Karhu-Kissat käyttää Voimavaroja

22.jpg

Karhu-Kissojen C-junioreiden SM joukkue käyttää Voimavarojen mentaalivalmennuspalveluita. Ensimmäinen mentaalivalmennus tapahtuma joukkueen kanssa tehtiin 14.8. Helsingin Myllypurossa.

Maanantain agenda oli tavoitteenasettelu. Pelaajille kerrottiin tavoitteista ja eri tavoitteiden merkityksistä. Tämän jälkeen jokainen mietti omia henkilökohtaisia tavoitteitaan. Tavoitteet ohjaavat aina tekemistä ja eilisen tarkoituksena oli luoda pohjaa alkavalle pelikaudelle sekä konkretisoida muun muassa uuden harjoitusviikon keskittymiskohteet.

11.jpg
Unelmat antavat polttoainetta jokapäiväiseen tekemiseen

Myöhemmin heidän kanssaan syvennytään hieman tarkemmin tavoitteisiin ja mietitään mitkä tekijät vaikuttavat tavoitteisiin sekä mikä erottaa onnistumisen epäonnistumisesta. Joukkue luo myös yhteiset tavoitteet sekä askeleet, jotka vievät kohti suurinta tavoitetta – unelmaa.

download

Stadin vanhimmalla kasvattajalla on voimavarat nousussa!

 

Mentaalivalmennusta junioreille

Karhu-Kissojen ja Voimavarojen yhteinen projekti kestää läpi koko pelikauden. Mentaalivalmennuksen osalta käydään läpi psyykkisiä perusominaisuuksia sekä henkisen valmennuksen perusteita, kuten tavoitteenasettelua, itseluottamusta, motivaatiota, keskittymistä ja ryhmädynamiikkaa. Näihin jokaiseen liittyy myös yksin sekä ryhmässä tehtäviä erilaisia harjoituksia.

55.jpg
Perusteiden opettelua

Tavoitteena on tehdä yksittäisistä pelaajista henkisesti vahvempia, jotta he uskaltavat yrittää oman parhaansa missä tilanteessa tahansa sekä olemaan aina omana itsenään omilla vahvuuksillaan sekä heikkouksillaan. Tarkoituksena on myös antaa työkaluja muun muassa harjoituksiin sekä otteluihin valmistautumiseen.

Junioreille suunnatut mentaalivalmennukset saavat nuoret urheilijat ajattelemaan esimerkiksi omaa itseään ja lajiaan syvemmin sekä ryhmässä tehtävät harjoitteet lisäävät huomattavasti joukkuehenkeä!

44.jpg
Ryhmässä tehtävät harjoitukset yhtenäistävät joukkuetta

Junioriurheilijoille sekä joukkueille on luotu valmiit mentaalivalmennuspaketit, jotka soveltuvat eri lajeihin ja ovat myös kustannustehokkaita. Mikäli esimerkiksi teidän joukkueenne kaipaa lisää tukea henkiseen valmentamiseen, niin ottakaa yhteyttä tästä tai laittakaa tarjouspyyntöä osoitteeseen info@voimavarat.com.

 

Mentaalivalmennusta yrityksille

Myös yrityksille on suunniteltu valmiita mentaalivalmennuspaketteja. Nämä sopivat kaiken kokoisille yrityksille ja valmiiksi tehdyistä aiheista voi valita juuri teille sopivimman ratkaisun. Esimerkiksi ryhmädynamiikan avulla työyhteisöstänne rakentuu yhtenäinen joukkue! Lue lisää yrityspalveluista tästä!

ryhmädynamiikka_selite.jpg
Ryhmädynamiikka

Yrityspalvelut lisäävät tietoisuutta henkilöiden sisäisistä voimavaroista. Opetellaan hyödyntämään ja vahvistamaan niitä sekä nostetaan koko työyhteisösi suorituskyky seuraavalle tasolle.

 

voimavarat_coachingwellness_pieni.jpg

Advertisements

Henkinen valmentaminen

mmeentlaa.jpg

Mitä on henkinen valmentaminen? Sitä meikältä on viime aikoina kysytty useasti. Sitä olen myös aikoinaan miettinyt paljonkin kirjoittaessani opinnäytetyötäni aiheesta psyykkinen valmennus juniorijääkiekossa. Henkinen valmennus ja valmistautuminen on kiinnostanut meikäläistä lähes tulkoon aina. Syventyessäni aiheeseen opiskelin henkisten ominaisuuksien perusteita paljon, keskustelin alan parhaiden kanssa sekä haastattelin lukuisia ihmisiä. Ehkä parhaiten henkisen valmentamisen idean kiteytti jääkiekko valmentaja Karri Kivi, jolle soitin saadakseni kysymykseeni vastauksen.

Alle 20 vuotiaiden maailmanmestari valmentaja Karri Kivi totesi (puhelinhaastattelu 11.2.2014) ettei psyykkinen valmennus ole hienoja sanoja, vaan tekemistä ja itsensä kehittämistä. Hän kertoi esimerkin, että pelaajan nostaessa punttisalilla paljon rautaa, niin silloin pelaaja tuntee itsensä vahvaksi. Kivi ei ole esimerkiksi koskaan testannut pelaajiensa psyykkisiä ominaisuuksia eikä “usko” psyykkisen valmennuksen malleihin, kuten rentoutukseen. Sen sijaan hän antoi ymmärtää, ettei psyykkisellä valmennuksella ja itse valmentamisella ole selkeää rajaa tai merkittävää eroa. Kiven mukaan valmentaminen on esiintymistä ja oleellinen kysymys on kuinka inspiroida ympärillä olevia.

Kokonaisuus

Lähtökohtana on kokonaisuuden ymmärtäminen. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että psyykkiset tekijät vaikuttavat fyysisiin ja päinvastoin. Mikäli ihminen on fyysisesti hyvässä kunnossa, niin yleensä hänen pääkoppansa on myös kunnossa. Ihmisen ollessa henkisesti äärimmäisen vahva, niin silloin hän saa itsestään helposti normaalia enemmän irti ja pystyy tätä kautta parempiin suorituksiin.  Kokonaisuus on aina otettava huomioon! Oli kyseessä sitten fyysinen treeni tai mentaali harjoitus.

Kehittyäkseen on ymmärrettävä perusteet. Aivan kuten fyysisessä harjoittelussa on ymmärrettävä fysiologiset faktat, perusteet. Mikäli haluat parantaa kestävyyttäsi, niin on tiedettävä, miten sitä kehitetään. Tai tavoitteen ollessa maksimaalisten rautojen nostelu sekä ennätysten rikkominen, niin on tajuttava mitä näiden eteen on tehtävä.

Sama laulu henkimaailman asioissa. On ymmärrettävä perusteet. Mitä on esimerkiksi itseluottamus ja miten sitä pystyy vahvistamaan? Perusasioiden kautta asiaa voidaan viedä kohti käytäntöä – yksilöä. Kokonaisuuden ja onnistumisen kannalta olennaista on tuntea itsensä tai valmennettava.

Kartoitetaan vahvuuden sekä heikkoudet, josta saadaan kuva kehityskohteista. Esimerkkinä taas itseluottamus. Mikäli olet treeneissä hyvinkin itsevarma ja suoritustaso säilyy korkealla, mutta pelissä tai kisasuorituksessa muutut epävarmaksi, niin mitä silloin voidaan tehdä? On löydettävä klikit siihen, mitkä heikentävät suoritusta kilpailusuorituksessa. Itseluottamuksen voi esimerkiksi romuttaa liian suuri jännittäminen ennen tuota H-hetkeä tai kisapaikka voi erota epäsuotuisasti treeniolosuhteista. Syitä voi olla monia ja mitä erikoisempia!

Epäkohdan löytymiseen voi mennä paljon aikaa ja yritystä. Tässä on äärimmäisen tärkeää oman itsensä perusteellinen tunteminen sekä rehellisyys. Tuon epäkohdan löytämisen jälkeen itse asian korjaaminen voidaan aloittaa.

Kaikki vaikuttavat kaikkeen

Mieltä pystyy harjoittelemaan samalla tavalla kuin lihasta. Asiat vaativat lukuisasti toistoja, jotta niistä tulisi automaatioita. Ihmisen fysiologia toimii ketjuna, eli kaikki vaikuttavat kaikkeen. Toisin sanoen pelkällä pakaratreenillä ei saavuteta pitkässä juoksussa muuta kuin epätasapainoa kroppaan. Fyysisen suorituskyvyn parantamisella on treenattava järkevästi, laadukkaasti ja monipuolisesti! Samalla tavalla toimii myös mieli. Henkiset ominaisuudet kulkevat aina käsi kädessä.

Itseluottamus olkoon vielä kerran esimerkkinämme. Itseluottamus on varmuutta, uskoa omiin kykyihin ja omaan tekemiseen sekä ylpeyttä. Itseluottamus on psyykkinen ominaisuus, jonka avulla urheilija pystyy saavuttamaan tavoitteensa. Mikäli taas tavoitteet ja tavoitteenasettelu ovat pielessä ja yksilö kokee jossain vaiheessa tavoitteensa mahdottomiksi, niin hänen motivaationsa alkaa hajota, joka puolestaan vaikuttaa keskittymiskyvyn heikkenemiseen ja tätä kautta suoritustason laskiessa alkaa itseluottamus pikkuhiljaa hajota atomeiksi.

Kaikki vaikuttavat kaikkeen! Siksi on tärkeää ottaa huomioon mahdollisimman monta seikkaa.

menttaa.jpg
Uskalla unelmoida sekä asettaa tavoitteita

Tavoite ohjaa tekemistä

Psyykkisen valmentamisen yksi tehokkaimmista välineistä on tavoitteenasettelu. Tavoite ohjaa AINA tekemistä ja unelmat antavat päivittäiseen tekemiseen polttoainetta! Tavoiteet ja unelmat voivat olla mitä vain. Se voi olla tarunhohtoiset kolme kirjainta NHL tai se voi olla vaikkapa ylennys duunissa, uusi koti, parempi fyysinen kunto, timanttinen sixpack, etc. Lista on loputon.

Tavoitetta asettaessasi kannattaa kysyä itseltään miksi haluan tuota. Tämän jälkeen kysy itseltäsi vielä miksi haluan juuri tuota. Vasta näiden jälkeen alat laatimaan sotasuunnitelmaa kuinka tavoitteisiin pääset.

Mieti siis tavoitteesi tarkkaan! Tavoitteita on monenlaisia. Ne voivat olla unelmia tai lyhyitä välitavoitteita. Mieti askel askeleelta omat tavoitteesi. Itselläni on aika selvät tavoitteet elämässä ja oon rakentanu selvät välitavoitteet miten tuohon päätavoitteeseen tulen pääsemään. Lisäksi valmistaudun asioihin mahdollisimman hyvin ja esimerkiksi jokaiselle työpäivälleni asetan omat tavoitteet. Suosittelen tekemään asioita tavoitteellisesti eikä vain mennä tekemään asioita. Iso ero!

Huomenna matkaan pääkaupunkiseudulle puhumaan tavoitteista sekä tavoitteenasettelusta paikalliselle juniorijoukkueelle. Odotan suurella mielenkiinnolla tuota tapahtumaa sekä koko projektia ja yhteistyötä kyseisen seuran kanssa. Siitä tulen kertomaan tarkemmin myöhemmin lisää sekä päivittelen jatkossa tuon projektin etenemisestä!

Loppuun vielä vastausta tämän postauksen ensimmäiseen kysymykseen. Psyykkinen valmennus on kokonaisuuksien hahmottamista ja yksilön huomioimista. Yksilöä tuetaan ja rohkaistaan, jotta tämä voisi kehittyä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Aivan kuten Karri Kivi totesi minulle, ettei psyykkinen valmennus ole hienoja sanoja, vaan tekemistä, itsensä kehittämistä.

Mikäli haluat ohjeita henkiseen harjoitteluun tai duunipaikallanne on vielä TYHY-päivä vailla ohjelmaa, niin ottakaa yhteyttä tästä!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikki rakkaat siskot ja veljet! Olkoon voimavarat kanssanne!

Rakkaudella,

Coach T

profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi

Anskun matkassa

DSC_0017.jpg
Rinkka selässäni tuntui painavammalta kuin koskaan. Kotona testaillessa olin tunnustellut kantamuksia ja todennut sen ihan hyvän tuntoiseksi selässä. Kevyt 25 kiloa. Helppoa kuin mikä. Toiselta se tuntui kun olin matkalla bussiasemalle. Puolitoista kilometriä muuttui jalkojeni alla moninkertaisemmaksi ja paino selässäni sietämättömäksi. Edessäni oli onneksi 15 tuntia pelkkää istumista ja olemista ennen määränpäätä, kerkeäsin levätä vielä ennen varsinaista lähtöä erämaahan. Tiesin kuitenkin koko ajan, että rinkka selässäni ei ollut se mikä painoi hartioitani ja sai askeleeni tuntumaan raskaalta, vaan painolasti on korvieni välissä ja sieltä minun täytyisi lähteä taakkaa keventämään.
DSC_0197.jpg

Maanantai aamuna nostin rinkan selkääni Kiilopään juurella ja lähdin määrätietoisen oloisena tarpomaan kohti tunturin huippua. Alkulämpö Kiilopään kautta kohti suomunruoktua, ensimmäistä autiotupaa ja suunniteltua yöpaikkaa.  Näkyvyys oli huono ja maaginen usvavaippa valittisi tunturien sekä vaarojen yllä.  Muita ihmisiä ei näkynyt missään kiilopäältä laskeutumisen jälkeen ja vanha poroaitaus näytti kuin suoraan kauhuelokuvan kuvauspaikalta. Puhelimesta katosi kenttä hieman aikasemmin. Pystyin hengittämään ja rinkka selässäni tuntui kevenevän jokaisella kilometrillä astellessani syvemmälle korpeen.

Matkan varrelle mahtui paljon monimuotoisia maisemia ja luontoa aidoimmillaan. UKK puiston mahtavuus piilee juuri sen monipuolisuudessa. On mahdollisuus kokea soistoja,  karua tunturimaisemaa, louhikkoja, järvimaisemia, tiheää luonnon metsää ja kauniita kurun pohjia tunturipuroineen. Kaikki kokemani nähtävyydet, paikat ja reissun kommellukset ovat oman blogitekstin arvoinen ja päässä palaankin näihin tarkemmin toisen tekstin parissa omassa blogissani vähän myöhemmin. Tässä tekstissä aion puida enemmänkin oivalluksia, ajatuksia ja havahtumisia joita mystisessä erämaan ympäristössä päässäni pyörittelin.

Tuntuu jopa haastavalta lähteä kirjoittamaan ajatuksia selkeään muotoon reissun jäljiltä. Kirjoitin joka ilta päiväkirjaani mietteitä päivän kulusta,  pohdinnoista ja upeista kohtaamisista joita koin matkallani, joten se auttaa nyt kasaamaan ajatuksista edes jotain yhtenäistä. Tällä hetkellä olo on hyvin haikea, koska poistun koko ajan kovaa vauhtia kohti etelää, omaa kämppää ja normaalia arkeani. Kaikki on hyvin kyllä elämässäni, mutta veri vetää sinne minne se kuuluu ja sen vuoksi pohjoisesta poistuminen tuntuu joka kerta vaikeammalta.  Metsässä koen ja tunnen olevani kokonainen. Tunturin kupeessa istuskellessani en kaivannut ketään, mitään tai minnekään muualle. Syvä hiljaisuus ympärillä tuudittaa omaan horrokseensa, josta havahtuessa huomaa vain hymyilevänsä kuin mikäkin idiootti. Tunturipuron solina auttaa nukahtamaan ja hernerokkasumu kosteuttaa kasvoja niin, että tuntee olevansa elossa enemmän kuin koskaan. Kun ympärillä näkee ja kuulee luontoäidin tarjoaman kauneuden,  ei voi pieni ihminen olla kuin onnellinen.

DSC_0268.jpg

Vaeltaminen on sitä mitä elämän pitäisi yksinkertaisuudessaan muutenkin olla. Selässä kulkee mukana kaikki mitä tarvitset elämiseen ja selviytymiseen. Annat keholle ravintoa tasaisin väliajoin, lepoa etappien välillä ja tarpeeksi palautumisaikaa jotta kroppa ei prakaa.  Huomioit matkan varrella ongelmat sekä vahingot heti niiden ilmaannuttua. Pyrit minimoimaan vahingot niin hyvin kuin mahollista, jottei asiasta kehkeydy ylitsepääsemätöntä ongelmaa myöhemmin, jonka vuoksi matkaa ei voisi jatkaa. Joka päivä edetään eteenpäin, haasteellisuus ja reitit suunnitellaan omat voimavarat huomioon ottaen ja vältetään turhia riskejä, mutta täytyy olla myös olla toisinaan rohkea, poistua  omalta mukavuusalueelta, kulkea erittäin raskaitakin taivalia ja ylittää itsensä jotta voi kokea jotain uskomatonta.

Erämaassa elämä on yksinkertaista ja mielestäni siinä se jutun juju onkin mielestäni. Ympärillä ei ole mitään, mutta siinä silti kaikki karussa kauneudessaan. Ympärillä ei ole kaupungin tuomia häiriötekijöitä, normaalia arkea oravanpyörineen, puhelinta, tietoa ulkomaailmasta, eikä ulkomaailmassa kenelläkään tietoa sinusta. Se on lähes mieletön fiilis kun ymmärtää olevansa täysin tavoittamattomissa. Vaikka vaellukselle lähtisi karkuun ihmisiä, niin siellä tapaamat ihmiset eivät lopulta kovinkaan haittaa. Karu ympäristö takaa ihmisten aitouden, sillä ei kukaan lähde viikoksi vetämään roolia vain jonkun shown vuoksi ja erämaan keskellä ihminen on alastomimmillaan. Ei ole väliä mitä olet ulkomaailmassa, siellä sä olet samalla viivalla kaikkien kanssa, täysin omana itsenäsi ja yksin. Jokainen kulkija jakaa sen mielenkierouden, että nauttii päivästä toiseen hiertyvistä jaloista, suossa rämpimisestä ja nokisesta naamasta. Lapin erämaat ovat täynnä tarinoita ja viisauksia, joita kerrotaan vastaantulijalta toiselle tai autiotuvan nurkassa kaminaa vahtiessa. Lapin taikaa kulkee näissä tarinoissa, viisauksissa ja siinä kokonaisvaltaisessa karussa kauneudessa sukupolvelta sekä kulkijalta toiselle. Vähän se ottaa, mutta paljon se antaa, sille kuka vain uskaltaa taivaltaa, nähdä, kokea ja varsinkin kuunnella.

DSC_0271.jpg

Ajattelin ennen reissuun lähtöä, että käyn läpi paljon mieltäni pitkään painaneita asioita. Selvitän päätäni ja sitä rataa. Päässäni oli oikein mielikuva itsestäni istuskelemassa järvenrannalla pohtimassa syntyjä syviä. Lopulta kovin aktiivisesti en edes asioitani pohdiskellut, tai en ainakaan kovin tietoisesti. Keskityin vaelluksella juuri siihen olennaiseen, eli olemiseen ja yksinkertaisuudessaan kaiken kokemiseen ja nauttimiseen. Elämiseen hetkessä ja selviytymiseen aina etapilta toiselle jonne olin suunnitellut kulkevani. Nukuin joka yö pitkiä yöunia ja eksyinkin kun nautin niin paljon Maantiekurun kauniista olemuksesta. Siinä vaiheessa kun lopulta myönsin olevani ihan hukassa itselleni, vedin leirin pystyyn hyvään paikkaan ja rauhassa nukuin seuraavaan päivään. Heräsin hirveän sumun keskeltä, eli näkyvyyttä ei ollut lähes laisinkaan. Iltapäivään mennessä löysin itseni täysin kartalle, mutta koen tämän hukassa olemisen olleen isoin ja jopa hienoimpia asioita reissullani. Monia palasia loksahteli paikoilleen ja ihan hukassa yksin ollessani oivalsin paljon asioita, ihan kuin vastaukset moniin pohdintoihini olisi olleet aivan nenäni edessä koko ajan.

Lapinhöperönä uskon metsässä kaikella olevan tarkoituksensa. Kun kunnioitat tuntureita, vaaroja ja vaalit luontoäidin omaisuutta, se kyllä vastaa takaisin pitäen huolen omistaan, luonnonlapsistaan. Täysin häiriövapaa ja aikatauluton ympäristö saa mielen selvenemään ja ajatukset loksahtelemaan paikoilleen. Sitä tajuaa kuinka omat elämäsi ongelmat ovat niin pieniä, kuinka pieni sinä itse olet kaiken keskellä, unohtamattakaan sitä kuinka paljon kauneutta meillä on edessämme jos vain uskallamme ja osaamme katsoa. Ei pidä jäädä murehtimaan mennyttä tai eilistä, vaan tärkeintä on se mitä teet tässä hetkessä ja tulevaisuudessa. Aivan kuten vaeltaessa, vahingon sattuessa ei jäädä märehtimään vaan mietitään miten tilanne korjataan ja vahinko minimoidaan jotta matkaa voi jatkaa parhaiten. Lapin voimaannuttava voima ei ole pöty puhetta, eikä siis ole ihme että ihmiset halajavat lappiin takaisin. Kun sen kokee ja tuntee, erämaan ja luonnon yksinkertaisen kauneuden, siellä piilevän voimaannuttavan energian ja rauhallisuuden, ei haluaisi sieltä enää palatakaan takaisin.

Reissu antoi paljon ja myönnän olon olleen metsästä paluun jälkeen hieman riepu. Nyt pyyhin vielä tuhkia siivistäni, mutta tunnen koko ajan voimaantuvan tunteen vahvistuvan sisälläni. Lappi, teki taas tehtävänsä ja aika on nousta ylös tuhkasta vahvempana kuin koskaan aiemmin.

Tietoa kirjoittajasta

NANNAINA – ANNIINA – AP

16933509_10208393429898322_938122_n.jpg

Lue lisää hänestä! http://nannainan.blogspot.fi/

 

Posin kautta

1.jpg

Heräsin aamulla tuttuun aikaan 07.30. Nousin ylös, koira näykkäsi paljaasta nilkasta toivottaen hyvää huomenta. Vein koirani, Ráhkiksen ulos. Tultiin sisälle ja syötiin aamupala kilpaa. Pakko syödä ennen häntä, koska pentu on tottunut kusemaan heti ruokailun päätteksi. Voitin. Mentiin takaisin ulos. Ráhkis kusi nurmikolle – tuli voittajafiilis. Takaisin kotiin ja pakkasin tavarani. Lähtö töihin ja otan koirani mukaan. Töissä huomasin valmentavani täysikasvuista ihmistä ja kahdeksan viikkoista villieläintä samaan aikaan. Takaisin kotiin. Syödään lounas kilpaa. Yritän voittaa, mutta puhelin soi. Hävisin ja paskat lattialla. Siivoan paskat. Takaisin töihin, nyt ilman koiraa. Töistä illalla kotiin. Pennulla on mahakipeä, sen näkee lattiasta. Siivoan toiset ulosteet. Koiran kanssa ulos ja nopeasti sisälle leikkimään. Jatkan vielä työpäivääni tietokoneella. Koiralla edelleen vatsa sekaisin. Koira pyörii levottomasti. Mennään ulos ilman tulosta. Tullaan sisälle ja tulos tuli lattialle. Siivoan kolmannen kattauksen. Teen samalla töitä. Työt tehty. Sitten leikitään. Kohta tulee uni ja käydään tyytyväisinä unille. Huomenna uusiksi, rakas!

Siinä ote viime viikon keskiviikosta. Olen siis hommannut koiran itselleni. Paimensukuinen lapinkoira nimeltään Ráhkis. Oma arki pyörii hyvin tiiviisti tuon uuden vaimokkeen kanssa. Hän on juuri ja juuri yhdeksän viikkoa vanha, joten kaikki on vielä todella uutta ja ihmeellistä! Oon saanu siinä samalla hieman uutta näkökulmaa maailman menoon, kun seuraillut hänen valtavaa uteliaisuutta ja innostusta ihan mihin tahansa pienimpäänkin asiaan. Todella fiksu ja vilkas tapaus. Hänestä tulee vielä jotain!

Hänen kanssaan ollaan käyty tutustumassa pikkuhiljaa tähän hulluun maailmaan. Hän kulkee reippaasti mukanani myös työssäni. Ulkotreeneissä hän viihtyy ja yrittää jo ottaa hommaa tosissaan haltuunsa. Käydään usein ”vapaalla” myös paikallisella yleisurheilukentällä, jossa on kiva touhuta ja temmeltää sekä yrittää hieman kouluttaakin.

Kyseisellä kentällä sattui mieleenpainuva episodi. Kerron siitä tapahtumasta tässä kirjoituksessa ja yritän samalla verrata koiranpennun kasvatusta omaan ammattiini, koutsaamiseen.

5.jpg
Coach R tarkkana työssään

Isä ja poika

Puoli tyhjä yleisurheilukenttä ja aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta. Aivan parasta kyseisissä puitteissa touhuta koiran kanssa. Noista nauttii koira sekä isäntä! Kentänlaidalla touhuttiin omia juttujamme ja noin 20 metrin päästä meistä sattui olemaan jonkinlainen kuulantyöntö treeni meneillään. Oman vapaan tulkintani mukaan isä valmensi poikaansa. Tavoite oli selkeästi saada rautapalloa työnnettyä joka työnnöllä pidemmäksi. Meikällä on tapana aina sivusilmällä ja -korvalla seurata toisen valmentajan tai ”valmentajan” otteita ja etenkin palautteenantoa. Mielenkiinnolla jäin seuraamaan.

Työntöjä oli takana ainakin tusinan verran. Yhtään positiivista lausetta tai edes sanaa en vielä ollut kuullut. Jatkuvasti oli vain korjattavaa. Milloin oli käsi liian alhaalla, milloin käden työntö jäi vajaaksi, milloin kroppa ei kiertynyt tarpeeksi, sitä, tätä ja tota. Oon tosi huono arvioimaan pienten lasten ikävuosia, mutta kyseinen poika oli havaintojeni valossa alta kymmenkesäinen. Hän näytti turhautuvan työntö työnnöltä – no helvetti onpa ihme!

Poika kyseli myös työntöjensä mittoja. Heillä ei ollut mittanauhaa tai vastaavaa käytössään, vaan mittaus tapahtui isän kokeneella silmällä. Poika työnsi aika komean kaaren ja omaan silmääni se näytti ihan kelpo työnnöltä. Hän innoissaan kysyi: ”menikö yli kahdeksan metriä?”. Isä katsoi sekunnin kuoppaa ja totesi tylysti: ”eeei, 7,8 metriä. Mietin mielessäni, että ei perkele.

Palautteenantaminen

Palaute ja sen antaminen ovat yksi, ellei tärkein, valmentajan tehokkaimmista työkaluista. Palautteella kerrotaan välittömästi mitä hyvää suorituksessa oli ja mitä korjattavaa. Mielellään korjauskohtia on vain yksi kerrallaan ja viesti siitä tulee olla mahdollisimman selkeä. Parasta on myös aloittaa palautteenantaminen positiivisesta. Eli ensin hyvät uutiset ja sen jälkeen huonot uutiset. Tavoitehan on kuitenkin korjata mahdollinen virhe ja saada pidettyä valmennettavan motivaatio korkealla. Ilman motivaatiota on lähes mahdoton kehittyä. Selkeää, eikö?

dinamo_kuva
Posin kautta ja välitöntä palautetta Pietarin Dinamon naisveskareille. Vaikkakin yhteinen kieli oli kovin puuttelista!

Palautteenantaminen on myös yksi psyykkisen valmennuksen kulmakivistä ja se linkittyy moneen asiaan. Esimerkiksi keskittymiskykyyn. Lainaan suoraan omasta opinnäytetyöstäni, jonka kirjoitin vuonna 2014 psyykkisestä valmentamisesta: ”Yksi tehokas keino kehittää urheilijan keskittymiskykyä on palautteenanto. Selkeä, kannustava ja yhteen pääasiaan keskittyvä palautteenanto ohjaa itsestäänkin urheilijaa kohti taitavaa keskittymistä. Vastaavasti urheilijan oma itsepuhe ja toiminnan ohjaus ovat oleellisia keskittymiseen vaikuttamisen välineitä. Valmentajan tulee jatkuvasti muokata palautteen määrää ja laatua urheilijan kunkin hetkiseen tilanteeseen, taitotasoon ja keskittymisen laatuun sopiviksi. Käytännössä usein sekä urheilija että valmentaja saattavat pyrkiä vaikuttamaan keskittymiseen ohjeistamalla urheilijaa tai itseään “keskittykää paremmin”. Tämä ei käytännössä useinkaan ole tehokas tapa. Keskittymisen jo ollessa herpaantunut, tarvitaan suorittamisen nopeaksi korjaantumiseksi yksinkertaisempaa informaatiota siitä, mihin huomio tulisi uudestaan suunnata.”

4.jpg
Coach R vetää mäkivedot mukana

Ei siis ole ihan se ja sama mitä valmentaja laukoo suustaan suorituksen jälkeen. Haaste on siinä, että palaute pitää antaa välittömästi suorituksen jälkeen. On oltava nopea ja tunnettava hyvin oma valmennettava. Nyrkkisääntönä kuitenkin, että posin kautta!

Nuoret Leijonat maailmanmestaruuteen valmentaneen Jukka Jalosen mukaan voittaminen on asenne- ja valintakysymys. Pikkuleijonien sloganiin Pidetään kivaa ja vedetään täysii! tiivistyy se, mistä koko hommasta on kyse.

Koira ja palaute

Itse olen verrannut tätä pennun kasvatusta ja kouluttamista nuoren jääkiekkoilijan koutsaamiseen. Yhtäläisyyksiä on paljon! Palaute on oltava selkeää, jotta eläin sen tajuaa. Palaute on oltava myös välitöntä. Siten koirakin tajuaa, milloin tuli tehtyä jotain oikein. Kehua pitää aina paljon ja tosi hyvästä suorituksesta annettava palkinnoksi herkkuja.

Säännöt on kuitenkin oltava ja tietyissä kohdissa sanottava jyrkästi ei. Jos koiranpentua puristaa liian kovaa, se kuolee. Jos pennusta ote on liian lepsu, niin se paskoo syliisi ja lähtee pois. Tässäkin asiassa se kuuluisa kultainen keskitie!

2.jpg
Positiivinen ilmapiiri antaa myös rohkeutta

Mikäli koiraa toruu jatkuvasti, kieltoja tulee kieltojen perään tai esiintyy jopa fyysistä kuritusta, niin seurauksena on arkaluonteinen koira. Mitä käy nuorelle urheilijalle, jos koko ajan kaikki on paskaa tai perseestä ja milloinkaan suoritus ei ole riittävä? Tuloksena on arka urheilija, joka ei välttämättä koskaan uskalla kokeilla mitään uutta tai saati ylittää itseään. Tietysti, jos kyseessä on todella motivoitunut ja lujaluonteinen tapaus, niin silloin mikään ei vaikuta negatiivisesti. Nyt kuitenkin kyseessä suuri massa kautta otanta nykyajan nuorista.

Positiivinen ja kannustava ilmapiiri motivoi niin koiravauvaa kuin nuorta urheilijaa. Nykyään ei vaan enää toimi pelolla ja kurituksella valmentaminen tai kouluttaminen. Siksi mua huvittaakin etenkin PT-maailmassa olevat 160 kiloiset streoidimöröt, jotka möykkäävät päivästä toiseen: ”itse tulit, nosta sitä rautaa!”. Joo huutaminen ja riehuminen ovat yksi valmentamisen tehokeinoista, joilla tietyissä tilanteissa on hyötyäkin, mutta kuka sitä jaksaa päivästä toiseen? Oma ääneni ainakin loppuisi kahdessa päivässä…

Positiivisuus on hyve

Maailmaa kannattaa katsoa positiivisin mielin ja pieni pilke silmäkulmassa. Mikäli ajattelee kaikesta vain negatiivisesti, niin alkaa se oma psyykekin romuttua. Niin, mutta pessimisti ei pety. No ei varmasti, eikä koe koskaan mitään onnistumistakaan! Positiivisuus on hyve ja sitä kannattaa vaalia. Jos ei ole luontaisesti kovin positiivinen tai oma elämänkatsomus ei ole järjin valoisa, niin se on myös harjoiteltava ominaisuus.

3.jpg
Positiivinen palaute auttaa keskittymään

Pitää muistaa, että kävi mitä ikinä tahansa, niin asioilla on aina positiivinen puoli. Tätä kirjottaessa Ráhkis väänsi tortut metrin päästä hänelle varatuista sanomalehdistä. Paska! No positiivista tässä on paljonkin. Yritys sanomalehdelle oli ihan kiitettävä, nyt sattui vain pieni tähtäysvirhe. Tärkeintä on kuitenkin, että pennun suoli toimii ja nielty tavara kulkeutuu myös ulos. Ruokinta on myös onnistunutta, koska uloste oli kiinteää. JES! Paljon hyvää paskassakin jutussa.

Positiivista viikkoa kaikki rakkaat siskot ja veljet!

P.S. Keskiviikkona toistaiseksi viimeinen Voimavarojen OFF Season ilmaistreeni! Treeni alkaa 18.30 Lahen Hyppyrimäellä. Ei tarvitse ilmoittautua ennakkoon, eikä ole säävarausta. Osallistumisesi voit merkata Facen tapahtumasivulle. Silloin otetaan tehoja irti kropasta ja vedetään maksimikestävyyttä! Kulutus on äärimmäinen ja hapotus helvetillinen, mutta vedetään silti posin kautta. Be there!

DSC_0004.JPG

Rakkaudella,

Coach T

profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi

Parempi minä

takaa

edestä

Viime kirjoituksesta onkin jo aikaa, joten nyt on korkea aika päivitellä tilannetta. Alku kesästä nostin hieman kytkintä ja pidin taukoa lähinnä kaikesta. Vetäydyin Lappiin laskemaan kierroksiani ja päätin olla siellä niin kauan kuin on tarpeeksi. Kemijärvellä kävin sukuloimassa, Muotkalle menin latautumaan sekä autolla tuli kierreltyä pienempiä kyliä ja taajamia. Pari viikkoa vierähti pohjoisessa ja vajaan viikon olin etelämpänä tekemättä juuri mitään. Kolmisen viikkoa pidin siis kokonaisuudessa breikkiä ja sitten olikin olo, että pakko päästä tekemään töitä. Tavoitteena oli vain ja ainoastaan tulla arkeen takaisin henkisesti ja fyysisesti vahvempana. Siinä onnistuin loistavasti!

 

Luovuuden loppu

Alkoi tuntumaan ettei hommat etene. Kaikki oli hyvin saatu aloitettua, mutta kaikki pyörivät silti lähtöruuduissaan. Ei vaan enää ollut henkistä eikä fyysistä polttonestettä viemään asioita eteenpäin. Siksi päätin ottaa pienen aikalisän.

Pohjoisessa tietysti tuotan myös blogiani Tehtävä Lapissa, mutta työn ohelle se on erittäin tärkeä henkireikä mulle. Siellä oppii aina pysähtymään ja hyväksyy myös sen, ettei aina asiat mene niin kuin on suunnitellut. On sopeuduttava ja elettävä luonnonehdoilla. Niitä oppeja yritän nyt myös soveltaa käytännössä arjessani. Kontrollifriikille on aika haastavaa mikäli hommat ei mene juuri niin kuin pitäisi. Nyt yritän hieman löysätä tuota kontrollin kiristämää silmukkaa ja olla itselleni sallivampi ja armollisempi.

Luovuus alkoi kadota hommasta. Pari viikkoa olin täysin miettimättä työjuttuja ja sen jälkeen alkoikin tuntua siltä, että nyt on polte jo päästä sorvaamaan. Se oli se mitä hain. Kiima tekemiseen, halu kehittää itseään ja viedä asioita isosti eteenpäin.

Tuleva syksy ja talvi ovat muodostumassa todella kiireisiksi. Kiire on mulle jees, koska se tietää töitä ja mitä enemmän teen töitä, niin sitä paremmalta tuntuu. Silloin koen, että asioita tapahtuu. Tuohon kaikkeen on kuitenkin varauduttava henkisesti sekä fyysisesti ja siksi annoin hetken pelkästään itselleni. Nyt tunnen olevani siihen valmis

 

Etenee

Henkisesti ja fyysisesti vahvempi kuin eilen. Tuo lausahdus on kirjoitettuna keittiöni liitutauluun. Kyseiseen tauluun kirjoitan aina ”teemalauseeni”, jota luen sekä ajattelen päivittäin. Sitä pyrin olemaan ja sen eteen täytyy tehdä päivittäin töitä. Nyt tuntuu olevan monta rautaa tulessa ja pakko todeta, että nyt hommat etenevät ja pöhinä ympärillä on hyvä.

Omat PT-valmennukset pyörivät hyvällä mallilla ja aivan upeita ihmisiä on valmennettavani. Kiitos teille! Päivittelin hieman sivuille hinnastoja sekä muita juttuja, niin käy ihmeessä tutustumassa. Lisäksi yritykselläni on nyt oma kehonkoostumusmittari, joka on mainio tuki valmennuspalveluissa. Oon äärimmäisen tyytyväinen tuohon laitteeseen ja sen käytettävyyteen. Infrapunalla toimiva vehje kulkee paikasta toiseen yhdessä kädessä eikä mittarin siirtämiseen tarvita enää rekka-autoa tai vastaavaa. Tämä mahdollistaa sen, että mittauksia voidaan tehdä kätevästi erilaisissa tapahtumissa, yrityksissä tai vaikkapa just sun kotonas! Jos kiinnostaa oman kehon arvot lukuina tai haluatte vaikka koko työporukka tehdä mittaukset samaan aikaan, niin ottakaa yhteyttä. Laitetaan järjestymään!

Räjähtä

Tapahtumista nyt heinäkuussa pyörii Voimavarat OFF Season Workouts ryhmätreeni Lahen Hyppyrimäellä. Kyseessä on ilmaistreeni, joka on avoin aivan kaikille. Sitä on ollut tosi siisti vetää ja oon erittäin yllättynyt kuinka paljon siellä on porukkaa käynyt. Fiilis noissa treeneissä kaikilla ollu tosi huikea, joten tuu säki ihmeessä paikalle! Siellä keskitytään ihmisen perusominaisuuksien treenaamiseen, kuten esimerkiksi kestävyyden, nopeuden tai räjähtävän voiman. Nykyään mennään niin paljon ulkonäkö edellä ja treenataan vain pakaroita ja muita muotoja, mutta perusasiat tuntuvat jäämään unholaan. Ihminen on kuitenkin suuri kokonaisuus, jossa kaikki eri osa-alueet on otettava huomioon. Suorituskyky tässä kuitenkin lopulta ratkaisee eikä pelkästään se ulkonäkö. Sitä viestiä haluan myös noissa ilmaistreeneissä tuoda esille. Treenataan ominaisuutta, ei ulkonäköä! Ulkonäkö on hyvä sivutuote mitä kaikella harjoitellulla saadaan. Perusasiat kuitenkin aina kunniaan! Ei pahalla kaikki fitnesspirkot ja bodaripekat, mutta on olemassa muitakin tapoja kuin loputtomat supersetit ja failureen asti tehtävät jumppailut. Ei niissäkään aina mitään vikaa ole, mutta näkökantaa kannattaa aina laajentaa! Monipuolisuus on hyve.

Jääkiekkokausi 2017-2018 alkaa olemaan myös luukulla ja sen valmistelu ovat aikataulussaan. Odottava fiilis, että pääsee taas jäähalleille notkumaan! Jääkiekon lisäksi oon myös sotkeentunut salibandyyn. Joukkue nimeltä SB Voimavarat on jo perustettuna, mutta siitä kuullaan lisää myöhemmin. Sen voin jo kertoa, että kortteli pukeutuu mustaan ensi kaudella!

Syksylle on myös bookattu ensimmäisiä yritystapahtumia. Paikallisiin yrityksiin käyn muun muassa tekemässä hyvinvointipäiviä ja pitämässä luentoja. Alkaa pian olemaan kesälomakaudet ohi, joten mikäli haluatte edistää työpaikkanne työhyvinvointia, niin ottakaa yhteyttä, niin räätälöidään juuri teille sopiva kokonaisuus!

 

Coach R

Tapahtumaa ja ohjelmaa siis tulevaisuudessa riittää. Lisäksi ensi kesälle on tulossa muutama isompi tapahtuma ja projekti, mutta ne ovat vielä työnalla ja niistä lisää aikanaan. Ettei elämä menisi liian vakavaksi ja aika pelkästään työntekemiseen, niin päätin hieman vahvistaa tiimiämme. Coach R, tuttavallisemmin nimeltään Ráhkis, on Paimensukuinen Lapinkoira ja Voimavarojen uusi pikkuinen apuvalmentaja. Hän ei ole vielä edes kahdeksaa viikkoa, joten maailmassa on paljon uutta ja jännää kokemista. Perehdytysjakso on siis vielä menossa, mutta lähiviikkoina hän tulee olemaan mukanani monissa PT-valmennuksissa sekä muissa valmennushommissani.

söpö.jpeg
Coach R

Uutta ja jännää on myös meikälle, kun jaan asuntoni tämän pikkuisen daamin kanssa! Hienosti on lähtenyt ja ollaan kyllä jo nyt ihan erottamaton duo. Hänestä kirjoitan lisää myöhemmin.

Viikonloppuna ollut monenmoista tapahtumaa ja kinkeriä. Meripäivät kotiseuduillani Kotkassa, täällä Lahessa Summer Uppia ja Lahen yötä, Ilosaari, Suomi Pop festarit, mitä näitä nyt on. Monella saattaa railakas viikonloppu painaa, mutta ei mitään hätää huomenna olet jo fyysisesti ja henkisesti vahvempi kuin eilen!

Hyvää festarien jälkeistä elämää kaikki rakkaat siskot ja veljet! Tästä on hyvä jatkaa.

Rakkaudella,

Coach T

profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.

 

Terapian tarpeessa

Tervehdys jälleen ystävä!

Nykyään mieltäni on askarruttanut armaan kotipohjolamme rintaa puristava ilmapiiri. Etenkin minua on alkanut häiritsemään suurten sodan jälkeisten -ikäpolviemme laajalti viljelemä ”talvisodan henki”. Sitkeydessä, urheudessa, tarmokkuudessa ja yhteisvoimin uuden rakentamisessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Eikä senkään käy kieltäminen, että sota-aikaan ongelmat ja haasteet olivat eri maailmasta kuin nykyään.

Olen kuitenkin tähänastisen elämäni aikana kokenut, että syvimmin omaan ikäluokkaani tästä ”hengestä” on imeytynyt vaikenemisen ja nieleskelyn kulttuuri. Kulttuuri, jossa omia ongelmia ja pahoinvointia täytyy aina verrata talvisodan aikoihin ja täten todeta murehtivansa turhia ja pitää suunsa kiinni. Olen itsekin moisen kulttuurin ja ympäristön kasvatti.

Eksyksissä mustan ja harmaan maailmassa

Kuten monelle muulle, myös minulle oli kova pala nieltäväksi, etten selviä enää omin voimin eteenpäin ilman psyykkiseen hyvinvointiin perehtynyttä ammattilaista. Suuresti arvostamani kyseisen alan pioneeri ja kasvo Maaret Kallio totesi Helsingin sanomien –blogijulkaisussaan: ”Se, mistä ei puhuta ääneen, ei suinkaan katoa, vaan sekoittaa mieltä ja kuorruttuu häpeällä”. Viimein otin tämän askeleen pitkän väsytystaistelun jälkeen ja yritin parhaani mukaan hiljentää ennestään opittujen ajatusmallien luomat äänet pääni sisällä. Nämä äänet kritisoivat päätöstäni ja halveksuivat minua. Viimein oli minun vuoroni ottaa vastuu omasta henkisestä kasvustani.

Mutta miksi koin, että en selviä enää omin nokkineni? Huomasin, että mielenmaisemastani alkoivat hävitä yksitellen kaikki värit ja tilalle oli jäänyt pelkkää harmaata ja mustaa. Ja lopulta se harmaakin hälveni. Jo teini-ikäisestä lähtien olin saanut myös outoja raivokohtauksia kun join itseni tarpeeksi pyörryksiin. Tämän kohteeksi joutuivat valitettavan moni läheiseni. Yleensä en muistanut itse näistä mitään, mutta käytökseni oli ollut hyvin uhkaavaa ja kielenkäyttöni todella rajua ja törkeää. Moiselle kohtaukselle en jälkikäteen kyennyt yleensä antamaan syytä. Se hämmensi minua yhtä paljon kuin niitä raukkoja, jotka joutuivat raivoni kohteeksi. Laitoin asian vuosikausia viinan piikkiin. Ajattelin, että ehkä minulla on joku ”rähinäkännigeeni”, kuten olin jostain tieteislehdestä lukenut. Tällöin en vielä suostunut myöntämään itselleni, että kaikki ulospurkautuva on oman alitajuntani maisemaa.

Toinen merkittävä syy henkilökohtaisten riivauksieni lisäksi oli parisuhde ja sen mahdollinen kehittäminen. Yhteiselomme alkoi melko nuorella iällä. Viimeiset vuodet olivat menneet kuitenkin kehnosti. Aloin huomata itsessäni pelottavia reaktioita. Minua painoi jatkuvasti jokin paha. Olin suurimmaksi osaksi vihamielinen avopuolisoani kohtaan. En kyennyt suhtautumaan esimerkiksi itseäni koskeviin huomioihin pienimmistäkään asioista aikuisen tavoin, vaan hyökkäsin aina vastaan kuin uhmakas ja pelokas teinipoika.

Itsensä kusettaja vai oman elämänsä superstara?

Näihin aikoihin aloin ensimmäisen kerran pohtia, miksi iskeydyn sekunnin sadasosassa paniikin valtaan jos kumppanini korottaa hiemankaan ääntään. Ihan kuin hän olisi uhannut minua aseella, jos meillä oli erimielisyyttä pienestäkin arjen asiasta. Jokaiseen parisuhteeseen kuuluvat pienet ”kränät” herättivät minussa joka kerta suuren tunnemylläkän. On raskasta olla kokoajan vihainen ja turhautunut. Varsinkaan, kun ei ymmärrä itsekkään, että miksi.

Jare Tiihonen räppää ”Alpha Omega” kappaleessaan: ”tsiigaan peiliin, en oo varma kuka edessä seisoo, huoramainen kusettaja vai suomalainen superstara?”. Kyseisen kappaleen ensimmäisen kerran kuullessani pohdin itsekin peiliin katsoessani, tuijottaako sieltä väsyneillä silmillään takaisin huoramainen itsensä kusettaja vai oman elämänsä superstara? Päädyin ensimmäiseksi mainittuun.

raavinta_muokattu

Lähtöruudusta askel eteenpäin?

Itsetutkiskeluun on monia keinoja ja ne ovat aina yksilöllisiä. Omalla kohdallani uskallan väittää, että vaikka olisin vaeltanut vuoden yksin erämaassa tai meditoinut ja tehnyt mindfulness-harjoitteita lootusasennossa päivät pitkät, lopputulos olisi ollut sama. Olisin ollut lähtöruudussa. Haavat ja niiden tuomat haasteet olivat liian syviä.

Syyskuussa 2015 istahdin ensimmäisen kerran psykoterapeutin vastaanotolla mukavan pehmeälle nojatuolille. Tiesin, että monet etsivät itselleen sopivaa terapeuttia kuukausiakin. Itselläni kävi tuuri ja löysin heti minulle sopivan henkilön. Ennakkoluuloni harmaa nuttura päälaellaan sojottavasta kitkerän vanhasta käyrästä, jonka ainoa tehtävä on tuomita ja arvostella minua, huuhtoutui muutamissa minuuteissa viemäriin. Näin alkoi minun pitkä ja pomppuinen vaellukseni eheytymisen tiellä.

”Raskaskin totuus antaa sielulle rauhan.” – Martti Lindqvist

EDIT: Jatkossa löydät postaukseni osoitteesta : www.sielunisilmin.fi

Rakkaudella,

Veli_K

Muotkan opit

cof

IMG_20170607_163913.jpg

Kehittyäkseen on ensin opittava tuntemaan itsensä. Omat kokemukseni osoittavat, että lähtökohta itsetutkiskeluun vaatii ensinnäkin rauhallisen ympäristön. Häiriötekijät on minimoitava. Näitä ovat muun muassa työasiat, puhelin, tietokone, tabletti, muut ihmiset sekä kovat äänet. Nämä tekijät on karsittava pois, jotta saavuttaa sopivan mielentilan uusien asioiden oivaltamiseen. Teen kotoa käsin paljon töitä, joten parasta on vain lähteä pois kotioloista.

Työssäni tarvitsen todella paljon internetin ihmeellistä maailmaa, joten matkustin minne tahansa missä on jonkinlainen wi-fi yhteys saatavilla, niin siellä alan myös tehdä töitäni. Automaattisesti ensimmäisenä aukeaa sähköposti ja siitä hieman päivittelemään omia sivujani sekä tietysti somea. Eli siellä missä on netti, niin siellä olen myös töissä. Siksi on lähdettävä mahdollisimman kauas ja syvälle. Sinne mihin mikään laajakaista ei ylety.

Ylös tunturiin

Muotkalla parasta antia ovat tunturit. Siellä ne ovat kaikki järjestäen helposti valloitettavissa ja lähes jokaiselta huipulta aukeaa aivan epätodellisen kaunis maisema. Pieni vaiva, suuri palkinto! Erityisesti meikäläiseen teki vaikutuksen Peltoaivi. Se ei kilpaile korkeudellaan Käsivarren suurtuntureiden kanssa eikä omaa samanlaista mystiikkaa mitä esimerkiksi Haltilla tai Saanalla on. Se ei myöskään ole kovinkaan vaikeasti tavoiteltavissa. Majatalo Ruoktulta patikointi kestää 1-2 vuorokautta kyseisen tunturin juurelle päästäkseen. Itse huiputuskaan ei vaadi kovin montaa tuntia.

IMG_20170607_163910.jpg
Näkymää huipulta

Alkuperäinen reittini Muotkalla muuttui runsaan lumitilanteen takia aika lailla. Tästä syystä aikaa jäi paljon enemmän erilaisten huippujen tutkailuun. Peltoaivin huipulla kävin kolmesti viikon aikana ja voin kertoa, ettei siihen näkymään kyllästy koskaan. Huipulta aukeaa täysi 360 asteen näkymä joka suuntaan. Sää oli jokaisella huiputuksella helteinen ja näkyvyys täydellinen. Silmänkantamattomiin asuttamatonta erämaa maisemaa – täydellistä! Kaukana luoteessa näkyi Norjan lumipeitteiset vuoristot, lähimmät tunturien huiput osittain lumen peitossa ja lukuisat järvet ympärillä olivat jäässä. Tuuli sattui olemaan myös epätodellisesti joka huiputus kerralla täysin tyyni, joten ympärilläni oli täysi hiljaisuus.

Hetket huipuilla jäävät mieleen. Samanlaisia näkyi ei täältä etelästä löydä. Kuvia tietysti olen ottanut satoja, mutta niissä maisema ei vain pääse oikeuksiinsa. Onneksi ”aidot” kuvat ovat piirtyneet mieleni muistioon, jonne voin aina mielessäni palata. Ympärillä oleva avaruus ja yksinäisyys eivät myöskään taltioidu valokuvaan. Se tunne, kun tiedät ettei lähistöllä ole ketään muita ja lähimpään asutukseen voi olla päivien kävelymatka, tuo vapautta. Tieto siitä, ettei puhelin voi soida kentän puuttumisen vuoksi tuo helpotusta.

Arki on kivaa, mutta välillä sieltä on hyvä päästä hetkeksi irti!

Multitasking

Arki on usein meillä kaikilla kovin kiireistä. Sitä yrittää tehdä mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa. Ajankäyttö on maksimoitava. Itse syyllistyn tähän myös hyvinkin usein päiväni aikana. Esimerkiksi aina syödessäni luen lehdestä uutisia ja samalla puhelimesta sähköposteja. Puhelin soi myös tiuhaan tahtiin päivän aikana ja moni asia tuleekin tehtyä puhelin korvalla. Näitä riittää meillä kaikilla.

Erämaassa pyrin aina karsimaan nämä monien asioiden saman aikaiset suoritukset nollaan. Miksi? Ensinnäkin koska on aikaa ja toiseksi siitä syystä, koska yhtä asiaa tehdessäsi keskityt vain siihen hetkelliseen tekemiseesi. Kulkiessa ei tarvitse samalla suunnistaa. Voi pysähtyä hetkeksi ja samalla katsoa ympärilleen sekä nauttia siitä hetkestä. Tulilla ollessa ei tarvitse välttämättä kuin tulistella ja katsella tulta. Ruoanlaittokin on mielekkäämpää, kun ei samalla säädä muuta.

Kokeile. Pysäytä hetkeksi kaikki muu ja juo esimerkiksi vain kahvia. Älä tee mitään muuta. Sulje puhelin ja kaikki muut häiriötekijät ympäriltäsi. Keskity kahvin makuun ja hajuun. Tunnustele miltä se maistuu sekä miten sen kofeiini vaikuttaa kehoosi. Rentoudu! Näin jopa hyvin yksinkertaisesta asiasta voi tulla todella suuri nautinto. Samalla saatat jopa päästä irti edes hetkeksi kaikesta muusta ympärillä olevasta hässäkästä.

20170610_185438.jpg
Pysäytä hetkeksi

Hallittu eksyminen

Oli aika hyvästellä Peltoaivi ja suunnattava syvemmälle erämaahan. Päätin lähteä yöllä liikkeelle, koska oli aivan jumalaton helle ollut jo monta päivää. Aurinko paistaa korkealta ja valoisaa on kellon ympäri, joten on aivan sama liikkuuko päivällä vai yöllä. Päivän reitin olin suunnitellut kartalta etukäteen. Reitti lähti Peltoaivilta karkeasti kohti itää suurimpia lumikenttiä kierrellen. Fiilis huippu ja kropassa energiaa parin kevyemmän päivän ollessa alla!

sdr
Tuohon suuntaan!

Polkuja ei ollut missään, joten kartalla ja kompassilla oli mentävä. Itse suunnistus meni kyllä ihmeen kaupalla pelkällä tutkalla lähes koko reissun. Kompassi roikkui tunnollisesti kaulalla joka päivä, mutta suuntaa otin sillä korkeintaan kaksi kertaa koko viikossa. Karttaa vilkuilin ohi mennen, että suunnilleen tiedän missä mennään. Paikkahan tuntui tutulta, melkein kuin kotipoluilta. Oli fiilis, että siellä olisi ollut ennenkin monta kertaa.

Vaellus helteessä sujui vauhdikkaasti ja ympärillä oleva lumi suli jatkuvasti kuin silmissä. Olihan ilman lämpötila plussan puolella komeasti 25 ja aurinko paahtoi korkealta taivaalta 24/7. Pysähdellessä syömään, kahvistelemaan tai päikkäreille katselin kartasta täsmällisen paikan, jossa kulloinkin olin. Strategia toimi ja suunnistamisesta ei tarvinnut liikaa ottaa huolta.

IMG_20170609_105844.jpg
Kuumako?

Kaikki menivät enemmän kuin hyvin alusta asti, joten kai sitä sitten alitajuntaisesti piti saada hieman toimintaa. Pari jokea oli jo tullut ylitettyä ja saavuttuani erään joen varteen hukkasin kyllä totaalisesti olinpaikkani. Olin eksyksissä erämaassa. Ei ketään missään eikä puhelimessa kenttää. Tunne siitä oli mahtava! Syytä ei ollut hätään, koska tiesin kuitenkin mistä suunnasta olin tullut. Päätin etten lähde etsimään sopivaa ylitys paikkaa joesta, vaan otan suunnaksi lännen ja kuljen niin kauan kunnes löydän sopivan leiripaikan.

IMG_20170609_154642.jpg
Näillä seuduilla katosi suunta

Vaellusta oli kulunut noin yhdeksän tuntia tuohon mennessä. Ajattelin, että eiköhän pikkuhiljaa tältä päivältä riitä askeltaminen. No 3-4 tuntia myöhemmin eksymisestä löysinkin aivan täydellisen paikan teltalleni ja ei muu kuin leiri pystyyn. Ruoka maistuu aina hyvin kaksitoistatuntisen urakan jälkeen ja uni tulee myös ilman sen suurempia kyselyitä.

Eksyminen voi olla myös hyväksi! Tajutessasi, että olet hukassa, niin automaattisesti vaistosi parantuvat. Näet, kuulet ja ajattelet paremmin. Tietysti, jos vaivut synkkyyteen ja mielesi valtaa pakokauhu, niin asiat menevät silloin päinvastoin! Pysy siis positiivisena ja ota tila sekä aika haltuun. Itse en ole ennen noin pahasti mennyt harhaan suunnistaessa, mutta syynä oli vain yksinkertaisesti huolimaton kartan lukeminen. Hyvää siinä oli myös se, että leiripaikka todennäköisesti oli huomattavasti parempi kuin mihin meikän oli alun perin tarkoitus päästä.

IMG_20170609_194330.jpg
Kaikella on aina jokin tarkoitus!

Reissun opit

Viikko Muotkalla meni nopeasti ja se antoi lopulta enemmän kuin osasin odottaa. Ymmärsin missä omaitseni menee tällä hetkellä ja mitä se vaatii seuraavaksi. Opin tiedostamaan ympäristön, jossa pääsen irti arjestani sekä missä mun on helpointa opiskella omaa itseäni.

IMG_20170609_194352.jpg

Kaikkeen saa myös varautua kesäisessä Lapissa. Ensi kerralla täytynee ottaa aurinkorasva mukaan kiveliöön… Sen verran paloi naamari, että palatessani ihmisten pariin muistutin hyvin paljon Hymyhuulista tuttuja Nunnukamiehiä.

Muotka opetti pysähtymään hetkeen ja kuuntelemaan ympäristöä. Paikkana Muotka on myös aivan upea. Yksi niistä harvoista Suomen erämaa-alueista, jota matkailu ja turismi ei ole vielä massoittain vallannut. Siellä joutuu kulkemaan omia polkujaan ja hehtaareja riittää, ettei muita kulkijoita tarvitse katsella. Tulen palaamaan sinne pian ja voin myös suositella sitä muillekin.

Ei ne kuljetut kilometrin, vaan ne pitkät tauot!

IMG_20170609_194722.jpg
Hyvät näkymät toimistolta

varusteleka.fi

IMG_20170610_094606.jpg

Kirjoittajasta

allekirjoitus

Lähtökohtia

Hejsan tjänare ystävät!

 

“Mens sana in corpore sano – terve sielu terveessä ruumiissa” totesi roomalainen runoilija Juvenal jo muutama vuosisata ennen ajanlaskumme alkua. Vaikkakin eräs opettajani aikoinaan minulle tokaisi, että ruumiista voidaan puhua vasta kun sydänkäyrä näyttää suoraa viivaa, niin kyseinen fraasi on askarruttanut minua. Mitä se tarkoittaa omalla kohdallani ja voisinko joskus oikeasti ymmärtää kehoni ja mieleni toimintaa? Tarkoitan siis aikuisten oikeasti. Mielenkiintoni ihmiskehon mystisyyttä kohtaan ajoikin minut hakeutumaan opinahjoihin, joissa sain pienen maistiaisen tästä vyyhdistä. Opiskelun lisäksi elämä ruokki uteliaisuuttani kehon ja mielen haasteilla, jotka pakottivat minut haalimaan lisää tietoa viisaammilta, kuten olenkin jo aiemmin kertonut.

 

Mieli janoaa vastauksia

Itselleni ei koskaan ole riittänyt pintapuolinen tieto. Usein toivonkin, että tiedonhaluni päästäisi minut vähemmällä. Elämäni olisi luultavasti paljon helpompaa.  Muistan mitä päässäni raikui kun ensimmäisiä kertoja kuulin toteamuksia, kuten ”ylirasitus voi sekoittaa hormonitoimintaa” tai ”kehoa ja mieltä ei voi koskaan erottaa toisistaan”. Siellä raikui suureen ääneen kysymys: ”miksi?” ja ”perustelkaa minulle miksi näin tapahtuu!”. Onneksi nykymaailmassa tutkimustieto on suurimmalti osin julkista.

Olen yrittänyt selvitellä syy- ja seuraussuhteita, mikäli esimerkiksi hormonitasapaino heittää ja vointi on huono sekä päässä rattaat eivät pyöri. En väitä olevani professoritason solututkija, mutta jotain on alkanut kuitenkin valjeta. Mainittakoon, että olen rampannut viimeisen kahden vuoden aikana niin monella lääkärillä, ettei niitä meinaa kahden käden sormetkaan riittää laskemaan. On kertynyt tutkimuksia, diagnooseja sekä lääketieteellisiä analyysejä romaaniksi asti. Osa on oikeita ja osa mielestäni kyseenalaisia. Mutta niistä tarkemmin lisää myöhemmin.

Tänään muun pohdiskeluni lisäksi halusin tuoda esiin kaksi teosta, jotka mielestäni jokaisen joka etsii hyvää vointia, vireyttä sekä optimaalista suorituskykyä olisi hyvä lukea ajatuksella läpi. Itse koin saavani näistä monia hyviä vinkkejä purkamaan omaa dilemmaani kehon ”köhimisen” suhteen. Työkseen ihmisiä valmentaville nämä ovatkin mitä todennäköisimmin ns. peruskauraa ja hyvä niin.

Toinen paneutuu enemmän voima- ja lihaskuntoharjoittelun maailmaan ja toinen puolestaan laajemmin kehon toimintaan, muun muassa hormonitoiminnan koukeroihin hyvinvoinnin perspektiivistä. Etenkin jälkimmäinen auttoi minua ymmärtämään kehoni voinnin kokonaiskuvaa paremmin, sekä antoi vinkkejä mistä voisin kenties lähteä etsimään apua.  Kirjan nimi voi olla hämäävä, koska otsikossa komeilee sana ”dieetti”. Kyseessä ei siis ole teos, jonka punainen ja ainoa lanka olisi antaa ohjeet tiristämään rasvaprosentti sinne kuuluisaan kymppiin. Pidän siitä, että kyseisissä teoksissa ei esitetä asioita omina mielipiteinä ja tulkintoina vaan aihealueisiin löytyy faktatietoa tukemaan johtopäätöksiä.

 

Oman ajattelumallini mukaan oppimisprosessi etenee asteittain eli ”first things first”. Tällä tarkoitan sitä, että moni parempaa vointia ja uutta liikunnallista harrastusta aloitteleva perheenäiti/isukki tukehtuu nykymaailman informaatiotulvaan, ahdistuu ja ensimmäinen askel terveempään suuntaan jää aina huomiseen. Erityisruokavalioita, harjoitusmetodeja ja ”special-techniques”-videoita vyöryy ovista ja ikkunoista. Näissä kahdessa teoksessa asiat kerrotaan selkokielellä ja ymmärrettävästi, joten aloittelevalle jumppa-Pirkolle tai mave-Matille on helpompaa poimia ydinasioita omaan ”työkalupakkiinsa”.

 

Mikä toimii minulla, toimii kaikilla?!

Pakko myöntää, etten itse nuorempana viitsinyt perehtyä tarpeeksi näihin perusasioihin vaikka tahti oli kova ja viikot täyttyi maksimisykkeisistä fyysisistä harjoituksista. Elin vuosia harhaluulossa, että oma keho kestää kyllä, muiden vaivoja vartenhan tässä kouluja käydään. Ylimielisyys johtaa usein koettelemuksiin ja täten vaikeuksiin. Totta joka sana. Toivon, että nuorempi sukupolvi olisi viisaampi. Perehdyttäisiin ja kuunneltaisiin kehon signaaleja muutenkin kuin sen kuuluisan kantapään kautta.

Oman kehon kuuntelu ja varoitusmerkkien tosissaan ottaminen ovatkin mielestäni mukavasti framilla nykypäivän mediassa ammattilaisten toimesta. Nykyään äänessä ovat muutkin kuin 90-luvulla kulta-aikojaan viettäneet ex-bodarit, joita jostain syystä pidetään kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ammattilaisina.  Toki jos tähtäimessä on kilpailla kehonrakennus- tai fitnesslajeissa, heidän konsultaationsa on mitä luultavimmin oikea ratkaisu.

Informaatiota nykyään siis riittää. Eräs itseäni hieman häiritsevä tekijä kuitenkin on, että monella julkisesti elämänohjeita jakavalla on yksi ja ainoa totuus. Periaatteena on usein ”mikä toimi minulla, toimii kaikilla”. Ja jos ei toimi, henkilö on luuseri ja toivoton tapaus. Tottahan toki on olemassa kaikkia hyödyttäviä yleisperiaatteita liittyen hyvinvoinnin parantamiseen, mutta mitä jos kaikki on jo kokeiltu ja siltikin olo on kuin jyrän alle jäänyt joka aamu?

So what`s my point? Pienellä itseopiskelulla luotettavista lähteistä voi siis olla suuren suuri myönteinen vaikutus elämäsi laatuun. Mitä enemmän sitä harrastat, sitä enemmän opit myös tervettä lähdekriittisyyttä, etkä usko jokaista uutta ja mullistavaa villitystä ilman päteviä perusteluja. Ja mikä tärkeintä, et tunne syyllisyyttä tai epätoivoa, jos jonkun ”asiantuntijan” hehkuttama metodi ei toimi juuri sinulla. Pääasia on, että tieto on julkista ja hyvinvoinnin eri osa-alueiden haasteista keskustellaan muuallakin kuin vauva.fi:n foorumeilla.

EDIT: Jatkossa löydät postaukseni osoitteesta : www.sielunisilmin.fi

 

Rakkaudella,

 

Veli_K

Valmistautuminen

8.jpeg

3.jpg

7.jpeg

Ensimmäinen reissuni lähenee ja valmistautumiset ovat loppusuoralla. Hyvä ja perusteellinen valmistautuminen kannattaa tehdä ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin Muotkatunturin erämaa-alue on erämaista erämaisin: merkittyjä reittejä ei ole ja autiotupia on vähän. Ei ole siis mitään valmista kivaa polkua, jota voisi seurailla merkkipaaluja pitkin. Reitti sekä omat polut on suunniteltava etukäteen itse. Toiseksi eihän mikään muu nosta reissukuumetta yhtä korkealle, kuin tavaroiden pakkailu ja pussittaminen! Siitä tietää viimeistään lähdön olevan lähellä. Valmistautuminen sen eri muodoissa on osa prosessia.

Fyysinen

Jaan yleensä minkä tahansa suorituksen neljään osioon. Tästä niistä ensimmäinen, eli fyysinen suoritus ja sen vaatimukset. Muotkalla tulen viettämään 8-10 päivää arvioni mukaan kilometrejä kertyy yhteensä 130-150km. Valmiita polkuja ei juuri ole, joten matkaa taitetaan ylä- ja alamäessä, aavassa tunturimaisemassa, upottavilla jängillä, petollisessa rakassa sekä kahlataan koskissa. Selässä tietysti keikkuu rinkka, joka painaa lähtöhetkellä noin 24kiloa.

kaksi.jpg
Hyppyrimäki, Lahti

Kuulostaa rankalta fyysiseltä ponnistukselta, joka vaatii raudanlujaa fyysikkaa ja josta selviää vain kovakuntoisimmat yksilöt. No totuuden nimissä näin ei kuitenkaan ole. Päivämatkat ovat tarkoituksen mukaan tosi lyhyitä. Tavoite on unohtaa aika sekä suorittaminen, joten päiväetapit tulevat olemaan keskimäärin hieman yli peninkulman (lue, kymmenen kilometrin…) verran.

Erämaassa rinkka selässä matkavauhdiksi yleensä tulee noin 2-3km/h. Nopealla matematiikalla lyhyeenkin matkaan saa kulumaan paljon aikaa. Puolimaratonin taittaa hyvissä oloissa kivuttomasta puoleentoista tuntiin, mutta näissä hommissa samaan kilometri matkaan uppoaa helposti 7-8h.

Kävelyä tulee kuorman kanssa vaihtelevassa maastossa jokaisena päivänä joitakin tunteja. Siitä selviää ihan varmasti kuka tahansa kaksi jalkainen ihminen! Hyvästä fyysisestä kunnosta ei ole kuitenkaan KOSKAAN haittaa. Päinvastoin hyvä fyysinen kunto takaa korkean suorituskyvyn oli olosuhteet mitkä tahansa. Samalla hyvä fyysinen kunto takaa myös erinomaisen henkisen kunnon. Lisäksi tässä kohtaa on sopiva lainata entisen opettajani sanoja: “Voima korjaa kaiken!”.

yksi.jpg

kolme.jpg
Treeniä kotipaikkakunnalla

Oli laji mikä tahansa, niin lajinomainen harjoittelu on numero yksi ja sitä tukevat asianmukainen voimaharjoittelu sekä muut oheisharjoitteet. Reissujani varten oon treenannut 20kg painoliivi ylläni tehden eri pituisia lenkkejä eri vauhdeilla. Harjoitusmaasto mielellään mäkinen, jossa tulee vaihtelevasti ylä- ja alamäkiä. Rappuset ovat myös erittäin hyvä vaihtoehto, sillä askelta joutuu nostamaan yleensä tavallista enemmän. Etenkin tänä keväänä, kun lunta on Suomineitomme pohjoisosissa vielä todella paljon! Kiitos myöhästyneen kevään.

Tekninen

Tällä osiolla viittaan yleensä lajin teknisiin suorituksiin sekä niiden vaatimuksiin. Jääkiekossa se on esimerkiksi pelaajan kykyä käsitellä kiekkoa eri tilanteissa tai vaikkapa yksinkertaisesti raakaa suoraa luistelua. Tässä yhteydessä mietin lähinnä navigointia sekä tavaroiden pakkaamista.

1.jpg
Kamat pakattuna ovensuussa

Fakta on se ettei Turkian poikaa ole paikallisilla iltarasteilla nähty. Suunnistusta en ole treenannut (taaskaan) paskanvertaa! Mennään siis vanhoilla meriiteillä ja käyn mielikuvissa läpi miten se homma taas menikään. GPS vehkeitä en kiveliöön kanna, vaan luotan perinteiseen karttaan sekä kompassiin. Periaatteet kunniaan!

Pakkaaminen on todellinen taitolaji. Siinä osiossa en ole häävi, vaan on joutunut pakkaamaan ja purkamaan rinkan moneen kertaan. Ostin juuri uuden 75litraisen rinkan, jota olen kerran vasta ulkoiluttanut. Käytiin ystäväni Ulkoilmamiehen, veli Seppäsen, kanssa tekemässä yhdenyön setti Repovedellä, jossa pääsin testaamaan uusia kamojani sekä samalla sai todellista tuntumaa taas vaeltamiseen monen kuukauden tauon jälkeen. Oli muuten hauska retki ja erinomainen treeni pidempiin vaelluksiini! Ei aina tarvitse tsekkilegendan tyylillä riehua painoliivi päällä…

2
Teltan säätämistä toimistolla…

Oma pakkausideologia nopeasti. Mukaan vain semmoista mitä tulee tarvitsemaan. Eli vaatteita mukaan korkeintaan yksi vaihtokerrasto ja ruokaa aivan perkeleesti! Kuka nyt miinus kaloreilla haluaa erämaassa hillua… Isot sekä painavat kamat sijoitan rinkan yläosiin lähelle kroppaa ja loput kamat asettuvat miten haluavat. Kaikki tavarat jätesäkkeihin ja minigrippusseihin. Nuo minigripit ovat muuten kansakuntamme yksi parhaista keksinnöistä ja niitä meikällä kuluu todella paljon vuodessa! Tavoite on kuitenkin, että vaikka kaatuisin koskeen, kuten tapoihini kuuluu, niin kamat pysyisivät jokseenkin kuivina!

Varusteilla on myös väliä! Panosta laatuun, älä määrään. Tilaa Haltin uutiskirje ja saat -20% alennuksen verkkokauppaan!

Taktinen

Pelitapa tai pelikirja. Mikä on game plan Muotkalle? Alueen kartan ostin pari kuukautta sitten ja aloin suunnittelemaan omaa reittiäni. Taktiikkana, että päiväetapit ovat lyhyitä, jotta ehdin varmasti pysähtymään ja vain olemaan. Muotkan 1 570 km² suuruisessa erämaassa on muutama “nähtävyys”, jotka haluan kokea. Reittini luonnollisesti kulkee noiden kautta. Reittini alkaa Muotkan Ruotkulta, johon hylkään autoni. Polkuni heittää erämaassa “rengaslenkin”, eli reissuni päättyy (toivottavasti) myös samaan kohtaan.

6.jpg

Käytössäni on paljon aikaa, joten kiire ei pitäisi olla mihinkään. Sää on tekijä, jota edes meikä ei voi hallita. Mikäli sää muuttuu vaikeaksi ja nousee esimerkiksi sumu tai äärimmäinen kesäkuinen lumimyrsky, jonka sain kokea viime kesänä Käsivarressa, niin sitten vain leiri pystyyn ja nauttimaan “vapaapäivästä”.

Yöpymispaikat olen karkeasti katsonut jo kartasta. Telttapaikka lähelle vesistöä, josta saa helposti ruokavedet ynnä muut. Tietysti tärkeintähän leiripaikassa on maisemat! Muutama autiotupakin osuu matkalleni, mikä on aina helpottava tekijä. Melkoista luksusta lyödä tuvan kamina mansikaksi ja antaa märkien kamojen kuivua. Tervas räiskyy myös aika nukuttavasti noissa tulisijoissa!

Henkinen

Tärkein osio. Ysiviiden prosentin keskittyminen antaa viidenkymmenen prosentin suorituksen. Tammisen kulttimainen viisaus toimii missä tahansa elämän osa-alueella! Tavoite on vain keskittyä matkaan. Olla juuri siinä mitä teenkin. Ei liikaa suunnittelua kohteessa, ei ajantajua, ei kiirettä. Eli kaikki elämänarvot ja normit täysin päinvastoin kuin omassa, ja monen muunkin, arjessa.

4.jpg
Tavoitetta

Kiveliössä päämäärä on toissijainen juttu. En väitä, etteikö ole aivan perkeleen siistiä päästä pitkän vaellusrupeaman jälkeen saunanlauteilla parin kukon kanssa sekä tietysti aidolle posliinille. Kaikki on lopulta yhtä kiertokulkua ja päämäärä tulee joskus vastaan. Halusi sitä tai ei. Nykyään monella päämäärä on se tärkein kohde. Tärkeämpää on kuitenkin osata elää hetkessä ja keskittyä matkaan. Tällä tavoin asioista saa enemmän irti ja mikäli asiaa haluaa verrata vaikka työelämään, niin asiat tulee tehtyä myös paremmin ja huolellisemmin.

Oma viisauteni kuuluukin: “Keskity matkaan, älä päämäärään!”. Se on lause, jota tulen hokemaan todella monta kertaa mielessäni.

Kirjoittajasta

allekirjoitus2

varusteleka.fi

Musta ei tuu ikinä mikään PT

coach1.jpeg

Tuon lauseen kuulin viime viikolla Vierumäellä yhdeltä junnukiekkoilijalta, joka oli keväällä hakenut eri paikkakuntien urheiluopistoihin liikuntaneuvojaksi. Harjoituksemme jälkeen aloin hokemaan ja miettimään päässäni tuota kyseistä lausetta. Lausuin aivan täysin saman lauseen vuonna 2012, jolloin pääsin opiskelemaan Tanhuvaaran urheiluopistoon. Siitä sitten aloin laittamaan ajatuksiani aikajanalle ja miettimään miten oma ajatusmaailma on vuosien mittaan muuttunut.

On vain huippu-urheilu

Kouluun päästessäni tavoitteeni oli kristallin kirkas. Päätin, että Turkiasta tulee ammattikoutsi, joka toimii päätoimisena urheiluvaikuttajana ja elanto tulee huippu-urheilusta. Otin kaikki valmennuskurssit 110% tosissani ja pyrin imemään tietoa kaikilta huippukoutseilta sekä muilta alansa rautaisilta ammattilaisilta. Syvennyin valmentamiseen ja sen vaatimuksiin huippu-urheilussa. Sivussa syntyi muun muassa rakas päättötyöni, 85 sivuinen opus psyykkisestä valmentamisesta.

Terveysliikunta, hyvinvointi, senioriliikunta, blaa, blaa ja blaa. Nuo kuulostivat kirosanoilta ja hoin itselleni sekä muille edelleen: “musta ei tuu ikinä mikään PT”. Mikään tavalliseen ja tavanomaiseen viittava ei kiinnostanut. Huipulle ja huippujen pariin oli päästävä.

Kaunis ajatus pakko myöntää. Samaa varmasti päissään pohtii tarinan kiekkojuniori, joka muistutti minua tuosta hokemastani. Tietysti kaukaisena päämääränä ja unelmana mulla on edelleen päästä huippu-urheilun pariin täysipäiväiseksi. Enää se ei kuitenkaan ole pakkomielle. Ajatusmallit ovat hieman matkalla muuttuneet. Iän tuomaa viisautta, kenties?

DSC_0275

Mestaruus vs. auttaminen

Urheilussa tähdätään tiettyyn asiaan. Se on yleensä kilpailukauden kruunaava mestaruus tai lyhyemmällä syklillä yksittäisen ottelun voittaminen tai henkilökohtaisen ennätyksen rikkominen. Tuloksellista suorittamista. Kaikki mahdolliset keinot käytetään ja aivan kaikki resurssit ulosmitataan, jotta haluttu tulos tulee täyteen. Ne olivat asioita, jotka silloin painoivat vaakakupissani eniten.

Valmistumiseni myötä oli herättävä todellisuuteen. Liikunta-alalla halusin työskennellä, sillä olinhan silloin tuore alan ammattilainen. Oli alettava työskentelemään aivan tavallisten ihmisten parissa. Nyt päämääränä ei ollutkaan mestaruuden voittaminen, vaan ihmisten auttaminen.

Sain pian valmistumiseni myötä vakiduunin kuntosalilta ja olinkin yhtäkkiä täysipäiväinen PT. Asia, jota ei ikinä pitänyt tapahtua olikin täyttä totta. Nopeasti kuitenkin päässäni välähti, miten paljon enemmän voi saada toisen aidosta auttamisesta ja välittämisestä. Aina ei kultamitali ole se tärkein asia.

Muutokset

Nykyisin edelleen suurin osa elannostani tulee PT-valmennuksista. Toki teen myös töitä urheilijoiden ja jopa ammattilaisten parissa. Oli kyseessä sitten aivan tavallinen työssäkäyvä ihminen tai piinkova ammattiurheilija, niin hyvin samoja piirteitä löytyy näistä molemmista. Mittasuhteet ja tavoitteet hieman poikkeavat toisistaan. Kuitenkin ihmisiähän tässä kaikki ollaan!

Persoonaltani olen hyvin voitontahtoinen ja oon sitä kautta myös luonnollisesti helvetin huono häviäjä. PT-valmennettavien kanssa harvoin voitetaan mestaruuksia tai pokaaleja, mutta mikäs sen hienompaa kuin saavuttaa valmennettavan asettamat omat tavoitteet! Oli se sitten tietty kilomäärä tai uusi opittu taito, etc. Onnistumiset, elämykset ja niistä saatu fiilis on todella palkitsevaa tässä hommassa. Aitoja ihmisiä, aitoja reaktioita!

Musta ei ikinä pitäny tulla PT:tä, mutta on näitä hommia nyt aika monta vuotta tullut tahkottua. Eipä ole kohtalon sanelemaa polkua tarvinnut katua hetkeäkään. Ollut todella siistiä ja homma se vain maistuu edelleen. Edellisenä iltana puhelimeeni pärähti tekstari yhdeltä PT-valmennettavaltani. Hän kehui treenejä, jotka olin hänelle aikaisemmin päivällä vetänyt ja kertoi miten hyvä fiilis oli siitä tullut. Kyseiset pienet positiiviset asiat tuntuvat arjessa kultaakin paremmalta!

Hyvää alkavaa kesäkuuta kaikki rakkaat siskot ja veljet!

P.S. Tämä blogi jää nyt pienelle tauolle, koska lähden ensimmäiselle “työreissulleni” pohjoiseen. Siitä reissusta voi lukea lisää toisesta blogistani! Palaan tositoimiin takaisin Lahteen kesäkuun viimeisellä viikolla. Heinäkuusta eteenpäin mukaan mahtuu muutama uusi PT-valmennettava. Ota siis yhteyttä, jos haluat olla fyysisesti ja henkisesti vahvempi kuin eilen!

P.P.S. Moni kysellyt miten hyvä-ja-halpa jakselee. Kiitos kysymästä oikein hienosti, mitä nyt pari kertaa laskenut jäähdytysnesteet pihalle ja turbosta kadonnut se vähäinenkin puhallus. Yhdessä kuitenkin lähdemme ajamaan pitkin Lappia… En malta odottaa!

Rakkaudella,

Coach T

profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.