Ulkona

Anskun matkassa


Tagged: , ,
DSC_0017.jpg
Rinkka selässäni tuntui painavammalta kuin koskaan. Kotona testaillessa olin tunnustellut kantamuksia ja todennut sen ihan hyvän tuntoiseksi selässä. Kevyt 25 kiloa. Helppoa kuin mikä. Toiselta se tuntui kun olin matkalla bussiasemalle. Puolitoista kilometriä muuttui jalkojeni alla moninkertaisemmaksi ja paino selässäni sietämättömäksi. Edessäni oli onneksi 15 tuntia pelkkää istumista ja olemista ennen määränpäätä, kerkeäsin levätä vielä ennen varsinaista lähtöä erämaahan. Tiesin kuitenkin koko ajan, että rinkka selässäni ei ollut se mikä painoi hartioitani ja sai askeleeni tuntumaan raskaalta, vaan painolasti on korvieni välissä ja sieltä minun täytyisi lähteä taakkaa keventämään.
DSC_0197.jpg

Maanantai aamuna nostin rinkan selkääni Kiilopään juurella ja lähdin määrätietoisen oloisena tarpomaan kohti tunturin huippua. Alkulämpö Kiilopään kautta kohti suomunruoktua, ensimmäistä autiotupaa ja suunniteltua yöpaikkaa.  Näkyvyys oli huono ja maaginen usvavaippa valittisi tunturien sekä vaarojen yllä.  Muita ihmisiä ei näkynyt missään kiilopäältä laskeutumisen jälkeen ja vanha poroaitaus näytti kuin suoraan kauhuelokuvan kuvauspaikalta. Puhelimesta katosi kenttä hieman aikasemmin. Pystyin hengittämään ja rinkka selässäni tuntui kevenevän jokaisella kilometrillä astellessani syvemmälle korpeen.

Matkan varrelle mahtui paljon monimuotoisia maisemia ja luontoa aidoimmillaan. UKK puiston mahtavuus piilee juuri sen monipuolisuudessa. On mahdollisuus kokea soistoja,  karua tunturimaisemaa, louhikkoja, järvimaisemia, tiheää luonnon metsää ja kauniita kurun pohjia tunturipuroineen. Kaikki kokemani nähtävyydet, paikat ja reissun kommellukset ovat oman blogitekstin arvoinen ja päässä palaankin näihin tarkemmin toisen tekstin parissa omassa blogissani vähän myöhemmin. Tässä tekstissä aion puida enemmänkin oivalluksia, ajatuksia ja havahtumisia joita mystisessä erämaan ympäristössä päässäni pyörittelin.

Tuntuu jopa haastavalta lähteä kirjoittamaan ajatuksia selkeään muotoon reissun jäljiltä. Kirjoitin joka ilta päiväkirjaani mietteitä päivän kulusta,  pohdinnoista ja upeista kohtaamisista joita koin matkallani, joten se auttaa nyt kasaamaan ajatuksista edes jotain yhtenäistä. Tällä hetkellä olo on hyvin haikea, koska poistun koko ajan kovaa vauhtia kohti etelää, omaa kämppää ja normaalia arkeani. Kaikki on hyvin kyllä elämässäni, mutta veri vetää sinne minne se kuuluu ja sen vuoksi pohjoisesta poistuminen tuntuu joka kerta vaikeammalta.  Metsässä koen ja tunnen olevani kokonainen. Tunturin kupeessa istuskellessani en kaivannut ketään, mitään tai minnekään muualle. Syvä hiljaisuus ympärillä tuudittaa omaan horrokseensa, josta havahtuessa huomaa vain hymyilevänsä kuin mikäkin idiootti. Tunturipuron solina auttaa nukahtamaan ja hernerokkasumu kosteuttaa kasvoja niin, että tuntee olevansa elossa enemmän kuin koskaan. Kun ympärillä näkee ja kuulee luontoäidin tarjoaman kauneuden,  ei voi pieni ihminen olla kuin onnellinen.

DSC_0268.jpg

Vaeltaminen on sitä mitä elämän pitäisi yksinkertaisuudessaan muutenkin olla. Selässä kulkee mukana kaikki mitä tarvitset elämiseen ja selviytymiseen. Annat keholle ravintoa tasaisin väliajoin, lepoa etappien välillä ja tarpeeksi palautumisaikaa jotta kroppa ei prakaa.  Huomioit matkan varrella ongelmat sekä vahingot heti niiden ilmaannuttua. Pyrit minimoimaan vahingot niin hyvin kuin mahollista, jottei asiasta kehkeydy ylitsepääsemätöntä ongelmaa myöhemmin, jonka vuoksi matkaa ei voisi jatkaa. Joka päivä edetään eteenpäin, haasteellisuus ja reitit suunnitellaan omat voimavarat huomioon ottaen ja vältetään turhia riskejä, mutta täytyy olla myös olla toisinaan rohkea, poistua  omalta mukavuusalueelta, kulkea erittäin raskaitakin taivalia ja ylittää itsensä jotta voi kokea jotain uskomatonta.

Erämaassa elämä on yksinkertaista ja mielestäni siinä se jutun juju onkin mielestäni. Ympärillä ei ole mitään, mutta siinä silti kaikki karussa kauneudessaan. Ympärillä ei ole kaupungin tuomia häiriötekijöitä, normaalia arkea oravanpyörineen, puhelinta, tietoa ulkomaailmasta, eikä ulkomaailmassa kenelläkään tietoa sinusta. Se on lähes mieletön fiilis kun ymmärtää olevansa täysin tavoittamattomissa. Vaikka vaellukselle lähtisi karkuun ihmisiä, niin siellä tapaamat ihmiset eivät lopulta kovinkaan haittaa. Karu ympäristö takaa ihmisten aitouden, sillä ei kukaan lähde viikoksi vetämään roolia vain jonkun shown vuoksi ja erämaan keskellä ihminen on alastomimmillaan. Ei ole väliä mitä olet ulkomaailmassa, siellä sä olet samalla viivalla kaikkien kanssa, täysin omana itsenäsi ja yksin. Jokainen kulkija jakaa sen mielenkierouden, että nauttii päivästä toiseen hiertyvistä jaloista, suossa rämpimisestä ja nokisesta naamasta. Lapin erämaat ovat täynnä tarinoita ja viisauksia, joita kerrotaan vastaantulijalta toiselle tai autiotuvan nurkassa kaminaa vahtiessa. Lapin taikaa kulkee näissä tarinoissa, viisauksissa ja siinä kokonaisvaltaisessa karussa kauneudessa sukupolvelta sekä kulkijalta toiselle. Vähän se ottaa, mutta paljon se antaa, sille kuka vain uskaltaa taivaltaa, nähdä, kokea ja varsinkin kuunnella.

DSC_0271.jpg

Ajattelin ennen reissuun lähtöä, että käyn läpi paljon mieltäni pitkään painaneita asioita. Selvitän päätäni ja sitä rataa. Päässäni oli oikein mielikuva itsestäni istuskelemassa järvenrannalla pohtimassa syntyjä syviä. Lopulta kovin aktiivisesti en edes asioitani pohdiskellut, tai en ainakaan kovin tietoisesti. Keskityin vaelluksella juuri siihen olennaiseen, eli olemiseen ja yksinkertaisuudessaan kaiken kokemiseen ja nauttimiseen. Elämiseen hetkessä ja selviytymiseen aina etapilta toiselle jonne olin suunnitellut kulkevani. Nukuin joka yö pitkiä yöunia ja eksyinkin kun nautin niin paljon Maantiekurun kauniista olemuksesta. Siinä vaiheessa kun lopulta myönsin olevani ihan hukassa itselleni, vedin leirin pystyyn hyvään paikkaan ja rauhassa nukuin seuraavaan päivään. Heräsin hirveän sumun keskeltä, eli näkyvyyttä ei ollut lähes laisinkaan. Iltapäivään mennessä löysin itseni täysin kartalle, mutta koen tämän hukassa olemisen olleen isoin ja jopa hienoimpia asioita reissullani. Monia palasia loksahteli paikoilleen ja ihan hukassa yksin ollessani oivalsin paljon asioita, ihan kuin vastaukset moniin pohdintoihini olisi olleet aivan nenäni edessä koko ajan.

Lapinhöperönä uskon metsässä kaikella olevan tarkoituksensa. Kun kunnioitat tuntureita, vaaroja ja vaalit luontoäidin omaisuutta, se kyllä vastaa takaisin pitäen huolen omistaan, luonnonlapsistaan. Täysin häiriövapaa ja aikatauluton ympäristö saa mielen selvenemään ja ajatukset loksahtelemaan paikoilleen. Sitä tajuaa kuinka omat elämäsi ongelmat ovat niin pieniä, kuinka pieni sinä itse olet kaiken keskellä, unohtamattakaan sitä kuinka paljon kauneutta meillä on edessämme jos vain uskallamme ja osaamme katsoa. Ei pidä jäädä murehtimaan mennyttä tai eilistä, vaan tärkeintä on se mitä teet tässä hetkessä ja tulevaisuudessa. Aivan kuten vaeltaessa, vahingon sattuessa ei jäädä märehtimään vaan mietitään miten tilanne korjataan ja vahinko minimoidaan jotta matkaa voi jatkaa parhaiten. Lapin voimaannuttava voima ei ole pöty puhetta, eikä siis ole ihme että ihmiset halajavat lappiin takaisin. Kun sen kokee ja tuntee, erämaan ja luonnon yksinkertaisen kauneuden, siellä piilevän voimaannuttavan energian ja rauhallisuuden, ei haluaisi sieltä enää palatakaan takaisin.

Reissu antoi paljon ja myönnän olon olleen metsästä paluun jälkeen hieman riepu. Nyt pyyhin vielä tuhkia siivistäni, mutta tunnen koko ajan voimaantuvan tunteen vahvistuvan sisälläni. Lappi, teki taas tehtävänsä ja aika on nousta ylös tuhkasta vahvempana kuin koskaan aiemmin.

Tietoa kirjoittajasta

NANNAINA – ANNIINA – AP

16933509_10208393429898322_938122_n.jpg

Lue lisää hänestä! http://nannainan.blogspot.fi/

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s