Posin kautta

1.jpg

Heräsin aamulla tuttuun aikaan 07.30. Nousin ylös, koira näykkäsi paljaasta nilkasta toivottaen hyvää huomenta. Vein koirani, Ráhkiksen ulos. Tultiin sisälle ja syötiin aamupala kilpaa. Pakko syödä ennen häntä, koska pentu on tottunut kusemaan heti ruokailun päätteksi. Voitin. Mentiin takaisin ulos. Ráhkis kusi nurmikolle – tuli voittajafiilis. Takaisin kotiin ja pakkasin tavarani. Lähtö töihin ja otan koirani mukaan. Töissä huomasin valmentavani täysikasvuista ihmistä ja kahdeksan viikkoista villieläintä samaan aikaan. Takaisin kotiin. Syödään lounas kilpaa. Yritän voittaa, mutta puhelin soi. Hävisin ja paskat lattialla. Siivoan paskat. Takaisin töihin, nyt ilman koiraa. Töistä illalla kotiin. Pennulla on mahakipeä, sen näkee lattiasta. Siivoan toiset ulosteet. Koiran kanssa ulos ja nopeasti sisälle leikkimään. Jatkan vielä työpäivääni tietokoneella. Koiralla edelleen vatsa sekaisin. Koira pyörii levottomasti. Mennään ulos ilman tulosta. Tullaan sisälle ja tulos tuli lattialle. Siivoan kolmannen kattauksen. Teen samalla töitä. Työt tehty. Sitten leikitään. Kohta tulee uni ja käydään tyytyväisinä unille. Huomenna uusiksi, rakas!

Siinä ote viime viikon keskiviikosta. Olen siis hommannut koiran itselleni. Paimensukuinen lapinkoira nimeltään Ráhkis. Oma arki pyörii hyvin tiiviisti tuon uuden vaimokkeen kanssa. Hän on juuri ja juuri yhdeksän viikkoa vanha, joten kaikki on vielä todella uutta ja ihmeellistä! Oon saanu siinä samalla hieman uutta näkökulmaa maailman menoon, kun seuraillut hänen valtavaa uteliaisuutta ja innostusta ihan mihin tahansa pienimpäänkin asiaan. Todella fiksu ja vilkas tapaus. Hänestä tulee vielä jotain!

Hänen kanssaan ollaan käyty tutustumassa pikkuhiljaa tähän hulluun maailmaan. Hän kulkee reippaasti mukanani myös työssäni. Ulkotreeneissä hän viihtyy ja yrittää jo ottaa hommaa tosissaan haltuunsa. Käydään usein ”vapaalla” myös paikallisella yleisurheilukentällä, jossa on kiva touhuta ja temmeltää sekä yrittää hieman kouluttaakin.

Kyseisellä kentällä sattui mieleenpainuva episodi. Kerron siitä tapahtumasta tässä kirjoituksessa ja yritän samalla verrata koiranpennun kasvatusta omaan ammattiini, koutsaamiseen.

5.jpg
Coach R tarkkana työssään

Isä ja poika

Puoli tyhjä yleisurheilukenttä ja aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta. Aivan parasta kyseisissä puitteissa touhuta koiran kanssa. Noista nauttii koira sekä isäntä! Kentänlaidalla touhuttiin omia juttujamme ja noin 20 metrin päästä meistä sattui olemaan jonkinlainen kuulantyöntö treeni meneillään. Oman vapaan tulkintani mukaan isä valmensi poikaansa. Tavoite oli selkeästi saada rautapalloa työnnettyä joka työnnöllä pidemmäksi. Meikällä on tapana aina sivusilmällä ja -korvalla seurata toisen valmentajan tai ”valmentajan” otteita ja etenkin palautteenantoa. Mielenkiinnolla jäin seuraamaan.

Työntöjä oli takana ainakin tusinan verran. Yhtään positiivista lausetta tai edes sanaa en vielä ollut kuullut. Jatkuvasti oli vain korjattavaa. Milloin oli käsi liian alhaalla, milloin käden työntö jäi vajaaksi, milloin kroppa ei kiertynyt tarpeeksi, sitä, tätä ja tota. Oon tosi huono arvioimaan pienten lasten ikävuosia, mutta kyseinen poika oli havaintojeni valossa alta kymmenkesäinen. Hän näytti turhautuvan työntö työnnöltä – no helvetti onpa ihme!

Poika kyseli myös työntöjensä mittoja. Heillä ei ollut mittanauhaa tai vastaavaa käytössään, vaan mittaus tapahtui isän kokeneella silmällä. Poika työnsi aika komean kaaren ja omaan silmääni se näytti ihan kelpo työnnöltä. Hän innoissaan kysyi: ”menikö yli kahdeksan metriä?”. Isä katsoi sekunnin kuoppaa ja totesi tylysti: ”eeei, 7,8 metriä. Mietin mielessäni, että ei perkele.

Palautteenantaminen

Palaute ja sen antaminen ovat yksi, ellei tärkein, valmentajan tehokkaimmista työkaluista. Palautteella kerrotaan välittömästi mitä hyvää suorituksessa oli ja mitä korjattavaa. Mielellään korjauskohtia on vain yksi kerrallaan ja viesti siitä tulee olla mahdollisimman selkeä. Parasta on myös aloittaa palautteenantaminen positiivisesta. Eli ensin hyvät uutiset ja sen jälkeen huonot uutiset. Tavoitehan on kuitenkin korjata mahdollinen virhe ja saada pidettyä valmennettavan motivaatio korkealla. Ilman motivaatiota on lähes mahdoton kehittyä. Selkeää, eikö?

dinamo_kuva
Posin kautta ja välitöntä palautetta Pietarin Dinamon naisveskareille. Vaikkakin yhteinen kieli oli kovin puuttelista!

Palautteenantaminen on myös yksi psyykkisen valmennuksen kulmakivistä ja se linkittyy moneen asiaan. Esimerkiksi keskittymiskykyyn. Lainaan suoraan omasta opinnäytetyöstäni, jonka kirjoitin vuonna 2014 psyykkisestä valmentamisesta: ”Yksi tehokas keino kehittää urheilijan keskittymiskykyä on palautteenanto. Selkeä, kannustava ja yhteen pääasiaan keskittyvä palautteenanto ohjaa itsestäänkin urheilijaa kohti taitavaa keskittymistä. Vastaavasti urheilijan oma itsepuhe ja toiminnan ohjaus ovat oleellisia keskittymiseen vaikuttamisen välineitä. Valmentajan tulee jatkuvasti muokata palautteen määrää ja laatua urheilijan kunkin hetkiseen tilanteeseen, taitotasoon ja keskittymisen laatuun sopiviksi. Käytännössä usein sekä urheilija että valmentaja saattavat pyrkiä vaikuttamaan keskittymiseen ohjeistamalla urheilijaa tai itseään “keskittykää paremmin”. Tämä ei käytännössä useinkaan ole tehokas tapa. Keskittymisen jo ollessa herpaantunut, tarvitaan suorittamisen nopeaksi korjaantumiseksi yksinkertaisempaa informaatiota siitä, mihin huomio tulisi uudestaan suunnata.”

4.jpg
Coach R vetää mäkivedot mukana

Ei siis ole ihan se ja sama mitä valmentaja laukoo suustaan suorituksen jälkeen. Haaste on siinä, että palaute pitää antaa välittömästi suorituksen jälkeen. On oltava nopea ja tunnettava hyvin oma valmennettava. Nyrkkisääntönä kuitenkin, että posin kautta!

Nuoret Leijonat maailmanmestaruuteen valmentaneen Jukka Jalosen mukaan voittaminen on asenne- ja valintakysymys. Pikkuleijonien sloganiin Pidetään kivaa ja vedetään täysii! tiivistyy se, mistä koko hommasta on kyse.

Koira ja palaute

Itse olen verrannut tätä pennun kasvatusta ja kouluttamista nuoren jääkiekkoilijan koutsaamiseen. Yhtäläisyyksiä on paljon! Palaute on oltava selkeää, jotta eläin sen tajuaa. Palaute on oltava myös välitöntä. Siten koirakin tajuaa, milloin tuli tehtyä jotain oikein. Kehua pitää aina paljon ja tosi hyvästä suorituksesta annettava palkinnoksi herkkuja.

Säännöt on kuitenkin oltava ja tietyissä kohdissa sanottava jyrkästi ei. Jos koiranpentua puristaa liian kovaa, se kuolee. Jos pennusta ote on liian lepsu, niin se paskoo syliisi ja lähtee pois. Tässäkin asiassa se kuuluisa kultainen keskitie!

2.jpg
Positiivinen ilmapiiri antaa myös rohkeutta

Mikäli koiraa toruu jatkuvasti, kieltoja tulee kieltojen perään tai esiintyy jopa fyysistä kuritusta, niin seurauksena on arkaluonteinen koira. Mitä käy nuorelle urheilijalle, jos koko ajan kaikki on paskaa tai perseestä ja milloinkaan suoritus ei ole riittävä? Tuloksena on arka urheilija, joka ei välttämättä koskaan uskalla kokeilla mitään uutta tai saati ylittää itseään. Tietysti, jos kyseessä on todella motivoitunut ja lujaluonteinen tapaus, niin silloin mikään ei vaikuta negatiivisesti. Nyt kuitenkin kyseessä suuri massa kautta otanta nykyajan nuorista.

Positiivinen ja kannustava ilmapiiri motivoi niin koiravauvaa kuin nuorta urheilijaa. Nykyään ei vaan enää toimi pelolla ja kurituksella valmentaminen tai kouluttaminen. Siksi mua huvittaakin etenkin PT-maailmassa olevat 160 kiloiset streoidimöröt, jotka möykkäävät päivästä toiseen: ”itse tulit, nosta sitä rautaa!”. Joo huutaminen ja riehuminen ovat yksi valmentamisen tehokeinoista, joilla tietyissä tilanteissa on hyötyäkin, mutta kuka sitä jaksaa päivästä toiseen? Oma ääneni ainakin loppuisi kahdessa päivässä…

Positiivisuus on hyve

Maailmaa kannattaa katsoa positiivisin mielin ja pieni pilke silmäkulmassa. Mikäli ajattelee kaikesta vain negatiivisesti, niin alkaa se oma psyykekin romuttua. Niin, mutta pessimisti ei pety. No ei varmasti, eikä koe koskaan mitään onnistumistakaan! Positiivisuus on hyve ja sitä kannattaa vaalia. Jos ei ole luontaisesti kovin positiivinen tai oma elämänkatsomus ei ole järjin valoisa, niin se on myös harjoiteltava ominaisuus.

3.jpg
Positiivinen palaute auttaa keskittymään

Pitää muistaa, että kävi mitä ikinä tahansa, niin asioilla on aina positiivinen puoli. Tätä kirjottaessa Ráhkis väänsi tortut metrin päästä hänelle varatuista sanomalehdistä. Paska! No positiivista tässä on paljonkin. Yritys sanomalehdelle oli ihan kiitettävä, nyt sattui vain pieni tähtäysvirhe. Tärkeintä on kuitenkin, että pennun suoli toimii ja nielty tavara kulkeutuu myös ulos. Ruokinta on myös onnistunutta, koska uloste oli kiinteää. JES! Paljon hyvää paskassakin jutussa.

Positiivista viikkoa kaikki rakkaat siskot ja veljet!

P.S. Keskiviikkona toistaiseksi viimeinen Voimavarojen OFF Season ilmaistreeni! Treeni alkaa 18.30 Lahen Hyppyrimäellä. Ei tarvitse ilmoittautua ennakkoon, eikä ole säävarausta. Osallistumisesi voit merkata Facen tapahtumasivulle. Silloin otetaan tehoja irti kropasta ja vedetään maksimikestävyyttä! Kulutus on äärimmäinen ja hapotus helvetillinen, mutta vedetään silti posin kautta. Be there!

DSC_0004.JPG

Rakkaudella,

Coach T

profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikään fitnessblogi

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s