Valmentajan vastuu

DSC_0422.jpg

DSC_0421.jpg

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Ilman teitä ei olisi mitään, joten hattu päästä ja nöyrin kiitos sekä kumarrus. Kaikilla meillä on omat vastuumme sekä velvollisuutemme. Olit sitten äiti, sisko, koira, putkimies, poliisi tai mikä ikinä tahansa. Pyrin nyt hieman avaamaan työtäni sekä siihen ja yleisesti valmentamiseen liittyviä vastuita.

Tulosvastuu

Onko valmentaja vastuussa yksilön tai joukkueen tuloksesta? Mielestäni ainoa vastaus on kyllä. Valmentajan tehtävä on kehittää yksilöä tai ryhmää nousujohteisesti ylöspäin ja saada maksimaalinen tulos irti. Siinä keskeinen ideologia. Tietysti on paljon muitakin tehtäviä ja loputtomasti eri keinoja ja työkaluja millä saadaan haluttu kehitys aikaan sekä ulos mitattua toivottu tulos. Niistä joskus myöhemmin, nyt keskitytään vastuisiin.

Oli laji tai tavoite sitten mikä tahansa, niin yllä mainittu kaava pätee. Oli valmentaja sitten urheiluvalmentaja, ravintovalmentaja, taitovalmentaja, mentaalivalmentaja, personal trainer, etc. Nykyään on muuten aivan perkeleesti eri valmentajia! Se on mun mielestä siisti juttu, että pystyy erikoistumaan tiettyyn juttuun, jolloin pystyy pelaamaan juuri omilla vahvuuksillaan!  Pointtina kuitenkin, että sama se mikä valmentaja olet, niin vastuullasi on luoda optimaalinen kehitys sekä saada haluttu tulos (=tavoite) täyteen.

Prosessi

Lähden perkamaan tätä kahdella eri esimerkillä. Otetaan ensin mallinäyte personal trainer maailmasta. Usein olen kuullut toisilta valmentajilta, miten haluttua tavoitetta ei ole saatu aikaan. Tavoite ollut esimerkiksi pudottaa x määrä painoa. Homma alkanut hienosti ja valtavalla draivilla painettu duunia. Paino pudonnut hienosti alussa, mutta kehitys stopannut ja sitten aletaan etsimään syytä. Valitettavan usein olen kuullut, että toi mun valmennettava ei tee sitä eikä tätä eikä myöskään noudata hänelle laadittua ruokavaliota. Eli tässä valmentaja vierittää epäonnistumisen valmennettavan päälle. Mitä helvettiä? Tässä kohtaa olisi aika katsoa syvälle sinne peiliin ja kysellä mikä mennyt vihkoon ja miten sen voi korjata. Valmentajana sun tehävä on saada motivaatio pysymään korkealla hyvinä ja heikkoina hetkinä. Se vaatii paljon aikaa, tukemista, välittämistä ja sopivasti vittuilua. Liian monesti tuudittaudutaan siihen, että annetaan kasa ohjelmia (treeniohjelmat, ruokavaliot) ja sitten vain kädet taskuihin ja odotellaan ihmeen tapahtumista. Ensinnäkin tuo ei ole valmentamista vaan ohjaamista. Valmentajalla ja ohjaajalla on merkittävä ero.

Painonpudotus on monella nykypäivänä tavoitteena. Se on myös tosi arka asia monelle. Mikäli yksilö asettaa itselleen tavoitteeksi pudottaa painoaan esimerkiksi -30kg, niin se on hieno juttu tottakai, mutta myös valtavan iso muutos monellakin tavalla. Elintapoihin tulee isoja muutoksia. Liikunnan ja yleisen aktiivisuuden lisääminen, ruokailutottumusten muuttaminen, unenlaatuun keskittymistä, etc. Tosi isoja asioita, joiden omaksuminen ei yleensä tapahdu ihan hetkessä. Henkisesti myös raskasta laittaa omia rutiinejaan uusiksi sekä kaikki muu mitä kropalle tapahtuu matkan aikana. Iso painonpudotus prosessi voi kestää kuukausia tai jopa vuosia, joten on sanomattakin selvää kuinka paljon mielialat ja motivaatiot heittelevät tuon aikana. Valmentajan vastuulla on tietysti laatia suunnitelmat kuinka tavoitteeseen päästään, mutta noiden lisäksi motivaation ylläpitäminen on täysin koutsin vastuulla. Etenkin vastoinkäymisten osuessa kohdalla. Heikkoina hetkinä huomaa hyvän valmentajan.

Aina ei riitä, että tehdään suunnitelmat ja treenataan kerran viikossa ohjatusti oksennuskurkussa. Valmennettava vaatii myös paljon huomiota ja jatkuvaa tukemista. Tärkein asia, jonka olen oppinut valmentamisesta on välittäminen. Valmennan sitten PT-valmennettavaani, kiekkojoukkuetta, pienryhmää tai yritysporukkaa, niin välittäminen on numero yksi. Jos aidosti näytät kuinka paljon välität yksilöstä ja heittäydyt itse täysillä mukaan, niin se on se juttu mikä kantaa pitkälle. Välitä ja kuuntele aidosti yksilön tarpeet. Tuo ohje toimii myös aika hyvänä elämän ohjeena!

Case Marjamäki

Sitten toiseen esimerkkiin. Huippu-urheilussa valmentaja on aina numero yksi lähtijä, jos tulosta ei tule. Taas on se aika vuodesta, jolloin koko kansaa kiinnostaa taas jääkiekko ja Pariisissa pelaavat leijonamme ovat se juttu tällä hetkellä. Itse olen lähinnä sivusilmällä katsonut pelejä, joten en pysty sen tarkemmin ottamaan asioihin kantaa. Tilanne on kuitenkin se, että koko kansa vaatii A-maajoukkueen päävalmentajalle potkuja. Jotkut haluaisivat sen tapahtuman jopa kesken turnauksen. Pommin varma totuus on se, että koko leijonien kausi on ollut tuloksellisesti surkea. Otantana tässä syksyn World Cup, EHT-pelit sekä meneillä oleva MM-turnee. Marjamäki on aika lailla lähtötelineissä ja joutunut aivan helvetilliseen ajojahtiin. Paine on aika iso tuossa kattilassa eikä hirveästi kateeksi käy tällä hetkellä. Mikäli haluttua kehitystä ei saada aikaan ja tulos jää heikoksi, niin valmentaja potkitaan pihalle. Onko asia aina näin mustavalkoista?

En nyt ota kantaa yllä olevaan asiaan, vaan haluan nyt muistuttaa yhdestä seikasta. Ajasta. Asiat ja muutokset eivät tapahdu hetkessä ja oli kyseessä sitten kuka tahansa johtava huippuammattilainen, niin myös valmentajat tarvitsevat aikaa.

Käytetään esimerkkinä vaikkapa Suomen kiekkomaajoukkueen menestystä MM-kisoissa. Uusi valmentaja on kohdannut lähes aina tuloksellisesti heikon ensimmäisen kauden. Vuosina 2003-2017 maajoukkueella on ollut yhteensä kuusi eri pääkoutsia. Westerlund, Summanen, Shedden, Jalonen J, Jalonen K ja nykyinen Marjamäki. Jokaisella heistä on ollut tuloksellisesti heikko ensimmäinen kausi, mutta kehitys on pysynyt hyvänä ja tulos parantunut viimeistään heti toisella kaudella. Vuoden 2015 puolivälierä tappion myötä Kari Jalosta vaadittiin eroamaan välittömästi tehtävästään, mutta seuraavana vuonna irtosi finaalipaikka ja tuloksena MM-hopea. Jalonen olikin lopulta ihan hyvä koutsi suomalaisten kiekkoniilojen mielestä.

Opetus

Summa summarum. Yksilöä on pystyttävä kuuntelemaan ja annettava hänelle tarpeeksi aikaa. Nyky yhteiskuntamme on kuitenkin kovin tuloskeskeinen ja kaikki pitää tapahtua hetitässäjanyt. Oli kyse sitten ihan mistä tahansa, niin annetaan toisillemme aikaa. Toteutetaan itseämme, tehdään virheitä, opitaan virheistä, nautitaan matkasta eikä keskitytä liikaa itse lopulliseen päämäärään. Ei jääkiekon MM-kisat tai ylipäätänsä elämä ole aina niin vakavaa.

Jos koet, että tavoitteesi eivät tunnu täyttyvän mitenkään, niin ota yhteyttä! Mietitään yhdessä just sulle sopiva ratkaisu ja löydetään keinot, miten tavoitteet täyttyvät.

DSC_0433

Kesän juoksukoulussa vielä tilaa! Lue aiheesta lisää tästä!

P.S. HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ MAAILMAN PARHAALLE ÄIDILLENI! ILMAN SUA EN OLISI MITÄÄN! KIITOS!

Rakkaudella,

Coach T

profiili

Koutsin päiväkirja, ei mikää fitnessblogi.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s