetään ja mihin päädytään, koiran ehdoilla mennään tämä retki. Pääasia oli, että päästään yhdessä ekalle retkellemme kauas kotoa!

9.jpg
Vapaana kiveliössä

Nuori pentu kulki erämaassa taas kuin uudesti syntyneenä. Vapaana juoksi välillä polulla ja välillä avonaisessa tunturimaastossa ja milloin missäkin. Kulku alkoi aina päivän edetessä suoristua väsyn tultua mukaan. Ensimmäisenä päivänä kuljettiin noin kolme tuntia Näkkälän parkkipaikalta erämaahan. Sää oli mitä parhain ja ei ollut niin suurta kiirettä etsiä sopivaa telttapaikkaa. Kuitenkin, teltapaikka löytyi suhteellisen helposti ja alkuillasta meillä olikin kaikki valmista. Hyvä sää vaihtui pieneen nousevaan myrskyyn, joten käytiin ajoissa unille. 14 tunnin ajomatka ainakin kuljettajaa jo hieman painoi.

24.jpg
Ráhkikselle lunta ensi kertaa muuallakin kuin jäähallin pihassa

Toisen päivän aamuna myrsky oli voimistunut ja räntää tuiskusi vaakasuorassa. Ilma tuntui myös erittäin kylmältä. Tiesin ettei Pöyrisjärven autiotuvalle ollut siitä kuin muutaman tunnin vaellus, joten ei hirveää kiirettä aamulla pidetty. Myrsky ei hellittänyt, joten oli vain lähdettävä tarpomaan valkeaan maastoon. Oltiin molemmat aivan märkinä eikä kumpaakaan oikein huvittanut jäädä matkalle pitämään taukoja, vaan paineltiin reippaalla askeleella suoraan autiotupaan. Sinne päästiinkin aika kivuttomasti ja ei muuta kuin mökki lämpöiseksi ja kamat kuivumaan. Päivä menikin pääasiassa lepäillessä, sillä sää oli koko tuon toisen päivämme ajan aika raaka. Päikkärien jälkeen kuivateltiin lisää kamoja ja koiran turkkikin alkoi olla kuiva. Pentu järsi kuivattuja kanafileitään ja meikäläinen hörppi hyvää punaviiniä kamiinan räiskyessä, joten ei ollenkaan huono ilta ollut meillä!

26.jpg
Autiotuvan lämmössä on hyvä olla

Viimeisen kokonaisen päivän aamu valkeni hyvässä säässä. Myrsky oli laantunut ja lähdettiinkin hyvissä ajoissa kulkemaan takaisin autolle päin. Vielä oli edessä yksi yö erämaassa, joten päivän agendana oli vain löytää sopiva spotti teltalle auton lähettyviltä. Sää oli upea ja ruska parhaimmillaan, joten askel siivitti hyvinkin kevyesti. Kuljettiin lähes autolle saakka 16 kilometriä eikä koira näyttänyt merkkiäkään vielä väsymyksestä! Toki matkalla pysähdeltiin usein ja molemmat söivät tiuhaan tahtiin. Vasta telttaa pystyttäessä koira näytti olevan aika poikki ja kävikin saman tien jäkälämättäälle unille. Hetken päästä kuitenkin jo virkosi tutkimaan taas uutta ympäristöä ja myöhemmin kömpi telttaan viereeni nukkumaan.

Ráhkis oli enemmän kuin hyvä ensimmäisellä vaelluksellaan. Kaikki meni paremmin kuin suunnittelin. Pennun kanssa vaellus onnistuu, kunhan reitti on tarpeeksi helppo kulkuista ja eteneminen koko ajan pennun ehdoilla. Ruokaa täytyy olla myös paljon mukana, koska luonnollisesti energiankulutus on aivan toista kuin kotona arjessa! Mikäs sen parempaa pennun lihaksiston ja koordinaation kehittymille kuin juosta vapaana vaihtelevassa maastossa oman mielen mukaan!

 

Täydellinen päätös

Koirani nautti suunnattomasti tuosta retkestä. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa hän tuli luokseni nuolemaan kasvojani ikään kuin kiittääkseen loistavasta päivästä. Oli tuosta pennusta myös paljon seuraa ja iloa myös meikälle!

DSC_0280.jpg
Tauko paikallaan

Viimeinen ilta oli ehkä kaikista reissuistani ikimuistoisin. Löydettiin täysin sattumalta aivan täydellinen paikka teltalle ja ulkona vallitsi poikkeuksellisesti täysin tyyni ilma. Ulkona oli raikas sekä kuulas syysilma. Puissa sekä maassa vallitsi ruskan väriloisto parhaimmillaan ja edessä häämötti Pöyrisjärven korkein huippu, Jierstivaara. Edessä oleva tunturijärvi oli täysin tyyni ja sen kirkkaasta pinnasta heijastui kaikki maailman värit. Jalassa mummon kutomat villasukat ja kuksassa lämmintä vahvaa kahvia. Kaukaa jostakin kuului muuttavien joutsenten huutoa. Elämys oli juuri sitä mitä tuolta olen aina hakemassa. Pää tyhjänä ajatuksista, stressitön tila, vain minä ja se hetki.

30.jpg
Täydellistä!

Tehtävä Lapissa sai komean päätöksen syksyn osalta. Myös Ráhkis pääsi nauttimaan ensimmäisestä vierailustaan Lapin kiveliöihin. Tästä meidän on hyvä jatkaa ja seuraavaa reissua odotellessa. Nyt hieman jatketaan toistemme koulutusta ja palataan kiinni taas arkeemme!

 

17.jpg

18

19.jpg

20.jpg

5.jpg

13.jpg

115.jpg

29.jpg

21.jpg

34.jpg
Kotimatkalla hieman väsytti

Tietoa kirjoittajasta

allekirjoitus2

MUISTA HYÖDYNTÄÄ SYYSKAMPPIS!

syyskuu

Coaching, Lifestyle

Parempi minä


No Comments

takaa

edestä

Viime kirjoituksesta onkin jo aikaa, joten nyt on korkea aika päivitellä tilannetta. Alku kesästä nostin hieman kytkintä ja pidin taukoa lähinnä kaikesta. Vetäydyin Lappiin laskemaan kierroksiani ja päätin olla siellä niin kauan kuin on tarpeeksi. Kemijärvellä kävin sukuloimassa, Muotkalle menin latautumaan sekä autolla tuli kierreltyä pienempiä kyliä ja taajamia. Pari viikkoa vierähti pohjoisessa ja vajaan viikon olin etelämpänä tekemättä juuri mitään. Kolmisen viikkoa pidin siis kokonaisuudessa breikkiä ja sitten olikin olo, että pakko päästä tekemään töitä. Tavoitteena oli vain ja ainoastaan tulla arkeen takaisin henkisesti ja fyysisesti vahvempana. Siinä onnistuin loistavasti!

 

Luovuuden loppu

Alkoi tuntumaan ettei hommat etene. Kaikki oli hyvin saatu aloitettua, mutta kaikki pyörivät silti lähtöruuduissaan. Ei vaan enää ollut henkistä eikä fyysistä polttonestettä viemään asioita eteenpäin. Siksi päätin ottaa pienen aikalisän.

Pohjoisessa tietysti tuotan myös blogiani Tehtävä Lapissa, mutta työn ohelle se on erittäin tärkeä henkireikä mulle. Siellä oppii aina pysähtymään ja hyväksyy myös sen, ettei aina asiat mene niin kuin on suunnitellut. On sopeuduttava ja elettävä luonnonehdoilla. Niitä oppeja yritän nyt myös soveltaa käytännössä arjessani. Kontrollifriikille on aika haastavaa mikäli hommat ei mene juuri niin kuin pitäisi. Nyt yritän hieman löysätä tuota kontrollin kiristämää silmukkaa ja olla itselleni sallivampi ja armollisempi.

Luovuus alkoi kadota hommasta. Pari viikkoa olin täysin miettimättä työjuttuja ja sen jälkeen alkoikin tuntua siltä, että nyt on polte jo päästä sorvaamaan. Se oli se mitä hain. Kiima tekemiseen, halu kehittää itseään ja viedä asioita isosti eteenpäin.

Tuleva syksy ja talvi ovat muodostumassa todella kiireisiksi. Kiire on mulle jees, koska se tietää töitä ja mitä enemmän teen töitä, niin sitä paremmalta tuntuu. Silloin koen, että asioita tapahtuu. Tuohon kaikkeen on kuitenkin varauduttava henkisesti sekä fyysisesti ja siksi annoin hetken pelkästään itselleni. Nyt tunnen olevani siihen valmis

 

Etenee

Henkisesti ja fyysisesti vahvempi kuin eilen. Tuo lausahdus on kirjoitettuna keittiöni liitutauluun. Kyseiseen tauluun kirjoitan aina ”teemalauseeni”, jota luen sekä ajattelen päivittäin. Sitä pyrin olemaan ja sen eteen täytyy tehdä päivittäin töitä. Nyt tuntuu olevan monta rautaa tulessa ja pakko todeta, että nyt hommat etenevät ja pöhinä ympärillä on hyvä.

Omat PT-valmennukset pyörivät hyvällä mallilla ja aivan upeita ihmisiä on valmennettavani. Kiitos teille! Päivittelin hieman sivuille hinnastoja sekä muita juttuja, niin käy ihmeessä tutustumassa. Lisäksi yritykselläni on nyt oma kehonkoostumusmittari, joka on mainio tuki valmennuspalveluissa. Oon äärimmäisen tyytyväinen tuohon laitteeseen ja sen käytettävyyteen. Infrapunalla toimiva vehje kulkee paikasta toiseen yhdessä kädessä eikä mittarin siirtämiseen tarvita enää rekka-autoa tai vastaavaa. Tämä mahdollistaa sen, että mittauksia voidaan tehdä kätevästi erilaisissa tapahtumissa, yrityksissä tai vaikkapa just sun kotonas! Jos kiinnostaa oman kehon arvot lukuina tai haluatte vaikka koko työporukka tehdä mittaukset samaan aikaan, niin ottakaa yhteyttä. Laitetaan järjestymään!

Räjähtä

Tapahtumista nyt heinäkuussa pyörii Voimavarat OFF Season Workouts ryhmätreeni Lahen Hyppyrimäellä. Kyseessä on ilmaistreeni, joka on avoin aivan kaikille. Sitä on ollut tosi siisti vetää ja oon erittäin yllättynyt kuinka paljon siellä on porukkaa käynyt. Fiilis noissa treeneissä kaikilla ollu tosi huikea, joten tuu säki ihmeessä paikalle! Siellä keskitytään ihmisen perusominaisuuksien treenaamiseen, kuten esimerkiksi kestävyyden, nopeuden tai räjähtävän voiman. Nykyään mennään niin paljon ulkonäkö edellä ja treenataan vain pakaroita ja muita muotoja, mutta perusasiat tuntuvat jäämään unholaan. Ihminen on kuitenkin suuri kokonaisuus, jossa kaikki eri osa-alueet on otettava huomioon. Suorituskyky tässä kuitenkin lopulta ratkaisee eikä pelkästään se ulkonäkö. Sitä viestiä haluan myös noissa ilmaistreeneissä tuoda esille. Treenataan ominaisuutta, ei ulkonäköä! Ulkonäkö on hyvä sivutuote mitä kaikella harjoitellulla saadaan. Perusasiat kuitenkin aina kunniaan! Ei pahalla kaikki fitnesspirkot ja bodaripekat, mutta on olemassa muitakin tapoja kuin loputtomat supersetit ja failureen asti tehtävät jumppailut. Ei niissäkään aina mitään vikaa ole, mutta näkökantaa kannattaa aina laajentaa! Monipuolisuus on hyve.

Jääkiekkokausi 2017-2018 alkaa olemaan myös luukulla ja sen valmistelu ovat aikataulussaan. Odottava fiilis, että pääsee taas jäähalleille notkumaan! Jääkiekon lisäksi oon myös sotkeentunut salibandyyn. Joukkue nimeltä SB Voimavarat on jo perustettuna, mutta siitä kuullaan lisää myöhemmin. Sen voin jo kertoa, että kortteli pukeutuu mustaan ensi kaudella!

Syksylle on myös bookattu ensimmäisiä yritystapahtumia. Paikallisiin yrityksiin käyn muun muassa tekemässä hyvinvointipäiviä ja pitämässä luentoja. Alkaa pian olemaan kesälomakaudet ohi, joten mikäli haluatte edistää työpaikkanne työhyvinvointia, niin ottakaa yhteyttä, niin räätälöidään juuri teille sopiva kokonaisuus!

 

Coach R

Tapahtumaa ja ohjelmaa siis tulevaisuudessa riittää. Lisäksi ensi kesälle on tulossa muutama isompi tapahtuma ja projekti, mutta ne ovat vielä työnalla ja niistä lisää aikanaan. Ettei elämä menisi liian vakavaksi ja aika pelkästään työntekemiseen, niin päätin hieman vahvistaa tiimiämme. Coach R, tuttavallisemmin nimeltään Ráhkis, on Paimensukuinen Lapinkoira ja Voimavarojen uusi pikkuinen apuvalmentaja. Hän ei ole vielä edes kahdeksaa viikkoa, joten maailmassa on paljon uutta ja jännää kokemista. Perehdytysjakso on siis vielä menossa, mutta lähiviikkoina hän tulee olemaan mukanani monissa PT-valmennuksissa sekä muissa valmennushommissani.

söpö.jpeg
Coach R

Uutta ja jännää on myös meikälle, kun jaan asuntoni tämän pikkuisen daamin kanssa! Hienosti on lähtenyt ja ollaan kyllä jo nyt ihan erottamaton duo. Hänestä kirjoitan lisää myöhemmin.

Viikonloppuna ollut monenmoista tapahtumaa ja kinkeriä. Meripäivät kotiseuduillani Kotkassa, täällä Lahessa Summer Uppia ja Lahen yötä, Ilosaari, Suomi Pop festarit, mitä näitä nyt on. Monella saattaa railakas viikonloppu painaa, mutta ei mitään hätää huomenna olet jo fyysisesti ja henkisesti vahvempi kuin eilen!

Hyvää festarien jälkeistä elämää kaikki rakkaat siskot ja veljet! Tästä on hyvä jatkaa.

Rakkaudella,

Coach T

profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.