Tutkintaa&hutkintaa

Hello friends!

Kun selailen viimeisen kahden vuoden aikana kertynyttä paperipinoa, löydän sieltä muun muassa seuraavia löydöksiä: lisämunuaisen toimintahäiriö, hivenainepuutoksia, testosteronituotannon häiriö, veren korkea elohopeapitoisuus, sokeriaineenvaihdunnan häiriö, ärtyneen suolen oireyhtymä ja niin edelleen… Olen piipahtanut melkein kymmenen eri lääkärin vastaanotolla aina funktionaalisen lääketieteen edustajasta psykiatreihin ja kaikkea siltä väliltä.

Sain taannoin epävirallisen kanta-asiakkaan käteisalennuksenkin paikalliseen yksityiseen laboratorioon, koska olen rampannut siellä tasaisin väliajoin. Henkilökunta huikkaa aina lähtiessäni: ”Heipä hei ja varmaan nähdään taas viimeistään ensi kuussa?”. Vastaan iloisesti: ”Eiköhän!”, vaikka oikeasi toivon, etten joutuisi antamaan enää yhtä ainutta verinäytettä seuraavaan kymmeneen vuoteen.

Kuten aiemmin kerroinkin, kehoni ja mieleni on toiminut vajaatehoilla viimeiset vuodet. Kuin höyryjuna, jonka tulipesään lyödään vain pieni määrä puita kerrallaan, jolloin vauhti pysyy verkkaisena ja juna puksuttaa löysästi ja surumielisen kuuloisena. Ajattelin tällä kertaa sitten avata, millaisia havaintoja kehostani on tehty fysiologisesti. Joten varoitus ystävä hyvä: jos et siedä sairaskertomustyylistä tekstiä, kannattaa lukeminen lopettaa tähän!

Valkotakkien valtakuntaan

Keväällä 2014 visitoin ensimmäisen kerran erään hyvän maineen saaneella funktionaalisella lääkärillä, koska mennyt talvi oli ollut kehno olotilan suhteen. Hän teetätti laajan kilpirauhaspaneelin sekä lisämunaisen toimintaa mittaavan vuorokausisylkitestin, jossa mitataan kortisolitasoja pitkin päivää. Tulokset näyttivät, että ankaran elämäntyylini ja vajavaisen ravinnon sekä vitamiinipuutosten myötä kilpirauhaseni veteli vajaatoiminnan raja-alueilla ja kortisoliprofiilini oli matala.

Kortisolin tehtävä on muun muassa pitää veren sokeritaso riittävän korkeana stressitilanteiden aikana (Jaakkola, 2016). Eli kehoni ”stressinsietokyky” oli alentunut ja hormonaalinen tasapaino järkkynyt, jolloin olotila oli vetämätön mutta silti levoton. Silloin myös pinnani oli aina kireällä ja muutenkin olemiseni oli hyvin takakireää. Kyseessä oli/on luultavasti HPA-akselin (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuainen) häiriötila, jota ylirasitustilaksikin jotkut uskaltavat kutsua. Tällöin ongelma on systeeminen eli hermoston ja hormonitoiminnan ”balanssi” on pielessä. Myös ruuansulatus sakkaa, immuunijärjestelmän sekä aivojen toiminta on muuttunut (Jaakkola, 2016). Sain lisämunuaisia ja kilpirauhasta tukevan lisäravinnekuurin ja kuukauden päästä aloin voimaan paremmin. Tattadaa, ja eikun pikavaihde silmään ja uusiin työtehtäviin!

 

Mies on terve?

Samankaltaiset ongelmat siis alkoivat taas keväällä 2015. Marssin työterveyteen, missä moisista diagnooseista ei oltu kuultukaan ja niin kauan kun kaikki labra-arvot ovat viiterajojen sisällä, mies on terve. Silloin sain aina vastaukseksi, että kaikki on korvien välissä. Tunsin, että jotain muutakin oli pielessä. Suurimmat ongelmani olivat päänupin sumuisuudessa, ajattelun tahmeudessa sekä jatkuvassa väsymyksessä ja vetämättömyydessä. Huomasin tällöinkin, että rasitus pahensi oireita. Tunnin kestävästä salitreenistä palauduin neljä päivää ja keho turposi nesteistä monta kiloa. Tällöin omasta vaatimuksestani työterveydessä otettiin testosteroniarvot. Arvot vastasivat noin 75-vuotiaan miehen arvoja, mutta koska ne olivat viitteissä, mies on terve.

 

Happyhappy -pilleri korjaa kaiken?

Aloin turhautua. Syksyllä 2015 kokeilin työterveyslääkärin kehotuksesta psyykepuolen lääkitystä kolme kuukautta. Oloni ei helpottanut ja painoni nousi noin kymmenen kiloa. Fucking great! Lopetin ne kuin seinään, jonka seurauksena huimasi muutaman viikon. Lattia keinui kuin olisi keikkunut Itämeren risteilyllä syysmyrskyssä. Pakko myöntää, ettei tämä vaihe ainakaan nostanut tarmoani valmentaa ihmisiä elämänsä kondikseen. Jälkikäteen olen miettinyt, että olisi tässäkin kohtaa pitänyt kuunnella omaa intuitiota ja kehon välittämiä viestejä tarkemmin.

Jälleen mittailtiin testosteronitasoja, jotka omaan silmääni olivat huonot. Mutta kuten sanottua, viitteissä oltiin, joten ei auttanut purnaaminen. Omasta vaatimuksestani suoritettiin myös sokerirasituskoe, jossa testattiin mahdollista sokeriaineenvaihdunnan häiriötä. Kokeessa nautitaan lasillinen glukoosia ja katsotaan miten veren sokeripitoisuus käyttäytyy. Luonnollisesti 2 tuntia glukoosin nauttimisen jälkeen veren glukoosiarvon pitäisi olla korkeampi kuin paastoarvo. Mutta meikäläisellä (kuinkas muutenkaan?) arvo LASKI yli kaksi pykälää. Tulkinta tähän oli: ”Ei sulla ainakaan diabetesta ole!”. Ei ole ei…

Myrkytetty mies

Samoihin aikoihin käväisin tutun funkkarilääkärin vastaanotolla epätoivoisen toiveikkaana, josko hän keksisi ratkaisun kuten aiemminkin. Hän teetätti Nutreval – testistön, joka kartoittaa eri vitamiinien, ravintoaineiden ja välttämättömien kofaktoreiden epätasapainoja (https://mdd.fi).

Täältä löytyikin paljon puutostiloja, joita lähdettiin korjaamaan jälleen kovilla lisäravinnekuureilla. Suurimmat puutokset löytyivät seuraavista B-vitamiineista: tiamiini (B1), niasiini (B3) ja pyridoksiini (B6). Viimeisimmän annostus nostettiin lääkinnälliselle tasolle eli moninkertaiselle verraten ”normaaliin”. Havaittiin myös, että punasolujeni elohopeapitoisuus on turhan korkea. Ajatus siitä, että vaarallinen raskasmetalli on kertynyt kehooni, puistatti. Tähän sain myös lisäravinteita, joilla raskasmetallikuormitusta saataisiin pienemmäksi. Myös foolihapon sekä B12-vitamiinin tasoja lähdettiin lisäravintein nostamaan.

Piikkiä pakaraan

Seuraavan kymmenen kuukauden ajan tein töitä osa-aikaisena, koska täysipäiväisyyteen eivät edelleenkään riittäneet paukut. Olotila pysyi samankaltaisena eli hyvin ailahtelevaa sekä rasitusherkkää menoa. Syksyllä 2016 sain vihiä eräästä hyvästä erikoislääkäristä pääkaupunkiseudulla, joka on yli 20 vuoden ajan perehtynyt miesten hormonitoimintaan ja sen häiriöihin. Menin vastaanotolle ja hän tokaisi suoraan, että testosteroniarvoni ovat huonot ja ei ihmettele etten voi hyvin. Veressäni oli vapaata testosteronia sitovaa globuliinia niin paljon, että ”vaikuttavaa ja aktiivista” -muotoa pääsi käyttöön liian vähän. Oireet vastasivat kyseistä(kin) diagnoosia.

Loikin vastaanotolta tanssiaskelin pois, koska tuuletin mielessäni, että ehkä vihdoin joku osaisi auttaa minua ja antaa nimen huonolle voinnilleni joka vain jatkui ja jatkui. Hän määräsi hormonikorvaushoidon. Tämä tarkoitti lihakseen pistettävää injektiota aina kymmenen päivän välein. Olin varma, että kohta lähden taas liitoon entiseen malliin. Sain pistoksia, mutta mitään ei tapahtunut. Kunnes kuudennen viikon kohdalla olotila muuttui kuin katkaisimesta sellaiseksi, että olisin voinut kiipeillä seinillä yötä päivää hämähäkkimiehen tavoin. Se oli pelottavaa. Uskon, että piripommi nenään imaistuna tuntuu jokseenkin samalta. Tätä jatkui viikon, kunnes yhtäkkiä iski kauhea alakulo ja muutenkin sekavuus. Tällöin minulle väläyteltiin myös erään psyykepuolen sairauden mahdollisuutta.

testo_optimized_muokattusekava_blurred

 Tutinaa ja vapinaa

Päätin jättää hormonihoidon kesken kertarysäyksestä. Myöhemmin ajateltuna sanoisin, että tämä oli impulsiivinen ja harkitsematon päätös. Sain tähän kuitenkin luvan lääkäriltä. En ymmärtänyt hormonivalmisteiden voimaa, kun niillä aletaan leikkiä. Käytännössä oma testosteronin tuotantoni oli katki korvaushoidon takia. Nyt katkaisin myös korvaushoidon eli nollatasoilla vietettiin joulua 2016. Olo oli sen mukainen. Kuin pahimman luokan kankkunen, joka jatkui monta kuukautta. Koko kroppa tärisi ajoittain tuskasta, samalla kun leposyke hakkasi niin, että korvissa suhisi. Tuntui kuin olisin vieroittanut itseäni heroiinista, tai jotain sinne päin. Nyt syön paraikaa omaa tuotantoa boostaavaa lääkitystä, jotta palautuisin nopeammin tästä hässäkästä. Korvaushoidon tarve tsekataan myöhemmin tänä vuonna uudemman kerran.

Tutkimuksen alle on menossa lähitulevaisuudessa myös suoliston tila laajoine tutkimuksineen, koska ruuansulatuselimistöni ei toimi edelleenkään kuten sen pitäisi. Myös raskasmetallien liiallista kertymistä kehooni skannaillaan vielä lisää sekä kalloni sisältö magneettikuvataan ja aivojen sähköistä toimintaa tutkitaan EEG:llä. Pari viikkoa sitten otettiin kortisolin vuorokausieritystä tutkiva sylkitesti, joka on sama kuin aiempina vuosina. Se kertoi, että kortisolin tuotantoni kyykkää keskellä päivää tasolle, jolla sen tulisi olla normaalisti noin puolenyön aikaan. En sinänsä ihmettele, miksi ajatustoimintani hyytyy keskellä päivää kuin robotilta, jolta napataan virtakaapeli seinästä.

En voi todeta muuta kuin, että: ”HOHHOIJAA, melkoista rallia tämä on ollut ja valmista ei ole tullut vieläkään”. Mutta hienoa ystäväni, kun jaksoit lukea tähänkin saakka!

Nyt kun olen valottanut fysiologisten haasteideni viidakkoa menneiltä vuosilta, voisin seuraavaksi sukeltaa henkimaailman mystisiin syövereihin… Nähdään siellä 😉

EDIT: Jatkossa löydät postaukseni osoitteesta : www.sielunisilmin.fi

Rakkaudella,

Veli_K

 

Lähteet :

Jaakkola, K. 2016. Hyvän olon hormonidieetti. Helsinki. Tammi.

http://www.kilpirauhanen.fi/artikkelit/mika-on-lisamunuaisuupumus/

https://mdd.fi

Advertisements

Alku

DSC_0041

DSC_0049.JPG

DSC_0045.JPG

Päätin tehdä sen. Asian jonka moni muukin tässä maailmassa on jo tehnyt. Siitä moni haaveilee, ehkä unelmoi ja osa saattaa sitä ehkä jopa vierastaa tai pelätä. Tuo asia on oman yrityksen perustaminen. Jättäydyin pois palkkatöistä ja aloitin virallisesti täysipäiväisen yrittäjyyden sopivasti aprillipäivänä.

Moni läheinen onkin tästä syystä kysellyt fiiliksiäni ja toivotelleet onnea sekä menestystä. Lähes jokainen myös kysynyt kysymyksen: “eikö sua pelota?”. No totta helvetissä! Pelottaa ja jännittää. Onhan tässä kyseessä koko elinkeinoni ja tulevaisuuteni. Toisaalta oma intohimo, urakehitys, kasvaminen ihmisenä ja itseluottamus kumoavat tuon pelon.

Miksi päätin tähän ryhtyä? Sitä tässä pyrin avaamaan ja on siksi mentävä hieman ajassa taaksepäin. Heti kärkeen todettava, että mulla oli asiat todella hyvin entisessä duunissani. Työ oli sitä mitä osaan, työpaikka oli kuin koti ja kaikki työkaverini todella rakkaita. Ei mitään pahaa sanottavaa mistään. Halusin vain jotain enemmän ja musta alko todella tuntua etten pysty enää antamaan itsestäni kaikkea kyseiselle firmalle. Ote alku lipsua ja olin jo työsuhteeni alussa tehnyt itselleni ja muille selväksi, että Turkia tekee duuninsa vain 110prosenttisesti. Teho ja intohimo firman logolle alkoivat laskea ja päätin, että nyt pitää päästä pois.

Kaikki kulminoituu yhteen paikkaan. Suomen pohjoisimpiin nurkkiin. Utsjoelle, tarkemmin Kaldoaivin erämaahan. Alko meno ahistamaan, oli päästävä pois ja otettava aikalisä kaikkeen. Eletään syksyä 2016 ja silloin pidin vastoin kaikkia normeja talviloman. Moni sitä multa kyselikin, että miksi pidät talviloman syksyllä. Aina sama ajatus omassa mielessä: “pakko”. Otin aikalisän ja suuntasin keskelle ei mitään erämaan hiljaisuuteen. Se paikka oli mulle ihan paratiisi ja ne kuljetut kilometrit raikkaassa ilmassa avasivat ajatuksiani. Siellä ja silloin tein päätöksen, että lopetan duunit ja perustan oman yrityksen ja pyöritän sitä vain ja ainoastaan omilla vahvuuksillani. Samassa lävähti mieleen: ” menestyksen alku”.

Siitä se prosessi lähti. Tein talven ja vuodenvaihteen laskelmia ja suunnitelmia. Valmistauduin tulevaan. Kaikesta tulikin selvää ja varmaa. Tuli fiilis, että nyt tiedän mitä teen ja miksi teen. Asiasta en hirveästi vuotanut ulospäin. Osa ehkä huomasi jotain olevan meneillään, mutta päätin pitää kaikki sisälläni.

Nyt oli kasassa päämäärä, halu, suunnitelma, kalkulaatiot ja enään puuttui ajankohta. Mielessäni oli muutama eri aikataulu, mutta päätin “menestyksen alun” starttaavan virallisesti 1.4.2017. Rehellisesti sanoen en tajunnut sen olevan aprillipäivä… Samapa se! Ainoa syy päivälle oli se, että jääkiekkokausi ohitse ja saan hieman lisää aikaa kaikelle eikä tarvi olla jäähallilla joka iltaa koutsaamassa. Kiekko on meikälle kuitenkin niin tärkeetä hommaa jota painan aina täydellä intohimolla ja se syö aikalailla voimavaroja pidemmän päälle.

20161018_105119_hdr
Täällä syntyi ajatus menestyksen alusta

Homma selvä siis. Nyt oli kaikki palaset kasassa! Siitä eteenpäin onkin menty aika pikakelauksella. Perustamiset ja muut miljoonat hakemukset menivätkin ihan itsestään. Siitä hämmentynyt vieläkin. Miten helvetissä tässä byrokratian luvatussa maassa?! No tämä sopii meikälle. Iso kiitos siis kaikille virkailijoille ja käsittelijöille jo tässä kohtaa! Alku oli saavutettu ja yritykseni Inresco Group lävähti kaupparekisteriin 15.3.2017.

Toteutan tällä hetkellä unelmaani. Luoda jotain uutta ja omaa. Tehdä asioita, joista nautin ja jotka antavat minulle paljon. Pystyn nyt tekemään pelkästään asioita, mitkä hallitsen. Vahvuuksilla kokoajan eteenpäin ja pystyn olemaan rehellinen itselleni sekä se tärkein, omaitseni.

Tämä blogi tulee kertomaan laajasti ammattikoutsin arjesta, sen tuomista iloista ja nöyryytyksistä. Täällä jauhan yleisesti myös urheilusta sekä liikunnasta. Tulen myös avautumaan itsestäni ja kertomaan omia fiiliksiäni sekä ajatuksiani. Persoonaltani olen aika perkeleen perfektionisti, mutta lupaan kirjoittaa tätä vain ja ainoastaa aivan nollat taulussa. Ei oikolukuja, paljon kirjoitus  virheitä ja kielioppi suoraan kakkosluokalta.

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille siskot ja veljet!

P.S. Suuri kiitos kaikille tykkääjille, seuraajille, jakajille! Todella kiitollinen teille! Jatkakaa samaan malliin, parasta mitä voitte mulle nyt tehdä.

Rakkaudella,

Coach T

Profiili